Kirjoittaminen on helppoa – ainakin aluksi!

Luovan kirjoittamisen välineistö on meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Oikeastaan siihen tarvitaan vain kirjainten kirjoittamisen taito, kirjoitusvälineet ja mielikuvitusta(, jota meillä kaikilla on). Kirjoittaminen ei ole välineurheilua, vaan se onnistuu lähes missä ja millä välineillä vain.

Kirjoittamisen alkuun on helppo päästä. Ja se alku onkin oikein ihanaa! Kirjoittamiseen voi suhtautua kuin oman pään sisään suuntautuvaan seikkailuun. Se voi paljastaa, mitä päässä liikkuu tai mikä mieltä painaa. Kun kirjoittaa itselle, voi vain antaa mennä. Kirjoittamisessa voi hyvillä mielin keskittyä vain hauskoihin asioihin. Voi tehdä sitä, mikä huvittaa ja kiinnostaa, ja jättää kaikki vaikea ja tylsä tekemättä.

Saattaa kuitenkin olla, että jossain vaiheessa tulee piste, joka houkuttelee syvemmälle. Se on vaihe, jolloin kirjoittamisen voi antaa muuttua vaikeaksi. Voi alkaa ajatella kokonaisuuksia, muokkaamista, palautetta, kehittymistä tai vaikka lukijaa. Alussa näillä ei kuitenkaan tarvitse vaivata päätä.

Kaikki osaavat kirjoittaa! -Demokettu keskiviikkona 9.12. kello 17.30

Joulukuun Demoketussa kurkistetaan luovaan kirjoittamiseen. Koulutuksen lähtökohtana on, että kaikki osaavat kirjoittaa. Jokainen voi tulla koulutukseen omien lähtökohtiensa kanssa. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Kirjoittamistaustastakaan ei koulutuksessa ole haittaa. Helpoilla, matalan kynnyksen harjoituksilla pääsee hyvin kirjoittamisen syrjään kiinni.

Opetus- ja ohjaustyötä tekeville koulutuksesta voi olla toisenlaistakin iloa. Koulutuksen harjoitukset on helppo viedä sellaisinaan eteenpäin.

Tule kurkistamaan omaan kirjoittamiseesi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.12. kello 17.30–19.30 Zoom-yhteydellä. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Auktoriteetti on opettajan työväline

En alun perin missään tapauksessa halunnut opettajaksi. Opettajan ammatista työnsi pois pääasiassa suhteeni auktoriteettiin. En todellakaan uskonut, että voisin löytää auktoriteettia ja selvitä oppilaiden kanssa. En uskonut, että oikeasti pystyisin toimimaan opettajana. Oppilaat tuntuivat pelottavilta. Olinhan itsekin istunut koululuokissa, joissa härnättiin opettajia itkun partaalle.

Eikä pelkoni ollut kokonaan turhaa. Opettajan ammattiin päädytään yleensä todellisen tulikasteen kautta. Jos selviää satunnaisista sijaisuuksista, selviää varmasti pysyvämmistäkin töistä. Satunnaisella sijaisella kun ei oikein ole puolellaan rakenteista tulevaa auktoriteettia. Hän on luokassa hyvin yksin ja selviää siitä joko hyvin tai kärsien ilman, että siitä oikeastaan edes kukaan tietää.

Oman auktoriteetin etsiminen on ollut hapuilua. Olen kokeillut kaikenlaisia lähestymistapoja. Olen yrittänyt olla mahdollisimman kiva ja saada oppilaat työhön mielistelemällä ja manipuloimalla. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tiukka ja saada oppilaat työhön uhkailemalla ja rankaisemalla. Lopulta minulle luontainen auktoriteettinikin on alkanut hahmottua. Ja kun se on löytynyt, on työkin helpottunut. Oman auktoriteetin löytäminen on tuonut paljon työhyvinvointia.

Eikä opettajan työssä tarvita auktoriteettia pelkästään suhteessa oppilaisiin. Opettajan ammattiin kuuluu myös auktoriteetti suhteessa oppilaiden huoltajiin, suhteessa moniammatillisiin yhteistyöverkostoihin, suhteessa toisiin opettajiin ja koko koulun väkeen sekä suhteessa kehen tahansa, jolla on mielipide koulusta tai aineenopettajan aineesta.

Auktoriteetti on siis monisyinen asia, joka vaikuttaa opettajan työhön todella paljon. Kuitenkin sitä käsitellään yllättävän vähän. Olen varma, että auktoriteetin tietoinen pohtiminen auttaa kokoamaan omaa auktoriteettia. Se auttaa hahmottamaan, mistä palasista auktoriteetti koostuu, mitä voi omassa työssä kehittää ja millä tavoilla siihen voi lähteä pureutumaan. Auktoriteetin ajatteleminen voi tuoda myös armollisuutta omaa työtä ja itseä kohtaan. Moni meistä on jo tehnyt paljon oikein!

Auktoriteettia ei kannata ajatella asiana, jota joko on tai ei ole, vaan yhtenä opettajan työvälineenä. Sitä voi tietoisesti hyödyntää omassa työssä, ja sen avulla voi edesauttaa sekä koulun että luokan yleistä ilmapiiriä, työrauhaa ja oppimista.

Auktoriteetista työhyvinvointia -Demokettu keskiviikkona 30.10. klo 17.30

Tule pohtimaan omaa auktoriteettiasi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 30.10. kello 17.30–19.30 Tampereella Teho-osaston tiloissa. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Turvallista tilaa etsimässä

Minua kiinnostaa vaikeasti tavoitettava alue koulun aikuisten ja nuorten välissä. Se piste, jossa nuo kaksi todellisuutta kohtaavat. Opiskeluhuollon työntekijänä olen kuullut kertomuksia molemmista, ja kuvaukset eroavat merkittävästi toisistaan. Opettajien tarinoissa puhutaan nuorista, joiden koulutehtävät jäävät tekemättä, harjoittelut keskeytyvät, lupauksia tehdään mutta niistä ei pidetä kiinni. Nuorten tarinoissa kerrotaan alkoholismista, perheväkivallasta, rahattomuudesta, yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista. Kummatkin kertomukset ovat totta ja läsnä yhtä aikaa – miten ne voisi sovittaa yhteen, saman katon alle?

Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että nuoret voivat huonosti ja uupuvat koulussa. Toki myös hyvinvoivia nuoria on, mutta huonovointisuus kasautuu – samoilla nuorilla on useita eri hankaluuksia elämässään. Väitän, että keinot, joilla näiden nuorten hyvinvointia koulussa tuettaisiin, tekisivät kaikkien oppilaitoksen opiskelijoiden oleminen koulussa monin tavoin paremmaksi.

Ajattelen, että koulun aikuisilla on mahdollisuus melko pienin keinoin tehdä koulusta paikka, joka tukee psyykkistä hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta. Paikka, jossa nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi ja kohdatuksi kunnioittavasti ja jossa kaikenlaisista elämän asioista voidaan puhua avoimesti ja hankaluuksiin on saatavilla helposti apua. Ennen kaikkea turvallisempi paikka.  

Lokakuussa pidettävässä Demoketussa pohdimme erilaisia tapoja tukea erityisesti toisen asteen opiskelijoiden jaksamista. Tule mukaan miettimään, miten rakentaa koulusta entistä turvallisempi ja hyvinvointia vahvistavampi paikka kaikille nuorille!

Demokettu keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30.

Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Opiskelijan jaksamisen tukeminen. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Teksti: Psykologi, kuvataidepsykoterapeutti Sanna Pikku-Pyhältö

Lisätietoa

Veera Huvila, Laura Mittilä: Opiskelu-uupumus toisen asteen opiskelijoiden kokemana. TAMK 2019. https://www.theseus.fi/handle/10024/160725

Opetushallituksen blogi 10.5.2019: Lukio-uudistus tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseen https://www.oph.fi/fi/blogi/lukiouudistus-tahtaa-opiskelijoiden-hyvinvoinnin-lisaamiseen

Tietopaketti opiskelijoiden mielenterveydestä: https://voimaaopiskeluun.diak.fi/wp-content/uploads/sites/7/2018/11/Diak_Voimaa_opiskeluun_Tietopaketti_opiskelijoiden_mielenterveydesta_18s_A4_271118.pdf

Hyvän palautteen haaste

Kahvipöytäeskusteluissa kollegoiden kanssa nousee usein esiin sama teema: palautteen antaminen koetaan haastavaksi, se vie aikaa ja joskus turhauttaakin. Kun aikaisemmin opettajat hukkuivat paperipinojen alle ja raapustivat kommentteja ja merkintöjä fyysisten paperien marginaaleihin, on työ nykyisin enemmän sähköistä ja yhä useampi oppimistehtävä tehdään tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkoympäristöön muulla tavoin. Tämä ei kuitenkaan poista tai muuta sitä asiaa, että arviointia on tehtävä, palautetta on annettava ja jokaisen pedagogin toiveena on mahdollisimman monipuolisen ja palautteen vastaanottajaa eteenpäin auttavan palautteen antaminen.  

Tehtävätyyppien kirjo on kasvanut, ja oppimistehtävä voi olla kirjallisen työn lisäksi esimerkiksi liikkuvaa kuvaa, visuaalinen sommitelma tai vaikkapa äänitiedosto. Yhtä lailla tällaisen oppimisen osoittamisen tueksi olisi pystyttävä tuottamaan kehittävää palautetta.

Palautetta annetaan myös monessa muussa yhteydessä kuin koulussa opettajalta oppijalle; vertaisarvioinnin määrä on selkeässä kasvussa sekä opinnoissa että työelämässä, projektityyppinen työ edellyttää palautteen antamista kollegoille, yhteiskirjoittamisessa palautetta annetaan monessa työvaiheessa ja tekstiä muokataan edelleen saadun palautteen mukaan. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tehokas palaute on kokonaisvaltaista ja monikanavaista, lisäksi äänipalautteen on todettu tuovan palautteen antajan lähemmäs palautteen vastaanottajaa ja mahdollistavan myös palautedialogin paremmin kuin niin sanottu perinteinen kirjoitettu palaute. Monikanavaisessa palautteessa voivat yhdistyä ääni, visuaaliset elementit ja vaikkapa liikkuva kuva. Tämä mahdollistaa monipuolisen ja eteenpäin auttavan palautteen antamisen ja toisaalta monipuolistaa ja elävöittää myös palautteen antajan työtä. Suullisesti annettu, sanallinen palaute myös tehostaa palautteenantoa ja nopeuttaa työtä – resurssien tiukkenemisen myötä myös tätä näkökulmaa on mietittävä. 

Toukokuussa pidettävässä Demoketussa tutustumme erilaisiin palautteen antamisen tapoihin ja välineisiin sekä käymme läpi käytännön esimerkkejä sovelluksista, joilla monikanavaista eli ääntä, kuvaa ja visuaalisia elementtejä yhdistelevää palautetta voi hyödyntää omassa työssään.

Tervetuloa mukaan!

Demokettu keskiviikkona 13.5. klo 17.30–19.30

Demokettu järjestetään keskiviikkona 13.5. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Ääni- ja videopalaute. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Teksti: Suomen kielen ja viestinnän lehtori Hanna Elina Hovila

Lisätietoa

Heimbürger, A. (2018). Using Recorded Audio Feedback in Cross-Cultural e-Education Environments to Enhance Assessment Practices in a Higher Education. Advances in Applied Sociology, 8 (2), 106-124. doi:10.4236/aasoci.2018.82007

Vuojärvi, H. & Rasi, P. (2019). Opettajan eriaikainen äänipalaute osana yliopiston verkko-opiskelijoiden oppimisprosessia. Yliopistopedagogiikka 2/2019. Saatavilla: https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/09/02/opettajan-eriaikainen-aanipalaute/

Tulevaisuusajattelulla vahvistetaan lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen

Ajassamme on erityistä se, että muutos on jatkuvaa ja nopeaa. Teknologinen kehitys on huimaa ja se ulottuu kaikille elämänalueille. Robotisaatio, automaatio ja tekoäly muuttavat työtä ja työnteon tapoja. Yhä laajemmin tiedostetaan, että maapalloa uhkaa ekokatastrofi. Omaan tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen ja mahdollisuuksien lisääntyminen monimutkaistaa elämää. Tulevaisuus näyttäytyy monelle nuorelle epävarmana.

Kaiken epävarmuuden keskellä meidän kasvattajien päätehtävä on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuden uskoa antamalla heille välineitä tulevaisuusajatteluun. Tulevaisuusajattelu on ihmiselle luontaista, mutta sitä voi myös oppia ja opettaa. Tulevaisuusajattelun opetuksessa ihmisille luodaan mahdollisuuksia kompleksisuuden, hämmennyksen ja epävarmuuden käsittelyyn. Tulevaisuusajattelun tavoitteena ei ole kertoa ihmisille, mitä heidän pitää ajatella, vaan houkutella heitä ajattelemaan toisin eli opettaa tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tulevaisuusajattelu opettaa kyseenalaistamaan rajoja, toimintatapoja ja ennakkokäsityksiä, jolloin ihmiset joutuvat miettimään ja toteuttamaan uusia ideoita. Lähtökohtana on, että ihminen on valmistautuneempi myös yllättäviin muutoksiin, kun hän on pohtinut tulevaisuutta.

Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus toivosta ja mahdollisuudesta myönteisiin kehityskulkuihin. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa omaan ja maapallon tulevaisuuteen. Yhteistyössä muiden kanssa voimme vaikuttaa vielä enemmän. Tulevaisuusajattelulla rakennetaan myös ihmisen kykyä nähdä itsensä osana yhteisöä ja ympäristöä.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on kehittänyt erilaisia työkaluja tulevaisuusajattelun opettamiseen. Esittelemme syyskuun demoketussa (Tulevaisuusleiri – tulevaisuusajattelua innostavalla tavalla) oman sovelluksemme Future Camp -tapahtumasta. Koulutuksessa saat ideoita tulevaisuusajattelun opettamiseen ja pääset kokeilemaan erilaisia toiminnallisia, tulevaisuusajatteluun kannustavia tehtäviä. Koulutus sopii kouluissa työskentelevien lisäksi esimerkiksi nuorisotyötä tekeville.

Teksti: Opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva

Demokettu keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30

Syksyn ensimmäinen Demokettu järjestetään keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Tulevaisuusleiri. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujat sitoutuvat antamaan koulutuksen jälkeen palautetta kouluttajalle, joka muokkaa palautteen pohjalta koulutuksen valmiiksi kokonaisuudeksi.

Demokettu varmistaa koulutustemme laadun. Kaikki koulutuksemme ovat hyvin suunniteltuja ja harjoiteltuja kokonaisuuksia.

Kuuntele, viihdy ja opi – podcastit opettajan työvälineenä

Podcast tukee oppimista ja auttaa jäsentämään ja syventämään opittua asiaa. Toisaalta podcastien kautta voi tutustua myös ihan uuteen ja itselle tuntemattomaan aihepiiriin ja löytää innostuksen oppimiseen.

Maailmalla podcastit ovat olleet kovassa huudossa jo pitkän aikaa; Edison researchin toteuttaman tutkimuksen mukaan USA:ssa yli 44 prosenttia asukkaista oli kuunnellut podcasteja vuonna 2018 (https://www.edisonresearch.com/infinite-dial-2018/). Melkoinen määrä kuuntelijoita siis. Suomessa menestys on ollut maltillisempaa: 19 % prosenttia 25–34-vuotiaista oli käyttänyt podcast-palvelua matkapuhelimella vuonna 2017 (https://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2017/13/sutivi_2017_13_2017-11-22_tau_018_fi.html).

Podcastien suosion kasvu näkyy myös Suomessa, sillä uusien julkaisijoiden ja toimijoiden määrä on tasaisessa kasvussa, ja podcasteja tuottaa ja julkaisee yhä useampi yritys, toimija ja yksityishenkilö. Pedagogisesta näkökulmasta podcasteja on hyödynnetty muun muassa vieraiden kielten opetuksessa jo pitkän aikaa.

Mitä podcast sitten oikein tarkoittaa? Määritelmän mukaan podcast tarkoittaa audion jakamista internetissä, usein tilauspohjaisesti. Podcastien aihepiirit, sisällöt, tyylit ja teemat vaihtelevat valtavasti. Valikoimaa on hurjan paljon, ja jokaiselle kuuntelijalle löytyy varmasti omaan makuun sopivaa materiaalia – varsinkin, jos kuuntelukieleksi kelpaa myös joku muu kieli kuin suomi. Joskus podcastia on kuvailtu ääniblogiksi – vähän samalla idealla monet podcastit ja podcast-sarjat onkin rakennettu.

Opetuksen näkökulmasta podcasteja voi lähestyä kahdesta näkökulmasta: valmiit podcastit laajentavat oppimateriaalivalikoimaa ja avaavat ovia erilaisiin maailmoihin. Itse tehty podcast taas mahdollistaa sen, että oppijat saavat juuri heille suunnattua ja suunniteltua äänimateriaalia. Äänen kautta opettaja tulee lähelle ja säilyttää kontaktin oppijoihin esimerkiksi silloin, kun lähiopetusta ei ole tai oppija esimerkiksi suorittaa jonkun osan oppimiskokonaisuudesta itsenäisesti. Myös oppimistehtävänä podcast toimii hyvin.

Lähde mukaan tarkastelemaan podcasteja opettajan työvälineenä; pääset sekä tutustumaan erilaisiin esimerkkeihin valmiiden podcastien hyödyntämisestä opetuksessa että ideoimaan ja tekemään omaa podcastia.

Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia

Toiminnallisen oppimisen käsite on monelle tuttu erilaisista kasvatustieteen teorioista. Arkisella tasolla kouluelämässä mielikuvat toiminnallisesta oppimisesta ja toiminnallisista menetelmistä liittyvät usein liikunnallisiin tuokioihin tunnin aikana tai piristäviin peli- ja leikkituokioihin tunnin päätteeksi. Toiminnallinen oppiminen voi olla fyysistä tekemistä, mutta se on muutakin.  

Meille toiminnallinen oppiminen on ennen kaikkea yhteistoiminnallista ajatustyötä, jonka tarkoituksena on, että oppilas ymmärtäisi paremmin opittavan asian sisällön ja siitä jäisi kehollinen muistijälki. Toiminnallisten menetelmien ei ole tarkoitus olla lisätyötä opettajalle eikä piristysruisketta puuduttaviin tunteihin. Toiminnalliset menetelmät voivat tarjota uudenlaisen tavan käsitellä minkä tahansa oppiaineen – tai koulun ulkopuolisen aiheen – sisältöjä. Käsin kosketeltavat materiaalit helpottavat abstraktien käsitteiden konkretisoimista ja helpottavat mieleen painamista.

Toiminnallisia menetelmiä voi käyttää niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Omaan opetukseemme suunnitellut tehtävät on toteutettu enimmäkseen ryhmätyöskentelyä ajatellen, mutta tehtävät ovat muokattavissa myös yksilöohjauksen tarpeisiin. Toiminnallisten menetelmien käyttäminen luokkatilanteissa lisää aktiivista vuorovaikutusta oppilaiden kesken ja kehittää sitä kautta oppilaiden sosiaalisia taitoja.

Opetussuunnitelman oppimiskäsityksessä kuvataan, kuinka myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Toivomme, että toiminnallisten menetelmien kautta oppilaat saisivat myönteisiä tunnekokemuksia, jotka innostaisivat ajattelemaan ja kehittämään omaa itseään sekä osaamistaan – taitoja, joita tulevaisuudessa takuulla tarvitaan.

Toiminnallisia menetelmiä pääsee kokeilemaan ja kehittelemään Eduketun koulutuksessa Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia. Kouluttajina toimivat opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva.

Yksi tekee ja kolme katsoo vierestä ­– Miksi teettäisin enää yhtäkään ryhmätyötä?

Jos oikein optimistisilla silmälaseilla katselee, ryhmätyöskentely menisi näin: Opettajan mielestä käsiteltävää aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat jakautuisivat ryhmiinsä sen suuremmitta nurinoitta ja alkaisivat töihin. Kaikki ottaisivat hommasta vastuun ja ihana kuhina tuottaisi luokallisen ryhmätöitä. Opettajan tehtävä ryhmätyön aikana olisi kehua ja kannustaa, opastaa oikean lähteen äärelle ja juosta hakemassa tarvittavia työvälineitä. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Kaikki oppilaat voisivat oppia toistensa töistä jotakin. Opettaja antaisi jokaisesta tuotoksesta arvosanan ja koska tuotos on ryhmän yhteinen, kaikki ryhmäläiset saisivat saman arvosanan.

Jos nostaa päähänsä realistisemmat rillit, tajuaa sen oikeasti menevän näin: Opettajan mielestä aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat olisivat hyvin tyytymättömiä ryhmäkokoonpanoihin. Osa valittaisi opettajalle, osa nurisisi yksikseen ja osa kieltäytyisi tekemästä työtä ryhmänsä kanssa. Töihin ryhtyminen alkaisi hitaasti ja ryhmät olisivat riitaisia. Lopulta yksi ryhmäläinen ottaisi työn tehdäkseen eikä antaisi muiden tehdä siihen mitään. Eivätkä muut haluaisikaan osallistua. Opettajan tehtävänä olisi jatkuva riitojen selvittely ja passiiviseksi heittäytyneiden oppilaiden patistus, kannustus ja uhkailu. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Ryhmien tuotokset olisivat melko köykäisiä eikä kukaan olisi oppinut asiaa kovinkaan perusteellisesti. Opettaja antaisi tuotoksesta arvosanan, mutta voisiko koko ryhmä lopulta saada samaa arvosanaa?

Jos yksi tekee ja kolme katsoo vierestä, onko ryhmätyön tekemisessä mitään järkeä? Eivätkö kaikki pääsisi helpommalla, jos jokainen oppilas olisi vastuussa vain omasta työskentelystään ja oppimisestaan?

Vuorovaikutustaidot koulutyön ytimessä

Koulutyö on kiinni opetussuunnitelmassa. Jos opetussuunnitelmaa lukee, huomaa, että se painottaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, yhdessä oppimista ja työskentelyä sekä työelämätaitoja. Taustalla on paljon oppimiseen liittyvää teoriaa alkaen Vygotskyn ajatuksesta oppimisesta sosiaalisena toimintana. Lisäksi taustalla on ajatuksia nykyisen työelämän vaatimuksista, joissa vuorovaikutus korostuu yli muiden taitojen.

Ryhmätyöskentelyn harjoitteleminen ja tekeminen siis todella kannattaa. Se todella on koulutyön ytimessä. On harjoiteltava vuorovaikutustaitoja, on harjoiteltava yhteistä ajattelua ja tekemistä, on harjoiteltava vastuuta itsen lisäksi myös muista.

Ratkaisu löytyy yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmistä. Näissä menetelmissä korostuu ajatus siitä, että ryhmätyöskentelyn taustalla on paljon prosesseja, jotka liittyvät ryhmään ja vuorovaikutukseen. Opettajan kannattaa hetkeksi siirtää opetettava sisältö toissijaiseksi asiaksi ja nostaa vuorovaikutustaidot ensisijaiseksi. Vuorovaikutustaitoja on pakko harjoitella tietoisesti, jotta niitä voi oppia. Ja siihen tarvitaan aikaa!

Oikeastaan yhteistoiminnallisen oppimisen tulisi olla tavallisin työskentelytapa. Sitä tulisi harjoitella jatkuvasti ja paljon. Vain harjoittelemalla asioista tulee automaattisia. Automatisoituneilla tiimityöskentelytaidoilla onkin jo suuri voima työelämään siirtyessä.

Opettajan kannalta yhteistoiminnallisen oppimisen omaksuminen tarkoittaa aluksi enemmän työtä. On hyvä ottaa haltuun menetelmän teoreettista taustaa. Opetusjakso on syytä suunnitella perusteellisesti etukäteen. On aluksi yritettävä ajatella, että vuorovaikutuksen harjoitteleminen on oppiaineen sisältöä tärkeämpää. On luotettava, että harjoittelu tuottaa tulosta ja että yhteistoiminnalla voi lopulta päästä yksilötyöskentelyä syvempiin tuloksiin.

Tule maaliskuun Demokettuun!

Ensimmäisen askeleen kohti yhteistoiminnallista työskentelyä voi ottaa maaliskuun Demoketussa, jonka otsikkona on Ryhmätyöskentelyn menetelmäpakki. Tässä koulutuksessa opitaan teoriaa yhteistoiminnallisen menetelmän taustalla ja tutustutaan erilaisiin yhteistoiminnallisiin työskentelymenetelmiin ja yhteistoiminnallisen työskentelyn arviointiin.

Maaliskuun Demokettu järjestetään maanantaina 18.3. klo 17.30 alkaen Tampereella Teho-osastolla (Sairaalankatu 5–7 B1).

Demoon mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautujaa. Kannattaa siis ilmoittautua nopeasti. Ilmoittautuminen onnistuu tästä.

Nettisovellus osallistaa ja piristää

Eduketun Nettisovellukset opetuskäytössä -koulutuksen demoversio pidettiin 18.2.2019 Tampereella. Koulutuksessa kerätyn palautteen perusteella koulutuksesta lähti joukko tyytyväisiä osallistujia, jotka saivat mukaansa liudan linkkejä, muutaman omaa opetusta varten alkuun saatetun verkkotehtävän ja paljon ideoita erilaisten sovellusten käyttöön.

”Kiva koulutus! Hyviä vinkkejä, joita tulee varmasti käytettyä luokassa.”

Koulutuksessa käsitellään sovelluksia, joita voi käyttää esimerkiksi opetuksen pelillistämiseen, oppituntityöskentelyn apuvälineinä, esitystyökaluina, yhteisen työskentelyn työkaluina ja tietojen testaamisen työkaluina. Moni nettisovellus aktivoi ja osallistaa oppilasta eri tavalla kuin esimerkiksi paperin, kynän ja puhumisen kautta työskentely.

”Erityisen hyvää oli, että sovellukset osallistavat oppilaita. Niillä voi saada myös opettajainkokoustilanteista vuorovaikutteisia.”

Tieto- ja viestintätekniikalle sama arvo kuin muillekin työvälineille

Tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen osana opetusta on noussut ihanteeksi, jonka tulkinnat ovat toisinaan saaneet kummallisiakin mittasuhteita. Kaikkein luonnollisimmillaan nettisovellusten käyttäminen osana opetusta on silloin, kun siihen suhtaudutaan kuin mihin tahansa välineeseen. Saman oppitunnin aikana voidaan hyvin käyttää niin kirjaa, kynää ja monistetta kuin nettisovellustakin. Kaikkien sovellusten vuoksi ei tarvitse varata koulun ruuhkaisia läppärikärryjä tai käyttää oppilaiden omia laitteita. Paljon voi tehdä myös pelkällä opettajan koneella.

Opettajan suhtautuminen digiloikkimiseen on merkityksellistä. Siihen ei kannata suhtautua mahdottoman kokoisena kokonaisuutena, vaan yksittäisinä sovelluksina, joilla on mahdollista muokata ja rikastaa omaa opetusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun kerralla. Yksi asia kerrallaan riittää mainiosti!

”Hyvä juttu on myös se, että sovelluksia pääsee käyttämään matalalla kynnyksellä ja aikaa säästäen.”

Muista ajatella tietoturvaa!

Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin nettisovelluksiin. Moni sovelluksista edellyttää vähintään opettajan kirjautumista. Sen vuoksi on tärkeää ajatella joitakin tietoturvaan liittyviä asioita.

Opettajan on hyvä miettiä, millä sähköpostilla on paras kirjautua ohjelmiin. Muistamista helpottaa, jos kirjautuu kaikkiin sovelluksiin samalla sähköpostilla. Sovellukset lähettävät usein mainospostia sähköpostilistoille. Niiltä pääsee yleensä pois menemällä sähköpostin loppuun ja klikkaamalla ”unsubscribe”.

Myös salasanojen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Ikinä ei kannata käyttää samaa salasanaa kuin sähköpostissa tai muissa tärkeissä sovelluksissa. Muistamisen helpottamiseksi kannattaa luoda joku salasanasysteemi. Voit esimerkiksi muodostaa salasanan jonkun lauseen alkukirjaimista ja vaihtaa jotain salasanan osaa sovelluksen mukaan.

Muista myös oppilaiden tietoturva! Jotkut sovellukset vaativat myös oppilaan kirjautumista. Tällöin kannattaa vakavasti harkita sovelluksen käyttöä. Kunnat ja kaupungit ovat myös saattaneet linjata sen, millaisia sovelluksia opetuksessa kannattaa käyttää. Jos sovellusta päättää käyttää, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tietoja sille on syytä antaa. Lue esimerkiksi Kauppalehden artikkeli Classdojo-sovelluksesta Uusi sovellus leviää vauhdilla suomalaiskouluissa – Voi olla vahingollinen ja tietosuojalain vastainen.

On myös hyvä muistaa, että osa opettajan tehtävää on opettaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä vastuullisesti ja turvallisesti.

Nettisovelluksien hyödyntäminen opetuksen osana tuo oppitunneille vaihtelua ja usein nettisovelluksen käyttäminen innostaa oppilaita. Turvallista käyttöä voi harjoitella vain käyttämällä sovelluksia. Sen vuoksi opettajan on muistettava ajatella myös turvallisuusnäkökulmaa.

”Kaikki oli uutta! Kynnys kokeilla uusia juttuja madaltui ja nyt ainakin on liuta tunnuksia valmiina, joten harjoittelu jatkuu.”

Nettisovellukset opetuskäytössä

Koulujen digiloikkimisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Moni kantaa huolta siitä, että tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen koulussa on muuttunut itsetarkoitukseksi ja että se lopulta vain häiritsee oppimista.

Mielestäni digitaalisuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa välineeseen. Tietokonetta tai tablettia ei kannata kaivaa esiin vain käytön vuoksi. Sähköiselle työskentelylle on syytä antaa täysin sama arvo kuin paperiselle työskentelyllekin. Molemmille on paljon perusteltuja käyttötarkoituksia.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttötarkoituksia

Käytän itse opetuksessani tieto- ja viestintäteknologiaa pääasiassa viidessä eri kategoriassa:

  1. Palkitseminen, pelillistäminen
  2. Tietojen testaus ja kokeet
  3. Vanhan tekeminen uudenlaisella alustalla
  4. Äänestäminen, keskustelu, ideointi
  5. Tiedon (ja tiedostojen) jakaminen
Mistä sopiva sovellus löytyy?

Olisi näppärää, jos kaikenlaiset tarvittavat sovellukset olisivat saatavilla samasta paikasta. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Juuri sopivanlaisia sovelluksia löytyy laitteiden lisäksi sieltä täältä internetistä.

Sen vuoksi olen kehittänyt koulutuksen Nettisovellukset opetuskäytössä, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan sovelluksiin. Koulutukseen osallistujat saavat käyttöönsä myös päivittyvän sähköisen kokoelman, joka sisältää opettajalle hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä.

Helmikuun Demokettu

Helmikuun Demoketun aiheena on Nettisovellukset opetuskäytössä.

Koulutukseen mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautunutta.  Ilmoittaudu koulutukseen tästä linkistä: https://goo.gl/forms/zCDNJXqZp0WQIWS72

Lisätietoja: noora@edukettu.com

** Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujilta pyydetään koulutuksen päätteeksi palautetta. **