Auktoriteetti on opettajan työväline

En alun perin missään tapauksessa halunnut opettajaksi. Opettajan ammatista työnsi pois pääasiassa suhteeni auktoriteettiin. En todellakaan uskonut, että voisin löytää auktoriteettia ja selvitä oppilaiden kanssa. En uskonut, että oikeasti pystyisin toimimaan opettajana. Oppilaat tuntuivat pelottavilta. Olinhan itsekin istunut koululuokissa, joissa härnättiin opettajia itkun partaalle.

Eikä pelkoni ollut kokonaan turhaa. Opettajan ammattiin päädytään yleensä todellisen tulikasteen kautta. Jos selviää satunnaisista sijaisuuksista, selviää varmasti pysyvämmistäkin töistä. Satunnaisella sijaisella kun ei oikein ole puolellaan rakenteista tulevaa auktoriteettia. Hän on luokassa hyvin yksin ja selviää siitä joko hyvin tai kärsien ilman, että siitä oikeastaan edes kukaan tietää.

Oman auktoriteetin etsiminen on ollut hapuilua. Olen kokeillut kaikenlaisia lähestymistapoja. Olen yrittänyt olla mahdollisimman kiva ja saada oppilaat työhön mielistelemällä ja manipuloimalla. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tiukka ja saada oppilaat työhön uhkailemalla ja rankaisemalla. Lopulta minulle luontainen auktoriteettinikin on alkanut hahmottua. Ja kun se on löytynyt, on työkin helpottunut. Oman auktoriteetin löytäminen on tuonut paljon työhyvinvointia.

Eikä opettajan työssä tarvita auktoriteettia pelkästään suhteessa oppilaisiin. Opettajan ammattiin kuuluu myös auktoriteetti suhteessa oppilaiden huoltajiin, suhteessa moniammatillisiin yhteistyöverkostoihin, suhteessa toisiin opettajiin ja koko koulun väkeen sekä suhteessa kehen tahansa, jolla on mielipide koulusta tai aineenopettajan aineesta.

Auktoriteetti on siis monisyinen asia, joka vaikuttaa opettajan työhön todella paljon. Kuitenkin sitä käsitellään yllättävän vähän. Olen varma, että auktoriteetin tietoinen pohtiminen auttaa kokoamaan omaa auktoriteettia. Se auttaa hahmottamaan, mistä palasista auktoriteetti koostuu, mitä voi omassa työssä kehittää ja millä tavoilla siihen voi lähteä pureutumaan. Auktoriteetin ajatteleminen voi tuoda myös armollisuutta omaa työtä ja itseä kohtaan. Moni meistä on jo tehnyt paljon oikein!

Auktoriteettia ei kannata ajatella asiana, jota joko on tai ei ole, vaan yhtenä opettajan työvälineenä. Sitä voi tietoisesti hyödyntää omassa työssä, ja sen avulla voi edesauttaa sekä koulun että luokan yleistä ilmapiiriä, työrauhaa ja oppimista.

Auktoriteetista työhyvinvointia -Demokettu keskiviikkona 30.10. klo 17.30

Tule pohtimaan omaa auktoriteettiasi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 30.10. kello 17.30–19.30 Tampereella Teho-osaston tiloissa. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Kirjoittamisen voima on vuorovaikutuksessa

Kirjoittaminen on hyvä ajattelun ja dokumentoinnin väline. Siitä kirjoitin aikaisemmassa blogipostauksessa Kriisin käsittelyä kynä kädessä. Ennen kaikkea kirjoittaminen on kuitenkin vuorovaikutusta. Se on tapa avata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Lukeminen taas on tapa ottaa niitä vastaan.

Kirjoittaminen ei välttämättä kaipaa lukemista. Joskus on hyödyllistä kirjoittaa niin, että tekstiä ei ole tarkoituskaan ikinä lukea. Usein teksti kuitenkin kaipaa lukijaansa. Se lukija voi olla kirjoittaja itse tai joku ulkopuolinen.

Kirjoittaminen on tapa kurottaa pois yksinäisyydestä

Kriisi tiputtaa usein kokijansa paksun yksinäisyyden kokemuksen sisälle. Kriisin keskellä tuntuu, ettei kukaan kuule oikeita ajatuksiani eikä kukaan täysin ymmärrä, mitä käyn läpi. Monia ajatuksia ja tilanteita voi olla vaikea selittää. Niitä voi myös olla vaikea kuunnella.

Kirjoittaminen on tapa kurottautua yksinäisyyden verhon läpi. Kun saa rauhassa asetella sanansa ja asiansa, on se mahdollista saada sellaiseen muotoon, jonka vastaanottaja voi rauhassa ymmärtää ja sisäistää. Kirjoittajan ja vastaanottajan ei edes välttämättä tarvitse olla samassa tilassa. Oikein hankalassa tilanteessa voikin olla kaikille helpompaa välittää ajatuksia niin, että sekä kirjoittaja että lukija saavat niiden miettimiseen ja tunteidensa käsittelyyn riittävästi aikaa.

Moniäänisestä vertaisryhmästä löytyy voimaa

Kirjoittaminen voi myös olla vertaistukea. Paksun yksinäisyyden keskellä voi olla helpottavaa oivaltaa, että maailmassa on joku, joka tietää, miltä minusta tuntuu ja osaa jopa pukea sen sanoiksi. Voi myös olla voimauttavaa huomata, että oma henkilökohtainen kokemus löytää kaikupintaa vertaisessa lukijassa. Parhaimmillaan vertaisryhmä onnistuu kirjoittamalla sanoittamaan paljon syvempiä ja tärkeämpiä asioita kuin puhumalla.

Vertaisten kanssa kirjoittaminen on myös mainio tapa laajentaa näkökulmaa kriisistä. Kun koko ryhmällä on kokemus tahattomasta lapsettomuudesta, mutta kriisin vaihe on jokaisella erilainen, voi ryhmän moniäänisyys olla tärkeä voimavara. Kaikkia ryhmän jäseniä yhdistää kokemus ja tarve käsitellä sitä. Kirjoittaminen on tehokas tapa avata erilaisia näkökulmia ja saada aikaan yhteistä ymmärrystä valtavan monialaisesta kriisistä.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssi antaa osallistujalleen kirjoittamisen työkalujen lisäksi oman kirjoittavan yhteisön, joka kerääntyy yhteisen tekemisen äärelle sekä kasvokkaisissa tapaamisissa Tampereella että ryhmän halutessa myös sähköisten välineiden kautta. Kurssi kestää vuoden, mutta se voi olla tärkeä alku pidemmillekin ystävyyksille.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika: la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”– Karen Blixen

Kriisin käsittelyä kynä kädessä

Kun kriisi kohtaa, sen käsittelemiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä. On tavallista etsiä apua ajatusten järjestämiseen esimerkiksi puhumisesta tai liikunnasta. Monelle myös kirjoittaminen on loistava ajattelun apuväline.

Kirjoittamisen avulla on mahdollista muodostaa epämääräisistä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja lauseita. Käsittelemistä karttava paha olo voi antautua käsiteltäväksi, kun siitä ottaa otteen kirjoittamalla. Eikä välttämättä tarvitse uskaltaa ajatella tai kirjoittaa heti sitä pahinta ja epätoivoisinta ajatusta. Ehkä aluksi riittää, että kirjoittaa vähän asian sivusta. Jossain vaiheessa paha olo antautuu kirjoitettavaksi – ja samalla ajateltavaksi.

Kirjoittaminen on mahtava dokumentoinnin apuväline. Lopulta on vaikea muistaa, mitä tapahtui, mitä ajatteli tai tunsi tapahtumien keskellä. Kaiken dokumentointi voi osoittautua hyödylliseksi jälkikäteen. Mitä oikein tunsin ja ajattelin silloin, kun kriisi oli pahimmillaan? Millä tavalla ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet?

Kirjoittaminen antoi väylän ajatella selkeämmin

Kun tahaton lapsettomuuteni alkoi muuttua kriisiksi, huomasin tarvitsevani kirjoittamista. Ajattelin ensin päiväkirjan kirjoittamista, mutta huomasin pian, etten saa kirjoitettua, jollen kirjoita jollekin toiselle. Niinpä aloin kirjoittaa Toiveissa-blogia. Blogin kirjoittaminen antoi minulle väylän tehdä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja saada vastakaikua vertaisilta. Kirjoitin jollekin. Sellaiselle, joka oli kokemassa samaa. Kirjoittaminen oli minulle kriisiaikojen ja kriisistä toipumisen aikojen tärkein työväline. Saatoin pyörittää epämääräisistä oloista selkeitä ajatuksia.

Kun olin aikani kirjoittanut blogitekstejä, aloin kaivata uudenlaista kirjoittamista. Luova kirjoittaminen alkoi kiinnostaa. Luova prosessi nosti kirjoittamisen uuteen vaiheeseen: Vaikka kirjoittaisin kokemuksistani, ajatuksistani ja tunteistani, minun ei tarvitsisi juuttua kiinni totuuteen. Ei tarvitsisi ajatella, missä järjestyksessä mikäkin asia tapahtui tai toiminko oikeasti juuri niin vai olisinko vain halunnut toimia.

Luova kirjoittaminen sysää ongelmat henkilöhahmojen harteille

Kun oman kriisinsä siirtää henkilöhahmon harteille, saa kaikkeen kaivattua etäisyyttä. Henkilöhahmo voi tehdä sellaisia asioita, joita minä en syystä tai toisesta voi tehdä. Henkilöhahmolle voi kirjoittaa juuri sellaisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kuin haluaa. Henkilöhahmon suuhun voi kirjoittaa sellaista, mitä ei itse saa läheiselle sanottua. Luova kirjoittaminen siis vapauttaa ja puhdistaa.

Kun käyttää luovaa kirjoittamista kriisinsä keskellä ajattelemisen apuvälineenä, lopputuotoksella ei ole mitään merkitystä. Prosessi on se, joka auttaa ajattelemaan. Kirjoittajan ei tarvitse huolehtia lopputuloksesta eikä tuottaa mitään valmista ja kokonaista. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Halu kokeilla kirjoittamista ajattelun apuna riittää. Luova kirjoittaminen voi antaa menetelmiä ja työvälineitä, joiden avulla asetella ajatuksia siisteihin riveihin. Kirjoittamista ei tarvitse jännittää. Se on ajattelemista kynä kädessä. Siinä kaikki.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssin aikana saat kirjoittamisen työvälineitä ajatustesi avuksi. Kurssi järjestetään Tampereella Simpukan toimistolla ja se kestää vuoden. Tapaamiskertoja on vuoden aikana viisi, joten osallistuminen kauempaakin onnistuu hyvin.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika:la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”

– Karen Blixen

Yksi tekee ja kolme katsoo vierestä ­– Miksi teettäisin enää yhtäkään ryhmätyötä?

Jos oikein optimistisilla silmälaseilla katselee, ryhmätyöskentely menisi näin: Opettajan mielestä käsiteltävää aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat jakautuisivat ryhmiinsä sen suuremmitta nurinoitta ja alkaisivat töihin. Kaikki ottaisivat hommasta vastuun ja ihana kuhina tuottaisi luokallisen ryhmätöitä. Opettajan tehtävä ryhmätyön aikana olisi kehua ja kannustaa, opastaa oikean lähteen äärelle ja juosta hakemassa tarvittavia työvälineitä. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Kaikki oppilaat voisivat oppia toistensa töistä jotakin. Opettaja antaisi jokaisesta tuotoksesta arvosanan ja koska tuotos on ryhmän yhteinen, kaikki ryhmäläiset saisivat saman arvosanan.

Jos nostaa päähänsä realistisemmat rillit, tajuaa sen oikeasti menevän näin: Opettajan mielestä aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat olisivat hyvin tyytymättömiä ryhmäkokoonpanoihin. Osa valittaisi opettajalle, osa nurisisi yksikseen ja osa kieltäytyisi tekemästä työtä ryhmänsä kanssa. Töihin ryhtyminen alkaisi hitaasti ja ryhmät olisivat riitaisia. Lopulta yksi ryhmäläinen ottaisi työn tehdäkseen eikä antaisi muiden tehdä siihen mitään. Eivätkä muut haluaisikaan osallistua. Opettajan tehtävänä olisi jatkuva riitojen selvittely ja passiiviseksi heittäytyneiden oppilaiden patistus, kannustus ja uhkailu. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Ryhmien tuotokset olisivat melko köykäisiä eikä kukaan olisi oppinut asiaa kovinkaan perusteellisesti. Opettaja antaisi tuotoksesta arvosanan, mutta voisiko koko ryhmä lopulta saada samaa arvosanaa?

Jos yksi tekee ja kolme katsoo vierestä, onko ryhmätyön tekemisessä mitään järkeä? Eivätkö kaikki pääsisi helpommalla, jos jokainen oppilas olisi vastuussa vain omasta työskentelystään ja oppimisestaan?

Vuorovaikutustaidot koulutyön ytimessä

Koulutyö on kiinni opetussuunnitelmassa. Jos opetussuunnitelmaa lukee, huomaa, että se painottaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, yhdessä oppimista ja työskentelyä sekä työelämätaitoja. Taustalla on paljon oppimiseen liittyvää teoriaa alkaen Vygotskyn ajatuksesta oppimisesta sosiaalisena toimintana. Lisäksi taustalla on ajatuksia nykyisen työelämän vaatimuksista, joissa vuorovaikutus korostuu yli muiden taitojen.

Ryhmätyöskentelyn harjoitteleminen ja tekeminen siis todella kannattaa. Se todella on koulutyön ytimessä. On harjoiteltava vuorovaikutustaitoja, on harjoiteltava yhteistä ajattelua ja tekemistä, on harjoiteltava vastuuta itsen lisäksi myös muista.

Ratkaisu löytyy yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmistä. Näissä menetelmissä korostuu ajatus siitä, että ryhmätyöskentelyn taustalla on paljon prosesseja, jotka liittyvät ryhmään ja vuorovaikutukseen. Opettajan kannattaa hetkeksi siirtää opetettava sisältö toissijaiseksi asiaksi ja nostaa vuorovaikutustaidot ensisijaiseksi. Vuorovaikutustaitoja on pakko harjoitella tietoisesti, jotta niitä voi oppia. Ja siihen tarvitaan aikaa!

Oikeastaan yhteistoiminnallisen oppimisen tulisi olla tavallisin työskentelytapa. Sitä tulisi harjoitella jatkuvasti ja paljon. Vain harjoittelemalla asioista tulee automaattisia. Automatisoituneilla tiimityöskentelytaidoilla onkin jo suuri voima työelämään siirtyessä.

Opettajan kannalta yhteistoiminnallisen oppimisen omaksuminen tarkoittaa aluksi enemmän työtä. On hyvä ottaa haltuun menetelmän teoreettista taustaa. Opetusjakso on syytä suunnitella perusteellisesti etukäteen. On aluksi yritettävä ajatella, että vuorovaikutuksen harjoitteleminen on oppiaineen sisältöä tärkeämpää. On luotettava, että harjoittelu tuottaa tulosta ja että yhteistoiminnalla voi lopulta päästä yksilötyöskentelyä syvempiin tuloksiin.

Tule maaliskuun Demokettuun!

Ensimmäisen askeleen kohti yhteistoiminnallista työskentelyä voi ottaa maaliskuun Demoketussa, jonka otsikkona on Ryhmätyöskentelyn menetelmäpakki. Tässä koulutuksessa opitaan teoriaa yhteistoiminnallisen menetelmän taustalla ja tutustutaan erilaisiin yhteistoiminnallisiin työskentelymenetelmiin ja yhteistoiminnallisen työskentelyn arviointiin.

Maaliskuun Demokettu järjestetään maanantaina 18.3. klo 17.30 alkaen Tampereella Teho-osastolla (Sairaalankatu 5–7 B1).

Demoon mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautujaa. Kannattaa siis ilmoittautua nopeasti. Ilmoittautuminen onnistuu tästä.

Nettisovellus osallistaa ja piristää

Eduketun Nettisovellukset opetuskäytössä -koulutuksen demoversio pidettiin 18.2.2019 Tampereella. Koulutuksessa kerätyn palautteen perusteella koulutuksesta lähti joukko tyytyväisiä osallistujia, jotka saivat mukaansa liudan linkkejä, muutaman omaa opetusta varten alkuun saatetun verkkotehtävän ja paljon ideoita erilaisten sovellusten käyttöön.

”Kiva koulutus! Hyviä vinkkejä, joita tulee varmasti käytettyä luokassa.”

Koulutuksessa käsitellään sovelluksia, joita voi käyttää esimerkiksi opetuksen pelillistämiseen, oppituntityöskentelyn apuvälineinä, esitystyökaluina, yhteisen työskentelyn työkaluina ja tietojen testaamisen työkaluina. Moni nettisovellus aktivoi ja osallistaa oppilasta eri tavalla kuin esimerkiksi paperin, kynän ja puhumisen kautta työskentely.

”Erityisen hyvää oli, että sovellukset osallistavat oppilaita. Niillä voi saada myös opettajainkokoustilanteista vuorovaikutteisia.”

Tieto- ja viestintätekniikalle sama arvo kuin muillekin työvälineille

Tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen osana opetusta on noussut ihanteeksi, jonka tulkinnat ovat toisinaan saaneet kummallisiakin mittasuhteita. Kaikkein luonnollisimmillaan nettisovellusten käyttäminen osana opetusta on silloin, kun siihen suhtaudutaan kuin mihin tahansa välineeseen. Saman oppitunnin aikana voidaan hyvin käyttää niin kirjaa, kynää ja monistetta kuin nettisovellustakin. Kaikkien sovellusten vuoksi ei tarvitse varata koulun ruuhkaisia läppärikärryjä tai käyttää oppilaiden omia laitteita. Paljon voi tehdä myös pelkällä opettajan koneella.

Opettajan suhtautuminen digiloikkimiseen on merkityksellistä. Siihen ei kannata suhtautua mahdottoman kokoisena kokonaisuutena, vaan yksittäisinä sovelluksina, joilla on mahdollista muokata ja rikastaa omaa opetusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun kerralla. Yksi asia kerrallaan riittää mainiosti!

”Hyvä juttu on myös se, että sovelluksia pääsee käyttämään matalalla kynnyksellä ja aikaa säästäen.”

Muista ajatella tietoturvaa!

Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin nettisovelluksiin. Moni sovelluksista edellyttää vähintään opettajan kirjautumista. Sen vuoksi on tärkeää ajatella joitakin tietoturvaan liittyviä asioita.

Opettajan on hyvä miettiä, millä sähköpostilla on paras kirjautua ohjelmiin. Muistamista helpottaa, jos kirjautuu kaikkiin sovelluksiin samalla sähköpostilla. Sovellukset lähettävät usein mainospostia sähköpostilistoille. Niiltä pääsee yleensä pois menemällä sähköpostin loppuun ja klikkaamalla ”unsubscribe”.

Myös salasanojen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Ikinä ei kannata käyttää samaa salasanaa kuin sähköpostissa tai muissa tärkeissä sovelluksissa. Muistamisen helpottamiseksi kannattaa luoda joku salasanasysteemi. Voit esimerkiksi muodostaa salasanan jonkun lauseen alkukirjaimista ja vaihtaa jotain salasanan osaa sovelluksen mukaan.

Muista myös oppilaiden tietoturva! Jotkut sovellukset vaativat myös oppilaan kirjautumista. Tällöin kannattaa vakavasti harkita sovelluksen käyttöä. Kunnat ja kaupungit ovat myös saattaneet linjata sen, millaisia sovelluksia opetuksessa kannattaa käyttää. Jos sovellusta päättää käyttää, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tietoja sille on syytä antaa. Lue esimerkiksi Kauppalehden artikkeli Classdojo-sovelluksesta Uusi sovellus leviää vauhdilla suomalaiskouluissa – Voi olla vahingollinen ja tietosuojalain vastainen.

On myös hyvä muistaa, että osa opettajan tehtävää on opettaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä vastuullisesti ja turvallisesti.

Nettisovelluksien hyödyntäminen opetuksen osana tuo oppitunneille vaihtelua ja usein nettisovelluksen käyttäminen innostaa oppilaita. Turvallista käyttöä voi harjoitella vain käyttämällä sovelluksia. Sen vuoksi opettajan on muistettava ajatella myös turvallisuusnäkökulmaa.

”Kaikki oli uutta! Kynnys kokeilla uusia juttuja madaltui ja nyt ainakin on liuta tunnuksia valmiina, joten harjoittelu jatkuu.”

Nettisovellukset opetuskäytössä

Koulujen digiloikkimisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Moni kantaa huolta siitä, että tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen koulussa on muuttunut itsetarkoitukseksi ja että se lopulta vain häiritsee oppimista.

Mielestäni digitaalisuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa välineeseen. Tietokonetta tai tablettia ei kannata kaivaa esiin vain käytön vuoksi. Sähköiselle työskentelylle on syytä antaa täysin sama arvo kuin paperiselle työskentelyllekin. Molemmille on paljon perusteltuja käyttötarkoituksia.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttötarkoituksia

Käytän itse opetuksessani tieto- ja viestintäteknologiaa pääasiassa viidessä eri kategoriassa:

  1. Palkitseminen, pelillistäminen
  2. Tietojen testaus ja kokeet
  3. Vanhan tekeminen uudenlaisella alustalla
  4. Äänestäminen, keskustelu, ideointi
  5. Tiedon (ja tiedostojen) jakaminen
Mistä sopiva sovellus löytyy?

Olisi näppärää, jos kaikenlaiset tarvittavat sovellukset olisivat saatavilla samasta paikasta. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Juuri sopivanlaisia sovelluksia löytyy laitteiden lisäksi sieltä täältä internetistä.

Sen vuoksi olen kehittänyt koulutuksen Nettisovellukset opetuskäytössä, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan sovelluksiin. Koulutukseen osallistujat saavat käyttöönsä myös päivittyvän sähköisen kokoelman, joka sisältää opettajalle hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä.

Helmikuun Demokettu

Helmikuun Demoketun aiheena on Nettisovellukset opetuskäytössä.

Koulutukseen mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautunutta.  Ilmoittaudu koulutukseen tästä linkistä: https://goo.gl/forms/zCDNJXqZp0WQIWS72

Lisätietoja: noora@edukettu.com

** Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujilta pyydetään koulutuksen päätteeksi palautetta. **

Älä anna oikeinkirjoitusmurheiden estää kirjoittamista!

Kirjoittaminen on puuhaa, johon on kummallisen helppo kehittää esteitä. Tavallisia kirjoittamisen esteitä ovat esimerkiksi aikapula, perfektionismi tai virheiden ja epäonnistumisen pelko. On myös todella tavallista juuttua kiinni oikeakielisyyteen sen sijaan, että pystyisi keskittymään sisältöön.

Monelta meistä vaaditaan paljon kirjoittamista. Usein työ on keskellä tekstejä. Joka päivä on kirjoitettava jotain – esimerkiksi sähköposteja, hakemuksia, tiedotteita ja raportteja. Myös vapaa-aika on usein tekstien täyttämää. Vähintään puhelimen viestisovellus vaatii näppäilemään.

On myös paljon niitä, jotka haluaisivat kirjoittaa enemmän. Kouluaikojen kielenhuollon tunneilta on kuitenkin saattanut jäädä mieleen vain pieniä yksityiskohtia, ja oikeinkirjoitusvirheiden pelko syö kirjoittamisen halua.

On kurjaa ja myös turhaa, jos oikeinkirjoitusmurheet estävät kirjoittamisen. Oikeinkirjoittamisen esteistä on kuitenkin mahdollista päästä yli.

Kaikkein tärkeintä kielenhuoltoa on hyvin kirjoitetun tekstin lukeminen. Sillä tavalla oikeakielisyyden malli kaivertaa itsensä selkäytimeen saakka. On myös tärkeää kirjoittaa aina vain enemmän ja enemmän. Hyödyllistä on myös se, että keskittyy kielenhuoltoon tietoisesti. Ottaa selvää säännöistä ja palaa niihin kirjoittaessaan.

Voi kuitenkin olla hankalaa päästä alkuun. Kuinka voi tietää, mistä aloittaa, jolleivät oman tekstin pulmakohdat ole tiedossa? Kuinka voi tietää, mitkä ovat tekstin luettavuuden kannalta tärkeimpiä kielenhuollon asioita?

Vinkkejä kielenhuoltoa kertaavalle
  1. Hakukone auttaa

Googlata vai guuglata? Enää vai enään? Jolleivat vai jolleivät? Yksinkertaisissa kielenhuollon ongelmissa hakukone on ystävä.

  1. Netistä löytyy hyviä kielenhuollon sivuja
  1. Netistä löytyy myös koululaisille tarkoitettuja harjoituksia, joista aikuinenkin saattaa oppia uutta
  1. Youtube on väärällään apua

Youtubesta löytyy paljon videoita, joissa selitetään oikeinkirjoitusasioita.  Tarkista esimerkiksi Kotus-kanava https://www.youtube.com/channel/UCAP9IceTLa4MKdsabT6snvA

  1. Osallistu Eduketun Pakene oikeinkirjoitusongelmia -koulutukseen

Eduketun Pakene oikeinkirjoitusongelmia! on koulutus, jossa opiskellaan ja harjoitellaan kielenhuollon perussääntöjä pakopelin avulla. Koulutuksen kesto on 2 x 45 minuuttia. Tilaa koulutus itse tai vinkkaa yhdistystäsi, yritystäsi, oppilaitostasi tai harrastuspiiriäsi suositusta koulutuksestamme. Lisätietoja koulutuksesta: noora@edukettu.com.

 

 

 

Pakopeli huomion keskipisteenä vai oppimisen apuvälineenä?

Äidinkielen tunneilla käsitellään joka ikisellä vuosiluokalla kielenhuoltoa. Kielenhuollosta on superhelppoa tehdä samanlainen tylsä opiskelujakso joka vuodelle: Jokaiselle tunnille teemaksi uusi sääntö. Alkuun pieni opettajajohtoinen keskustelu säännöstä. Harjoituksia, kotiläksyjä ja jakson loppuun koe.

Silläkin tavalla oppii, mutta kielenhuolto pakkaa jäämään luonnollisesta tekstimaailmasta erilliseksi nippelitietojen kokoelmaksi. Oppilaitakin on kovin hankala motivoida pilkkusääntöjen pariin!

Kaikissa oppiaineissa on taatusti sisältöjä, jotka ovat kyllä todella hyödyllisiä mutta joiden käsittely ei motivoi oppilaita sen paremmin kuin opettajiakaan.

Pahimmillaan sekä oppilaat että opettaja haluaisivat vain paeta kielenhuoltotunneilta. Ehkä heille voisi tarjota siihen mahdollisuuden pakopelin avulla.

Pakopelin suunnitteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Sen luominen voi olla raskas projekti. Tekemisessä voi mennä kauan eikä sen kokoaminenkaan ole välttämättä nopeaa ja helppoa. Rekvisiitta saattaa vaatia rahaa, eikä sen kantaminen luokkahuoneesta toiseen ole ihan yksinkertaista.

Viekö oppimisen pelillistäminen huomion itse asialta?

Mielestäni oppimista varten tehdyn pakopelin suurimpana riskinä on se, että se vie huomiota itse asialta. Olisi ihanaa keksiä peliin monenlaisia jännittäviä ja hoksaamista vaativia asioita. Jokainen uusi vihje voisi löytyä uudella tavalla. Luokkahuonekin olisi mahtavaa sisustaa pakopeliä varten innostavaksi.

Innostuessakin on tärkeä muistaa aikarajat. Oppituntien suunnitteluun ei voi käyttää määräänsä enempää aikaa. On kohtuutonta, jos yhden kokonaisuuden suunnittelu ja pystyttäminen vie tunteja. Liian ison kokonaisuuden pystyttäminen saattaa lopulta tylpistää varsinaista aihetta käsittelevät tehtävät liian minimaalisiksi.

Oppituntejakin on opittavaan asiaan nähden käytössä aina liian vähän. Oppilaiden huomio kannattaa siis suunnata tärkeimpään. Siis opittavaan asiaan. Sekin on hyvä aina muistaa, että pakopelin sääntöjen opetteluunkin kuluu yllättävän paljon aikaa.

Voiko pakopeli olla yksinkertainen?

Ajattelen, että on tärkeää erottaa viihteellinen pakopelaaminen opetuksen pelillistämisestä. Ensimmäisessä tavoitteena on todella viihtyä. Mutta mikä on opetuksen pelillistämisen tavoite?

Mielestäni sen tavoitteena on oikeastaan hämätä oppilaan motivaatiopulaa tarjoamalla uusi tapa oppia. Parhaimmillaan pelillistäminen motivoi ja auttaa painamaan asioita mieleen. Pahimmillaan se aiheuttaa luokkahuoneeseen kaaoksen, jossa kaikkien hermot kiristyvät ja jossa homman pointti katoaa kokonaan.

Jotta pakopeli toimisi sekä opettajan että oppilaiden kannalta mielekkäästi, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman yksinkertainen. Pakopelin yksinkertaistaminen on monella tapaa hyödyllistä:

  • Oppilailta säästyy huomiokykyä itse asiaan eikä sääntöjä tarvitse jokaisen pelin kohdalla opiskella uudelleen.
  • Peli on helppo kuljettaa ja pystyttää eri opetustiloihin.
  • Peli keskittyy opittavaan asiaan eikä ylimääräisiin kikkoihin.
  • Yksinkertaista mallia on helppo toteuttaa useaan otteeseen vain tehtäviä ja taustatarinaa muuttamalla.
Pakene oikeinkirjoitusongelmia! Kielenhuoltoa kirjoittajille – pakopelit opetuksessa

Joulukuun Demoketussa tutustutaan pakopelin käyttämiseen opetuksessa. Tässä koulutuksessa aiheena on kielenhuolto, mutta pakopeli on mahdollista rakentaa myös muihin opittaviin asioihin ja oppiaineisiin. Tämä Demokettu on saavuttanut todella suuren suosion, ja me edukettulaiset olemme siitä todella iloisia.

Demokettu on Eduketun demokoulutus. Testaamalla koulutuksemme toimivuuden voimme taata koulutustemme laadun. Demokoulutuksen jälkeen tämä koulutus on osa koulutustarjontaamme.

Koulutuksen näkökulma räätälöidään kohderyhmän mukaan. Päähuomion kohteena voi olla joko pakopelien käyttäminen opetuksessa tai kielenhuolto.

Linkkivinkkejä:

Facebook-ryhmä Pakopelit opetuksessa: https://www.facebook.com/groups/161361931205537/

Ääres Eduscape: https://www.aares-suomi.com/

Kortesuo, Katleena: Pakohuone. Suunnittele, toteuta, pakene. Karisto 2018.