Hyvän palautteen haaste

Monissa kahvipöytäkeskusteluissa kollegoiden kanssa nousee usein esiin sama teema: palautteen antaminen koetaan haastavaksi, se vie aikaa ja joskus turhauttaakin. Kun aikaisemmin opettajat hukkuivat paperipinojen alle ja raapustivat kommentteja ja merkintöjä fyysisten paperien marginaaleihin, on työ nykyisin enemmän sähköistä ja yhä useampi oppimistehtävä tehdään tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkoympäristöön muulla tavoin. Tämä ei kuitenkaan poista tai muuta sitä asiaa, että arviointia on tehtävä, palautetta on annettava ja jokaisen pedagogin toiveena on mahdollisimman monipuolisen ja palautteen vastaanottajaa eteenpäin auttavan palautteen antaminen.  

Tehtävätyyppien kirjo on kasvanut, ja oppimistehtävä voi olla kirjallisen työn lisäksi esimerkiksi liikkuvaa kuvaa, visuaalinen sommitelma tai vaikkapa äänitiedosto. Yhtä lailla tällaisen oppimisen osoittamisen tueksi olisi pystyttävä tuottamaan kehittävää palautetta.

Palautetta annetaan myös monessa muussa yhteydessä kuin koulussa opettajalta oppijalle; vertaisarvioinnin määrä on selkeässä kasvussa sekä opinnoissa että työelämässä, projektityyppinen työ edellyttää palautteen antamista kollegoille, yhteiskirjoittamisessa palautetta annetaan monessa työvaiheessa ja tekstiä muokataan edelleen saadun palautteen mukaan. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tehokas palaute on kokonaisvaltaista ja monikanavaista, lisäksi äänipalautteen on todettu tuovan palautteen antajan lähemmäs palautteen vastaanottajaa ja mahdollistavan myös palautedialogin paremmin kuin niin sanottu perinteinen kirjoitettu palaute. Monikanavaisessa palautteessa voivat yhdistyä ääni, visuaaliset elementit ja vaikkapa liikkuva kuva. Tämä mahdollistaa monipuolisen ja eteenpäin auttavan palautteen antamisen ja toisaalta monipuolistaa ja elävöittää myös palautteen antajan työtä. Suullisesti annettu, sanallinen palaute myös tehostaa palautteenantoa ja nopeuttaa työtä – resurssien tiukkenemisen myötä myös tätä näkökulmaa on mietittävä. 

Syyskuussa pidettävässä Demoketussa tutustumme erilaisiin palautteen antamisen tapoihin ja välineisiin sekä käymme läpi käytännön esimerkkejä sovelluksista, joilla monikanavaista eli ääntä, kuvaa ja visuaalisia elementtejä yhdistelevää palautetta voi hyödyntää omassa työssään.

Tervetuloa mukaan!

Demokettu keskiviikkona 25.9. klo 17.30–19.30

Demokettu järjestetään keskiviikkona 25.9. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Ääni- ja videopalaute. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Teksti: Suomen kielen ja viestinnän lehtori Hanna Elina Hovila

Lisätietoa

Heimbürger, A. (2018). Using Recorded Audio Feedback in Cross-Cultural e-Education Environments to Enhance Assessment Practices in a Higher Education. Advances in Applied Sociology, 8 (2), 106-124. doi:10.4236/aasoci.2018.82007

Vuojärvi, H. & Rasi, P. (2019). Opettajan eriaikainen äänipalaute osana yliopiston verkko-opiskelijoiden oppimisprosessia. Yliopistopedagogiikka 2/2019. Saatavilla: https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/09/02/opettajan-eriaikainen-aanipalaute/

Tulevaisuusajattelulla vahvistetaan lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen

Ajassamme on erityistä se, että muutos on jatkuvaa ja nopeaa. Teknologinen kehitys on huimaa ja se ulottuu kaikille elämänalueille. Robotisaatio, automaatio ja tekoäly muuttavat työtä ja työnteon tapoja. Yhä laajemmin tiedostetaan, että maapalloa uhkaa ekokatastrofi. Omaan tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen ja mahdollisuuksien lisääntyminen monimutkaistaa elämää. Tulevaisuus näyttäytyy monelle nuorelle epävarmana.

Kaiken epävarmuuden keskellä meidän kasvattajien päätehtävä on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuden uskoa antamalla heille välineitä tulevaisuusajatteluun. Tulevaisuusajattelu on ihmiselle luontaista, mutta sitä voi myös oppia ja opettaa. Tulevaisuusajattelun opetuksessa ihmisille luodaan mahdollisuuksia kompleksisuuden, hämmennyksen ja epävarmuuden käsittelyyn. Tulevaisuusajattelun tavoitteena ei ole kertoa ihmisille, mitä heidän pitää ajatella, vaan houkutella heitä ajattelemaan toisin eli opettaa tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tulevaisuusajattelu opettaa kyseenalaistamaan rajoja, toimintatapoja ja ennakkokäsityksiä, jolloin ihmiset joutuvat miettimään ja toteuttamaan uusia ideoita. Lähtökohtana on, että ihminen on valmistautuneempi myös yllättäviin muutoksiin, kun hän on pohtinut tulevaisuutta.

Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus toivosta ja mahdollisuudesta myönteisiin kehityskulkuihin. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa omaan ja maapallon tulevaisuuteen. Yhteistyössä muiden kanssa voimme vaikuttaa vielä enemmän. Tulevaisuusajattelulla rakennetaan myös ihmisen kykyä nähdä itsensä osana yhteisöä ja ympäristöä.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on kehittänyt erilaisia työkaluja tulevaisuusajattelun opettamiseen. Esittelemme syyskuun demoketussa (Tulevaisuusleiri – tulevaisuusajattelua innostavalla tavalla) oman sovelluksemme Future Camp -tapahtumasta. Koulutuksessa saat ideoita tulevaisuusajattelun opettamiseen ja pääset kokeilemaan erilaisia toiminnallisia, tulevaisuusajatteluun kannustavia tehtäviä. Koulutus sopii kouluissa työskentelevien lisäksi esimerkiksi nuorisotyötä tekeville.

Teksti: Opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva

Demokettu keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30

Syksyn ensimmäinen Demokettu järjestetään keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Tulevaisuusleiri. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujat sitoutuvat antamaan koulutuksen jälkeen palautetta kouluttajalle, joka muokkaa palautteen pohjalta koulutuksen valmiiksi kokonaisuudeksi.

Demokettu varmistaa koulutustemme laadun. Kaikki koulutuksemme ovat hyvin suunniteltuja ja harjoiteltuja kokonaisuuksia.

Loppuvat ne pitkätkin kesälomat!

Taas se alkaa

Ihanat, pitkät leppoisat päivät riippumatossa ja laiturin nokassa. Levolliset, lämpimät illat omenapuun alla. Puutarhajuhlat ystävien kanssa helmeilevä viini lasissa. Hyvin nukutut yöt tuulelta tuoksuvissa pellavalakanoissa. Hitaat aamut, kun margariini saa rauhassa sulaa rasiaansa ja ampiainen humaltua marmeladipurkin reunalle. Lomamatkat meren äärellä ja Euroopan metropoleissa. Häitä, rippijuhlia, kastetilaisuuksia, onnea, auvoa ja hyvää mieltä.

Kyllä! Kahdeksan viikon mahdollisuus ladata akkuja ja valmistautua tulevaan. Aikaa itselle, perheelle, ystäville ja kaikelle tärkeälle. Näinhän se tänäkin vuonna on mennyt. Tietenkin.

Syytä olisi, sillä taas se alkaa. Kymmenen kuukauden sukellus lukujärjestysten, kokousten, palavereiden ja muuttuvien tilanteiden maailmaan. Vain opettaja voi ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.

Ne, jotka eivät tee opettajan työtä, keskittyvät kateellisina kommentoimaan pitkiä kesälomia. He ihmettelevät, miten voi olla mahdollista, että pitkän loman jälkeen alkava arki voi muka ahdistaa. Tiedän kokemuksesta: kyllä se voi.

”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani rasvaamaan.”

”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani rasvaamaan.” Näin totesi minulle kerran eräs rakas kollegani ja pyyhälsi ohitseni koulun käytävällä oppilaiden perään huutaen. Kommentti on jäänyt vaivaamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Niin kiire, ettei ehdi edes kasvojaan rasvaamaan.

”Tein taas koko sunnuntain töitä. Heräsin seitsemältä ja havahduin pöydän äärestä iltaseitsemältä.”

”Saitko sähköpostini viimeisen viikon ohjelmasta? Laitoin sen kahdelta viime yönä.”

Siinä vasta työlleen omistautuneita kollegoja – wau. Pitäisikö minun tuntea pisto sydämessäni ja yrittää itsekin enemmän? Vai pitäisikö olla todella huolissaan? Näitä kahta vaihtoehtoa olen jäänyt tosissani miettimään.

Mikä ihme ajaa ihmisen sellaiseen pyörteeseen, että hän ei huomaa enää pitää itsestään huolta eikä kuuntele edes fysiologisia, ihmisenä olemiseen liittyviä tarpeitaan? Mielikuva opettajahuoneessa kahvia juovista ja keskenään leppoisasti rupattelevista opettajista on kahdeksankymmentäluvulta. Sen jälkeen muutos on ollut huima.

Työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa

Kaikki eivät koskaan enää ehdi opettajanhuoneeseen vaan jäävät välitunniksi luokkaan setvimään erimielisyyksiä, soittelemaan koteihin, tekemään wilmamerkintöjä, korjaamaan kokeita tai kuuntelemaan huolia. Kaikki eivät enää jaksa osallistua työporukan vapaaehtoisiin rientoihin tai tyky-päiviin, sillä tavallinen työpäivä tavallisessa peruskoulussa imee takin niin tyhjäksi, että työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa.

Tätä ei saa nyt ymmärtää väärin. Opettajan työ on maailman paras työ! Harva opettaja on sädekehää päänsä päällä kantava marttyyri tai tunnustusristiä rinnukseensa odotteleva uljas työnsankari. Opettajat ovat kiireisiä, koska heillä on korkea työmoraali ja he haluavat tehdä työnsä hyvin.

Työn määrä on kasvanut vuosien varrella valtavasti, ja opettajista on kuoriutunut sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä, vartijoita, tiimiesimiehiä ja vaikka mitä. Inklusiivinen koulu, uusi OPS, lisääntynyt kirjaamistarve ja sosiaalityön ja terveydenhuollon kentän kiristykset ovat osuneet kaikki opettajiin.

Totta kai osa tekee kiireensä itse. Vähempikin varmasti riittäisi. Työtä pitäisi osata rajata, mutta miten? Lasten ja nuorten tarve aikuisen huomiolle on valtava.

Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi

Moniammatilliset tiimit eivät kokoonnu koulussa opettajaa varten. Koulun tehtävä on pitää huolta oppilaista, ei niinkään opettajista. Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi, vaan todellista totta hyvin monelle nykyajan opettajalle.

Edukettu tarjoaa alkavan lukuvuoden aikana paljon voimaannuttavia ja omaa osaamista lisääviä koulutuksia. Tulossa on keskusteluiltoja, luovaa kirjoittamista ja koulutuksia mm. auktoriteetista sekä fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta. Kannattaa siis seurata ilmoittelua nettisivuillamme ja somessa!

Kirjoitetaan, keskustellaan ja kouluttaudutaan yhdessä – näin jaksamme paremmin!

Helena Murtonen-Leppä, opettaja ja koulutusasiantuntija

Kirjoittamisen esteitä: Minä en ole lahjakas

Täydellinen kirjailija istuu vain koneensa ääreen ja tiputtelee paperille täydellisiä lauseita. Kirjoittaminen on nimittäin lahjakkuuslaji. Täytyy olla lahjakas ja elää kirjailijan elämää. Niinhän se menee.

Minä sen sijaan saan tyhjälle paperille aikaan vain vajavaisia lauseita. Aloitan hiomalla ensimmäistä lausetta eikä se muutu koskaan täydelliseksi. En ole lahjakas kirjoittaja. Olen huono eikä elämässänikään ole mitään sen kummallisempaa. Kannattaa varmaan unohtaa koko kirjoittaminen!

Virheiden tekeminen ja epäonnistuminen on pelottavaa. Se voi olla niin kamalaa, että estää kirjoittamisen kokonaan. On turvallisempaa olla varma.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sitä on harjoiteltava.

  1. Kukaan ei oleta, että huippuviulistiksi tullaan harjoittelematta. Kirjoittajakin tarvitsee harjoittelua. Jos ei kirjoita, ei voi kehittyä kirjoittajana. Täytyy jättää jälkeensä tekstiä. Osa siitä on väistämättä kakkaa, mutta mitä siitä. Kakka saattaakin osoittautua hyväksi lannoitteeksi jollekin kauniille.
  2. Lukeminen on tärkeintä. Hyvän kirjoitustaidon pohjalla on hyvä lukutaito. Lukeminen vie tekstin rakenteet, kertojaratkaisut, näkökulmat ja muut tekstin rakentamisen palaset suoraan selkärankaan. Sieltä niitä on helppo nostaa tietoiseen mieleen, kun rakentaa omaa tekstiä.
  3. Kukaan ei osaa! Tässä maailmassa ei ole kirjoittajaa, joka ei olisi koskaan kirjoittanut surkeaa tekstiä. Tästä asiasta kannattaa todella puhua muiden kirjoittajien kanssa. Vertaistuki tekee hyvää. Oletko muuten jo kuullut paskatekstikeijusta? Se on ollut asialla, kun illalla kirjoitettu täydellinen teksti on yön aikana muuttunut täysin kelvottomaksi.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. maagisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa vertaistukea myös silloin, kun näppäimistöltä tulee vain kuraa. Kirjoittamisen opettajat tekevät parhaansa, jotta kynäsi pysyisi liikkeellä ja jotta saisit onnistumisen kokemuksia.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Kirjoittamisen esteitä: Harhailua internetissä ja pyykkivuorilla

Meillä jokaisella on miljoonia tarinoita niistä hetkistä, jolloin mikä tahansa kiinnostaa enemmän kuin se tehtävä, jota pitäisi juuri olla tekemässä. On uskomattoman helppoa harhailla pitkin nettiä ja käydä eeppisiä taisteluita pyykkivuorilla. Putipuhdas koti kertoo parhaiten siitä, että joku muu homma on jäänyt (siis jätetty) tekemättä.

Kirjoittaminen voi aiheuttaa kirjoittajassa vastarintaa, josta voisi kirjoittaa tiiliskivitrilogian. Kirjoittaja on osoittanut luovaa ongelmanratkaisukykyä, kun on päätynyt tietokoneen äärestä puutarhakauppaan ja onnistunut selittämään itselleen, miksi hoidettava asia on niin kiireellinen. Luovasta mielestä se ei ainakaan ole kiinni!

On hyvä oppia tunnistamaan omat tapansa vältellä työtä, jotta osaa taklata itsensä takaisin työn pariin juuri oikealla hetkellä.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, on sinut pakotettava kirjoittamaan.

  1. Kuri voi auttaa. Ota käyttöön esimerkiksi Pomodoro-tekniikka. Aseta työskentelylle aikatavoite ja ota ajastin käyttöön. Työskentele keskeytyksettä 25 minuuttia ja pidä sen jälkeen 5 minuutin tauko.
  2. Huijaa itsesi työn alkuun esimerkiksi kirjoitusharjoitusten avulla. Sitoudu kirjoittamaan vaikka seitsemäksi minuutiksi. Kun seitsemän minuuttia on jo tehty, on sama jatkaa hommia.
  3. Kirjoittaa voi myös ilman nettiä. Tee kirjoittamista ja taustatyötä eri aikaan. Sammuta netti tai vie tietokone sen ulottumattomiin ja listaa tiedonhakua vaativat asiat paperille. Palaa niihin myöhemmin. Näin vältyt ajautumasta tiedonhaun ja somen kautta vauvapalstalle.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. rauhallisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa mahdollisuuden kurinalaiseen työskentelyyn yhdessä. Porukan paine ja kirjoittamisen opettajien apu voi auttaa kirjoittamista vastustavaa mieltä. Kirjoitusharjoituksien avulla lämmitellään ja herätellään ajatuksia silloin, kun luova mieli muuttuu väisteleväksi mieleksi. Retriitissä saa myös luvan kanssa välillä nauttia oheistoiminnoista vaikkapa kylpylän rentouttavissa hoidoissa.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Kirjoittamisen esteitä: Tämä nyt on vain tämmöistä puuhastelua

Olen kirjoittanut aina, mutta en ole koskaan vapaaehtoisesti näyttänyt tekstejäni kenellekään. Mieleeni ovat painuneet äidinkielen opettajan punaisella kynällä tuhrimat kouluaineet. Olen varma, että kirjoitan vain virheitä, enkä todellakaan halua näyttää sitä puolta itsestäni.

En minä ole mikään kirjailija. Kunhan omaksi huvikseni kynäilen. On oikeastaan vähän noloa haluta kirjoittaa. Mikä minäkin luulen oikein olevani? Miksi kukaan haluaisi lukea juuri minun ajatuksiani?

En uskalla haaveilla mistään isosta ja valmiista. Kirjoitan jotain pöytälaatikkoon ja se riittää. Tämä nyt on vain tämmöistä puuhastelua.

Kirjoittaminen vaatii vähän rohkeutta. Kannattaa vähentää itsesensuuria ja antaa itselle sananvapaus. Kirjoittaminen on kaikkien oikeus. Myös sinä saat kirjoittaa ja nauttia siitä!

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sinulla on oikeus kirjoittaa.

  1. Käännä puuhasteluasenne voitoksi. Kirjoittajaksi harjaantuu, kun kirjoittaa paljon. Puuhastele kirjoittamisen parissa ihan rauhassa. Sillä tavalla annat kirjoittajan identiteetille luvan hiipiä osaksi sinua.
  2. Kirjoittamisen ei tarvitse olla tavoitteellista. Joskus ulkopuolisen asettamista raameista on kuitenkin hyötyä. Kirjoituskilpailuihin osallistuminen antaa deadlinen ja auttaa rajaamaan aihetta. Päivittyvät listan kirjoituskilpailuista löydät esimerkiksi tästä Jälkisanat-blogista.
  3. Omaa kirjoittamista voi vahvistaa niin, että etsii itselleen kirjoittamista edesauttavia paikkoja, tilanteita, tapahtumia ja ihmisiä. Käy kirjallisuustapahtumissa, liity Facebookin Kirjailijanloput-ryhmään tai lähde vaikka kirjoittajaretriittiin.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. inspiroivassa Lempäälän luontaiskylpylässä, jossa kirjoittamista tukevat myös menneiden kirjailijoiden henget. Siellä ovat nimittäin oleskelleen muiden muassa esimerkiksi Mika Waltari, Aaro Hellaakoski ja Ilmari Kianto.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Kirjoittamisen esteitä: Sitten kun minulla on aikaa

Kirjoitan sitten, kun minulla on siihen aikaa. Menen yksin mökille viikoksi ja kirjoitan aamusta iltaan. Herään rauhassa, juon aamukahvin laiturin nokassa, käyn kävelyllä ja uimassa. Avaan läppärin ja kirjoitan niin, etten muista välillä syödäkään. Illalla saunon ja juon vähän viiniä. Joinain iltoina kirjoitan aamuyölle asti.

Tai menen yksin ulkomaille. Syön aamupalaksi croissantin ja juon kahvin. Istun puistoissa ja kahviloissa kirjoittamassa. Joinain päivinä kiinnitän hotellihuoneen oveen Älkää häiritkö -kyltin enkä mene kertaakaan ulos. Kirjoitan vain ja saan aikaiseksi valmista.

Minulla on aikaa myös sitten kun opiskelut on hoidettu loppuun tai sitten kun lapset ovat isoja tai sitten kun töissä helpottaa tai sitten kun jään eläkkeelle. Tulevaisuudessa on aina enemmän aikaa kuin juuri nyt. Vai onko sittenkään?

Kirjoittamista varten tarvitaan aikaa. Kirjoittavan ihmisen tehtävänä on joko löytää itselleen aikaa tai olla kirjoittamatta. Se on raakaa.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sille täytyy löytää aikaa.

  1. Raivaa kirjoittamiselle aikaa. 15 minuuttia päivässä, kaksi tuntia viikossa tai vaikka viikonloppu kesässä. Jossain välissä on aina aikaa kirjoittamiselle.
  2. Ehkä jostain on pakko luopua, jotta kirjoittamiselle löytyisi aikaa. Joskus arkea on suunniteltava kirjoittamisen ehdoilla. Mitä asioita oikeasti priorisoit ja mitkä asiat eivät ole niin tärkeitä?
  3. Hankkiudu paikkaan, jossa kirjoittamiselle on kunnolla aikaa. Mene sinne mökille tai ulkomaille. Se on oikeasti hyvä idea! Myös kirjoittajaretriitit tarjoavat mahdollisuuden syventyä kirjoittamiseen kunnolla ajan kanssa.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Tule Eduketun kirjoittajaretriittiin! Kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. uskomattomassa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitissä on aikaa kirjoittaa, ja kirjoittamisesta uupunutta kehoa ja mieltä on hyvä elvyttää luontaiskylpylän ihanissa hoidoissa.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Viisi hyvää syytä osallistua Aikuisten kesäleirille

Kaikki on valmiiksi suunniteltu puolestasi

Lapsena elämä oli ihanan huoletonta; kesäloma koostui sopivassa suhteessa leikistä ja levosta. Aikuisenkin täytyisi saada joskus edes hetkeksi hellittää. Mutta aikuisuus on täynnä päätöksentekoa; siitä ei pääse eroon lomallakaan.

Jos tahtoo tehdä lomallaan jotain muutakin kuin maata kotona, kaikki aktiviteetit on suunniteltava alusta loppuun itse. On otettava selvää, laadittava aikatauluja ja tehtävä varauksia.

Aikuisten kesäleirillä sinun ei tarvitse miettiä eikä päättää mitään; kaikki on ajateltu puolestasi. Jokainen leiripäivä on täynnä hauskaa puuhaa, jota ruokailut ja lepohetket rytmittävät. Sinun täytyy vain ilmoittautua ja tulla paikalle. Me hoidamme loput.

Kaverit ja ruoka

Mikä oli leireillä parasta lapsena? No tietenkin kaikki kivat uudet kaverit, joiden kanssa sai jakaa unohtumattoman viikon. Tämä pätee myös Aikuisten leirillä: jos omasta lähiympäristöstä ei löydy (samaan aikaan lomalla olevia) kavereita, leiriltä löytyy!

Uusien kavereiden jälkeen toiseksi parasta leirielämässä on ruoka. Leirillä säännöllinen ruokailu kuuluu asiaan. Aikuisena joutuu monta kertaa päivässä miettimään, mitä sitä söisi. On käytävä kaupassa ja valmistettava ateriat. Eikä siinä vielä kaikki: lopuksi aikuinen joutuu vielä itse siivoamaan jälkensä.

Aikuisten kesäleirillä saat nauttia täysihoidosta, johon sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen. Kävele valmiiseen pöytään ja anna jonkun muun tiskata puolestasi!

Lupa tehdä niin kuin huvittaa

Jos tylsintä aikuisuudessa on jatkuva pakko tehdä päätöksiä, parasta on se, että toisaalta saat ihan itse päättää. Aikuisten kesäleirin päiväohjelma sisältää elämyksiä ja rentoa yhdessä tekemistä. Saat osallistua ihan kaikkeen. Mutta on myös täysin sallittua jättää jotain välistä, jos porukalla touhuaminen ei koko ajan huvita.

Lapsena oli jännää nukkua kerrossängyssä ja valvoa taskulampun valossa huonetovereiden kanssa. Aikuisten kesäleirillä saat toki halutessasi valvoa ihan luvan kanssa – mutta on myös sallittua mennä aikaisin nukkumaan. Ja jos jonakin aamuna uni maistuu pitempään, ei kukaan pakota nousemaan väkisin!

Maailma pelastuu

Mietityttävätkö leirin kustannukset? Kaikkea ei voi mitata rahassa. Ensinnäkin maailma pelastuu, kun valitset ulkomaiden sijaan ekologisen kotimaanmatkailun. Takaamme, että tulet ihastumaan Lempäälän Luontaiskylpylän viehättävään ympäristöön.

Jos vertaat leirin hintaa muihin aktiivilomapaketteihin, huomaat sen olevan todella edullinen. Leirimaksu sisältää majoituksen yhden tai kahden hengen huoneessa, täysihoidon ja ohjelman maanantaista perjantaihin. Tutustu eri majoitusvaihtoehtoihin täällä.

Aikuisten kesäleiriltä palaat kotiin virkistyneenä, hyvin syöneenä ja riittävästi levänneenä. Se on hintansa arvoista. Ilmoittaudu nyt!

Ilmoittautumisaika päättyy 31.5. Ilmoittautumislomakkeen ja lisätietoja löydät täältä.

Edukettu – Koska mä sittenkin voin

En usko sattumiin. Uskon siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kukapa olisi uskonut, mihin saattaa johtaa kahden rakkaassa harrastuksessaan toisensa tavanneen opettajan keskustelu eräänä harmaan keväisenä lauantaina. Toisella, eli Nooralla, oli idea ja konsepti, toisella, eli minulla, pelkkä into ja halu olla mukana uudenlaisessa pöhinässä.

Pöhinäähän se on, kun kahdeksan rautaista opetusalan ammattilaista kohtaa yhteisenä tavoitteenaan puhaltaa uutta hehkua opetusalan koulutuksiin ja juuri siihen maailmaan, josta jokaisella suomalaisella on jonkinlainen käsitys. Kaikkihan me olemme koulussa käyneet, kaikillahan meillä on muistoja koulusta, opettajista ja oppiaineista. Olemme suomalaisen koulun asiantuntijoita ihan jokainen. Vai olemmeko?

Helena on Edukettu osuuskunnan tiimijäsen. Hän työskentelee S2-ja ET-opettajana. Helena on innostunut positiivisesta pedagogiasta, luovasta kirjoittamisesta ja oppilaslähtöisestä opettajuudesta. Tärkeää on osata pysähtyä arjessa ja hengittää syvään.”

Opettajan työ on maailman paras työ. Siinä kasvatus- ja opetustyön vastuu ja oman työn toteuttamisen vapaus lyövät kättä upealla tavalla. Suomalainen opettaja on käsite maailmalla: Korkeasti koulutettu asiansa osaava pedagogi, joka hoitaa arjen ja juhlat ja kantaa vastuu kokonaisista ikäluokista. Kerran opettaja, aina opettaja. Kyllä. MUTTA.

Miksi koulumaailma on niin jähmeä ja konservatiivinen? Miksi uudet opetussuunnitelmat ovat valmiiksi vanhoja? Miksi nuoret, innokkaat kirkasotsaiset opettajat uupuvat ennen aikojaan? Opettajan työ on paljon muutakin kuin opettaminen. Voi, kun voisikin vain pitää hyvin valmistellut oppituntinsa ja lähteä kotiin. Voi, kun voisikin vain elää lomasta lomaan ja luottaa kerran saatuun opettajankoulutukseensa. Nykyaikainen opettaja on niin paljon muutakin kuin oppiaineensa rautainen osaaja. Hän on sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, perhetyöntekijä, läsnäoleva aikuinen, nenän niistäjä, pyllyn pyyhkijä, poliisi, vartija ja rajavartija. Mobiililaitteiden myötä kokonainen työ ja sitä myöten myös perheiden eriarvoisuus valuvat vapaa-ajalle. On hallittava ajanmukainen tietotekniikka, sosiaalinen media ja nuorison trendit. On myös hallittava itsensä kasvattajana, opettajana ja ihmisenä. Onko siis ihme, että opettaja on kovilla? Viikonloput tuntuvat liian lyhyiltä palautumiseen ja pitkät lomat tulevat tarpeeseen, mutta myös syyllistävät – varsinkin kilttiä opettajaa, joita opettajakunnassa on suurin osa.

Opetan kuudetta vuotta perinteisen lähiökoulun teini-ikäisiä. Olen oppinut näinä kuutena vuotena todella paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja nuorista, mutta ehkä eniten itsestäni. Rakastan työtäni kaikessa haastavuudessaan, mutta olen myös väsynyt. Olen väsynyt siihen hitaasti kääntyvään laivaan, joka kaupunkien kouluja koskeva hallintorakenne on, ja siihen, että niin moni hyvä ja hieno idea kaatuu syystä tai toisesta matkan varrella. Olen väsynyt siihen, että uudistumis- ja kehittämishaluni jähmettyvät lukujärjestysteknisiin seikkoihin tai koulukulttuurin konservatiivisuuteen. Haluan kehittyä ja kehittää omaa työtäni.

Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on.

Viime lauantaina ensimmäisessä virallisessa Eduketun tiimijäsenten tapaamisessa ymmärsin, että se on mahdollista meille kaikille. Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on – jokaisen opettajan omaa asenne- ja ajatusmaailmaa. Edukettu tarjoaa täydennyskoulutusta, vertaistukea ja laajempia koulutuskonsepteja juuri niihin asioihin, joissa tarvetta on. Edukettu on koulutus- ja täydennyskoulutuskonsepti, jonka avulla positiivista pöhinää on mahdollista saada työpaikoille, joissa uupumus, näköalattomuus ja muutosvastarinta on ottamassa vallan. Koulutuksen avulla on mahdollista jaksaa ja uudistua. Kaltaiseni eteenpäin katsova ja tavoitteellinen opettaja on ansainnut matalan kynnyksen, käytännössä sovellettavia ratkaisuja omaan arkeensa. Juuri niitä Edukettu tarjoilee.

On ilo olla mukana kehittämässä vanhasta uutta ja puhaltamassa hehkua kytevään hiileen. Jos sinusta tuntuu, että tiedät, mistä puhun, ole yhteydessä meihin. Tehdään yhdessä parhaamme itsemme ja tulevaisuutemme eteen!

Teksti ja kuva: Helena Murtonen-Leppä

5 + 1 vinkkiä opettajalle: Näin selviät kesälomaan asti

  1. Ole itsellesi armollinen. Kaikki oppilaasikaan eivät saa eivätkä edes tavoittele kiitettäviä arvosanoja. Sinun ei tarvitse suoriutua kaikista työtehtävistäsi täydellisesti. Hyvä riittää. Kymppiä tavoittelevalle kasin asettaminen tavoitteeksi voi tuntua yllättävän vapauttavalta. Kokeile vaikka!
  2. Älä tee kaikkea vaikeimman kautta. Lukuvuoden lähestyessä loppuaan opettaja haukkoo henkeä arvioitavien koepinojen, kirjoitelmien ja tutkielmien keskellä. Opetussuunnitelma kuitenkin kannustaa arvioimaan monipuolisesti. Mitä, jos antaisit oppilaiden harjoitella vertaisarviointia? Kokeile kirjallisen palautteen sijaan koko luokan yhteisiä arviointikeskusteluita. Voisiko numeroarvioinnin korvata sanallisella asteikolla? On yksinkertaisempaa antaa arvosanaksi “hyvä” kuin pähkäillä, ansaitseeko oppilaan tuotos  8-, 8 vai 8+.
  3. Muista levätä. Kun töitä on paljon, opettaja helposti ajattelee, ettei varaa vapaapäiviin tai edes lyhyempään rentoutumishetkeen ole. Todellisuudessa työskentelet tehokkaammin, kun välillä nollaat aivosi ja teet jotain, mikä vie ajatukset pois työasioista. Stressi ja kiire vähentävät kärsivällisyyttä, ja se saattaa näkyä hampaiden kiristelynä oppitunneilla ja opehuoneessa. Välillä koulussakin voi hengähtää hauskan puuhan parissa. Voisiko jonkin oppitunnin pitää vaikka ulkona? Vietä joka päivä vähintään yksi välitunti, jolloin et monista, arvioi tai vastaile Wilma-viesteihin. Ota kahvikuppi käteen ja vie kollega vartiksi pihalle. Puhukaa muusta kuin työasioista!
  4. Pysy asiassa loppuun saakka. Viimeisten viikkojen videoiden katselu alkaa turhauttaa jossain vaiheessa. Etenkin, jos leffoja katsotaan lähes jokaisella oppitunnilla. Se lisää oppilaiden häiriökäyttäytymistä. Miksi ylipäänsä raahautua kouluun, jos siellä ei tehdä mitään järkevää? Kannattaa siis suunnitella oikeaa asiasisältöä viimeistenkin viikkojen oppitunneille. Mitä sitten, vaikka kaikkia suorituksia ei saisikaan dokumentoitua lukuvuositodistukseen?
  5. Lykkää tai deletoi. Työpöydän pedagogiset pinot on tärkeä siivota kesäksi pois pöydiltä, mutta tarvitseeko niiden vielä löytää paikkaansa siisteistä kansiopinoista? Nakkaa monisteet suoraan silppuriin tai tyhjään kopiopaperilaatikkoon ja mieti niitä vasta syksyllä. Tai seuraavana syksynä. Jos kasa on koskemattomana laatikossaan vielä kolmen vuoden päästäkin, siellä ei ole mitään säästettävää.

+1 Ilmoittaudu Eduketun Operetriittiin, joka järjestetään heti kesäloman alussa, 3.–5.6. Retriitin tavoite on palautua kuluneen lukuvuoden rasituksista. Miljöönä toimii viehättävä Lempäälän Luontaiskylpylä, jossa nykyisyys ja menneisyys kohtaavat luoden harmonisen kokonaisuuden. Ohjelmassa on monenlaista rentouttavaa ja virkistävää toimintaa samanhenkisessä porukassa sekä halutessasi luontaiskylpylän hoitoja. Ilmoittautumisaikaa on enää viikko, joten toimi nopeasti! Lisätietoja ja ilmoittautumislinkin löydät täältä.