Luovan kirjoittamisen välineistö on meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Oikeastaan siihen tarvitaan vain kirjainten kirjoittamisen taito, kirjoitusvälineet ja mielikuvitusta(, jota meillä kaikilla on). Kirjoittaminen ei ole välineurheilua, vaan se onnistuu lähes missä ja millä välineillä vain.
Kirjoittamisen alkuun on helppo päästä. Ja se alku onkin oikein
ihanaa! Kirjoittamiseen voi suhtautua kuin oman pään sisään suuntautuvaan
seikkailuun. Se voi paljastaa, mitä päässä liikkuu tai mikä mieltä painaa. Kun
kirjoittaa itselle, voi vain antaa mennä. Kirjoittamisessa voi hyvillä mielin
keskittyä vain hauskoihin asioihin. Voi tehdä sitä, mikä huvittaa ja kiinnostaa,
ja jättää kaikki vaikea ja tylsä tekemättä.
Saattaa kuitenkin olla, että jossain vaiheessa tulee piste,
joka houkuttelee syvemmälle. Se on vaihe, jolloin kirjoittamisen voi antaa
muuttua vaikeaksi. Voi alkaa ajatella kokonaisuuksia, muokkaamista, palautetta,
kehittymistä tai vaikka lukijaa. Alussa näillä ei kuitenkaan tarvitse vaivata
päätä.
Kaikki osaavat kirjoittaa! -Demokettu keskiviikkona 9.12. kello 17.30
Joulukuun Demoketussa kurkistetaan luovaan kirjoittamiseen. Koulutuksen lähtökohtana on, että kaikki osaavat kirjoittaa. Jokainen voi tulla koulutukseen omien lähtökohtiensa kanssa. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Kirjoittamistaustastakaan ei koulutuksessa ole haittaa. Helpoilla, matalan kynnyksen harjoituksilla pääsee hyvin kirjoittamisen syrjään kiinni.
Opetus- ja ohjaustyötä tekeville koulutuksesta voi olla
toisenlaistakin iloa. Koulutuksen harjoitukset on helppo viedä sellaisinaan eteenpäin.
Tule kurkistamaan omaan kirjoittamiseesi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.12. kello 17.30–19.30 Zoom-yhteydellä. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!
En alun perin missään tapauksessa halunnut opettajaksi.
Opettajan ammatista työnsi pois pääasiassa suhteeni auktoriteettiin. En todellakaan
uskonut, että voisin löytää auktoriteettia ja selvitä oppilaiden kanssa. En
uskonut, että oikeasti pystyisin toimimaan opettajana. Oppilaat tuntuivat
pelottavilta. Olinhan itsekin istunut koululuokissa, joissa härnättiin
opettajia itkun partaalle.
Eikä pelkoni ollut kokonaan turhaa. Opettajan ammattiin
päädytään yleensä todellisen tulikasteen kautta. Jos selviää satunnaisista
sijaisuuksista, selviää varmasti pysyvämmistäkin töistä. Satunnaisella
sijaisella kun ei oikein ole puolellaan rakenteista tulevaa auktoriteettia. Hän
on luokassa hyvin yksin ja selviää siitä joko hyvin tai kärsien ilman, että
siitä oikeastaan edes kukaan tietää.
Oman auktoriteetin etsiminen on ollut hapuilua. Olen
kokeillut kaikenlaisia lähestymistapoja. Olen yrittänyt olla mahdollisimman
kiva ja saada oppilaat työhön mielistelemällä ja manipuloimalla. Olen yrittänyt
olla mahdollisimman tiukka ja saada oppilaat työhön uhkailemalla ja
rankaisemalla. Lopulta minulle luontainen auktoriteettinikin on alkanut
hahmottua. Ja kun se on löytynyt, on työkin helpottunut. Oman auktoriteetin löytäminen
on tuonut paljon työhyvinvointia.
Eikä opettajan työssä tarvita auktoriteettia pelkästään
suhteessa oppilaisiin. Opettajan ammattiin kuuluu myös auktoriteetti suhteessa oppilaiden
huoltajiin, suhteessa moniammatillisiin yhteistyöverkostoihin, suhteessa
toisiin opettajiin ja koko koulun väkeen sekä suhteessa kehen tahansa, jolla on
mielipide koulusta tai aineenopettajan aineesta.
Auktoriteetti on siis monisyinen asia, joka vaikuttaa
opettajan työhön todella paljon. Kuitenkin sitä käsitellään yllättävän vähän.
Olen varma, että auktoriteetin tietoinen pohtiminen auttaa kokoamaan omaa
auktoriteettia. Se auttaa hahmottamaan, mistä palasista auktoriteetti koostuu,
mitä voi omassa työssä kehittää ja millä tavoilla siihen voi lähteä
pureutumaan. Auktoriteetin ajatteleminen voi tuoda myös armollisuutta omaa työtä
ja itseä kohtaan. Moni meistä on jo tehnyt paljon oikein!
Auktoriteettia ei kannata ajatella asiana, jota joko on tai
ei ole, vaan yhtenä opettajan työvälineenä. Sitä voi tietoisesti hyödyntää
omassa työssä, ja sen avulla voi edesauttaa sekä koulun että luokan yleistä
ilmapiiriä, työrauhaa ja oppimista.
Auktoriteetista työhyvinvointia -Demokettu keskiviikkona
30.10. klo 17.30
Tule pohtimaan omaa auktoriteettiasi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 30.10. kello 17.30–19.30 Tampereella Teho-osaston tiloissa. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!
Minua kiinnostaa vaikeasti tavoitettava alue koulun
aikuisten ja nuorten välissä. Se piste, jossa nuo kaksi todellisuutta
kohtaavat. Opiskeluhuollon työntekijänä olen kuullut kertomuksia molemmista, ja
kuvaukset eroavat merkittävästi toisistaan. Opettajien tarinoissa puhutaan
nuorista, joiden koulutehtävät jäävät tekemättä, harjoittelut keskeytyvät,
lupauksia tehdään mutta niistä ei pidetä kiinni. Nuorten tarinoissa kerrotaan
alkoholismista, perheväkivallasta, rahattomuudesta, yksinäisyydestä ja
mielenterveysongelmista. Kummatkin kertomukset ovat totta ja läsnä yhtä aikaa –
miten ne voisi sovittaa yhteen, saman katon alle?
Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että nuoret voivat
huonosti ja uupuvat koulussa. Toki myös hyvinvoivia nuoria on, mutta
huonovointisuus kasautuu – samoilla nuorilla on useita eri hankaluuksia elämässään.
Väitän, että keinot, joilla näiden nuorten hyvinvointia koulussa tuettaisiin,
tekisivät kaikkien oppilaitoksen opiskelijoiden oleminen koulussa monin tavoin
paremmaksi.
Ajattelen, että koulun aikuisilla on mahdollisuus melko
pienin keinoin tehdä koulusta paikka, joka tukee psyykkistä hyvinvointia ja
turvallisuudentunnetta. Paikka, jossa nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi ja
kohdatuksi kunnioittavasti ja jossa kaikenlaisista elämän asioista voidaan
puhua avoimesti ja hankaluuksiin on saatavilla helposti apua. Ennen kaikkea turvallisempi
paikka.
Lokakuussa pidettävässä Demoketussa pohdimme erilaisia
tapoja tukea erityisesti toisen asteen opiskelijoiden jaksamista. Tule mukaan
miettimään, miten rakentaa koulusta entistä turvallisempi ja hyvinvointia
vahvistavampi paikka kaikille nuorille!
Demokettu keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30.
Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Opiskelijan jaksamisen tukeminen. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!
Ajassamme on erityistä se, että muutos on jatkuvaa ja nopeaa. Teknologinen kehitys on huimaa ja se ulottuu kaikille elämänalueille. Robotisaatio, automaatio ja tekoäly muuttavat työtä ja työnteon tapoja. Yhä laajemmin tiedostetaan, että maapalloa uhkaa ekokatastrofi. Omaan tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen ja mahdollisuuksien lisääntyminen monimutkaistaa elämää. Tulevaisuus näyttäytyy monelle nuorelle epävarmana.
Kaiken epävarmuuden keskellä meidän kasvattajien päätehtävä on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuden uskoa antamalla heille välineitä tulevaisuusajatteluun. Tulevaisuusajattelu on ihmiselle luontaista, mutta sitä voi myös oppia ja opettaa. Tulevaisuusajattelun opetuksessa ihmisille luodaan mahdollisuuksia kompleksisuuden, hämmennyksen ja epävarmuuden käsittelyyn. Tulevaisuusajattelun tavoitteena ei ole kertoa ihmisille, mitä heidän pitää ajatella, vaan houkutella heitä ajattelemaan toisin eli opettaa tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tulevaisuusajattelu opettaa kyseenalaistamaan rajoja, toimintatapoja ja ennakkokäsityksiä, jolloin ihmiset joutuvat miettimään ja toteuttamaan uusia ideoita. Lähtökohtana on, että ihminen on valmistautuneempi myös yllättäviin muutoksiin, kun hän on pohtinut tulevaisuutta.
Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus toivosta ja mahdollisuudesta myönteisiin kehityskulkuihin. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa omaan ja maapallon tulevaisuuteen. Yhteistyössä muiden kanssa voimme vaikuttaa vielä enemmän. Tulevaisuusajattelulla rakennetaan myös ihmisen kykyä nähdä itsensä osana yhteisöä ja ympäristöä.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on kehittänyt erilaisia työkaluja tulevaisuusajattelun opettamiseen. Esittelemme syyskuun demoketussa (Tulevaisuusleiri – tulevaisuusajattelua innostavalla tavalla) oman sovelluksemme Future Camp -tapahtumasta. Koulutuksessa saat ideoita tulevaisuusajattelun opettamiseen ja pääset kokeilemaan erilaisia toiminnallisia, tulevaisuusajatteluun kannustavia tehtäviä. Koulutus sopii kouluissa työskentelevien lisäksi esimerkiksi nuorisotyötä tekeville.
Teksti: Opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva
Demokettu keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30
Syksyn ensimmäinen Demokettu järjestetään keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Tulevaisuusleiri. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!
Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujat sitoutuvat antamaan koulutuksen jälkeen palautetta kouluttajalle, joka muokkaa palautteen pohjalta koulutuksen valmiiksi kokonaisuudeksi.
Demokettu varmistaa koulutustemme laadun. Kaikki koulutuksemme ovat hyvin suunniteltuja ja harjoiteltuja kokonaisuuksia.
Ihanat, pitkät leppoisat päivät riippumatossa ja
laiturin nokassa. Levolliset, lämpimät illat omenapuun alla. Puutarhajuhlat ystävien
kanssa helmeilevä viini lasissa. Hyvin nukutut yöt tuulelta tuoksuvissa
pellavalakanoissa. Hitaat aamut, kun margariini saa rauhassa sulaa rasiaansa ja
ampiainen humaltua marmeladipurkin reunalle. Lomamatkat meren äärellä ja
Euroopan metropoleissa. Häitä, rippijuhlia, kastetilaisuuksia, onnea, auvoa ja
hyvää mieltä.
Kyllä! Kahdeksan viikon mahdollisuus ladata akkuja
ja valmistautua tulevaan. Aikaa itselle, perheelle, ystäville ja kaikelle
tärkeälle. Näinhän se tänäkin vuonna on mennyt. Tietenkin.
Syytä olisi, sillä taas se alkaa. Kymmenen
kuukauden sukellus lukujärjestysten, kokousten, palavereiden ja muuttuvien
tilanteiden maailmaan. Vain opettaja voi ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.
Ne, jotka eivät tee opettajan työtä, keskittyvät kateellisina
kommentoimaan pitkiä kesälomia. He ihmettelevät, miten voi olla mahdollista,
että pitkän loman jälkeen alkava arki voi muka ahdistaa. Tiedän kokemuksesta:
kyllä se voi.
”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani rasvaamaan.”
”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani
rasvaamaan.” Näin totesi minulle kerran eräs rakas kollegani ja pyyhälsi ohitseni koulun käytävällä oppilaiden perään
huutaen. Kommentti on jäänyt vaivaamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Niin kiire,
ettei ehdi edes kasvojaan rasvaamaan.
”Tein taas koko sunnuntain töitä. Heräsin seitsemältä ja havahduin pöydän äärestä
iltaseitsemältä.”
”Saitko sähköpostini viimeisen viikon ohjelmasta? Laitoin sen kahdelta viime yönä.”
Siinä vasta työlleen omistautuneita kollegoja – wau.
Pitäisikö minun tuntea pisto sydämessäni ja
yrittää itsekin enemmän? Vai pitäisikö olla todella huolissaan? Näitä kahta
vaihtoehtoa olen jäänyt tosissani miettimään.
Mikä ihme ajaa ihmisen
sellaiseen pyörteeseen, että hän ei huomaa enää pitää itsestään huolta eikä kuuntele
edes fysiologisia, ihmisenä olemiseen liittyviä tarpeitaan? Mielikuva opettajahuoneessa
kahvia juovista ja keskenään leppoisasti rupattelevista opettajista on
kahdeksankymmentäluvulta. Sen jälkeen muutos on ollut huima.
Työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa
Kaikki eivät koskaan enää ehdi opettajanhuoneeseen
vaan jäävät välitunniksi luokkaan setvimään erimielisyyksiä, soittelemaan
koteihin, tekemään wilmamerkintöjä, korjaamaan kokeita tai kuuntelemaan huolia. Kaikki eivät enää jaksa osallistua
työporukan vapaaehtoisiin rientoihin tai tyky-päiviin, sillä tavallinen
työpäivä tavallisessa peruskoulussa imee takin niin tyhjäksi, että työpäivän jälkeen
kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa.
Tätä ei saa nyt ymmärtää väärin. Opettajan työ on
maailman paras työ! Harva opettaja on sädekehää päänsä päällä kantava marttyyri
tai tunnustusristiä rinnukseensa odotteleva uljas
työnsankari. Opettajat ovat kiireisiä, koska heillä on korkea työmoraali ja he
haluavat tehdä työnsä hyvin.
Työn määrä on kasvanut vuosien varrella valtavasti,
ja opettajista on kuoriutunut sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia,
sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä, vartijoita, tiimiesimiehiä ja vaikka mitä.
Inklusiivinen koulu, uusi OPS, lisääntynyt kirjaamistarve ja sosiaalityön ja
terveydenhuollon kentän kiristykset ovat osuneet
kaikki opettajiin.
Totta kai osa tekee kiireensä itse. Vähempikin
varmasti riittäisi. Työtä pitäisi osata
rajata, mutta miten? Lasten ja nuorten tarve aikuisen huomiolle on valtava.
Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi
Moniammatilliset tiimit eivät kokoonnu koulussa
opettajaa varten. Koulun tehtävä on pitää huolta oppilaista, ei niinkään
opettajista. Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi, vaan todellista totta hyvin
monelle nykyajan opettajalle.
Edukettu tarjoaa alkavan lukuvuoden aikana paljon
voimaannuttavia ja omaa osaamista lisääviä koulutuksia. Tulossa on keskusteluiltoja,
luovaa kirjoittamista ja koulutuksia mm. auktoriteetista sekä fyysisestä ja
henkisestä jaksamisesta. Kannattaa siis seurata ilmoittelua nettisivuillamme ja
somessa!
Kirjoitetaan, keskustellaan ja kouluttaudutaan yhdessä – näin jaksamme paremmin!
Helena Murtonen-Leppä, opettaja ja koulutusasiantuntija
En usko sattumiin. Uskon siihen,
että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kukapa olisi uskonut, mihin saattaa
johtaa kahden rakkaassa harrastuksessaan toisensa tavanneen opettajan
keskustelu eräänä harmaan keväisenä lauantaina. Toisella, eli Nooralla, oli
idea ja konsepti, toisella, eli minulla, pelkkä into ja halu olla mukana
uudenlaisessa pöhinässä.
Pöhinäähän se on, kun kahdeksan
rautaista opetusalan ammattilaista kohtaa yhteisenä tavoitteenaan puhaltaa uutta
hehkua opetusalan koulutuksiin ja juuri siihen maailmaan, josta jokaisella
suomalaisella on jonkinlainen käsitys. Kaikkihan me olemme koulussa käyneet,
kaikillahan meillä on muistoja koulusta, opettajista ja oppiaineista. Olemme suomalaisen
koulun asiantuntijoita ihan jokainen. Vai olemmeko?
Helena on Edukettu osuuskunnan tiimijäsen. Hän työskentelee S2-ja ET-opettajana. Helena on innostunut positiivisesta pedagogiasta, luovasta kirjoittamisesta ja oppilaslähtöisestä opettajuudesta. Tärkeää on osata pysähtyä arjessa ja hengittää syvään.”
Opettajan työ on maailman paras
työ. Siinä kasvatus- ja opetustyön vastuu ja oman työn toteuttamisen vapaus
lyövät kättä upealla tavalla. Suomalainen opettaja on käsite maailmalla:
Korkeasti koulutettu asiansa osaava pedagogi, joka hoitaa arjen ja juhlat ja
kantaa vastuu kokonaisista ikäluokista. Kerran opettaja, aina opettaja. Kyllä.
MUTTA.
Miksi koulumaailma on niin jähmeä
ja konservatiivinen? Miksi uudet opetussuunnitelmat ovat valmiiksi vanhoja?
Miksi nuoret, innokkaat kirkasotsaiset opettajat uupuvat ennen aikojaan?
Opettajan työ on paljon muutakin kuin opettaminen. Voi, kun voisikin vain pitää
hyvin valmistellut oppituntinsa ja lähteä kotiin. Voi, kun voisikin vain elää
lomasta lomaan ja luottaa kerran saatuun opettajankoulutukseensa. Nykyaikainen
opettaja on niin paljon muutakin kuin oppiaineensa rautainen osaaja. Hän on
sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, perhetyöntekijä, läsnäoleva aikuinen, nenän
niistäjä, pyllyn pyyhkijä, poliisi, vartija ja rajavartija. Mobiililaitteiden
myötä kokonainen työ ja sitä myöten myös perheiden eriarvoisuus valuvat
vapaa-ajalle. On hallittava ajanmukainen tietotekniikka, sosiaalinen media ja
nuorison trendit. On myös hallittava itsensä kasvattajana, opettajana ja
ihmisenä. Onko siis ihme, että opettaja on kovilla? Viikonloput tuntuvat liian
lyhyiltä palautumiseen ja pitkät lomat tulevat tarpeeseen, mutta myös
syyllistävät – varsinkin kilttiä opettajaa, joita opettajakunnassa on suurin
osa.
Opetan kuudetta vuotta perinteisen lähiökoulun teini-ikäisiä. Olen oppinut näinä kuutena vuotena todella paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja nuorista, mutta ehkä eniten itsestäni. Rakastan työtäni kaikessa haastavuudessaan, mutta olen myös väsynyt. Olen väsynyt siihen hitaasti kääntyvään laivaan, joka kaupunkien kouluja koskeva hallintorakenne on, ja siihen, että niin moni hyvä ja hieno idea kaatuu syystä tai toisesta matkan varrella. Olen väsynyt siihen, että uudistumis- ja kehittämishaluni jähmettyvät lukujärjestysteknisiin seikkoihin tai koulukulttuurin konservatiivisuuteen. Haluan kehittyä ja kehittää omaa työtäni.
Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on.
Viime lauantaina ensimmäisessä virallisessa Eduketun tiimijäsenten tapaamisessa ymmärsin, että se on mahdollista meille kaikille. Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on – jokaisen opettajan omaa asenne- ja ajatusmaailmaa. Edukettu tarjoaa täydennyskoulutusta, vertaistukea ja laajempia koulutuskonsepteja juuri niihin asioihin, joissa tarvetta on. Edukettu on koulutus- ja täydennyskoulutuskonsepti, jonka avulla positiivista pöhinää on mahdollista saada työpaikoille, joissa uupumus, näköalattomuus ja muutosvastarinta on ottamassa vallan. Koulutuksen avulla on mahdollista jaksaa ja uudistua. Kaltaiseni eteenpäin katsova ja tavoitteellinen opettaja on ansainnut matalan kynnyksen, käytännössä sovellettavia ratkaisuja omaan arkeensa. Juuri niitä Edukettu tarjoilee.
On ilo olla mukana kehittämässä vanhasta uutta ja puhaltamassa hehkua kytevään hiileen. Jos sinusta tuntuu, että tiedät, mistä puhun, ole yhteydessä meihin. Tehdään yhdessä parhaamme itsemme ja tulevaisuutemme eteen!
Podcast tukee oppimista ja auttaa jäsentämään ja syventämään
opittua asiaa. Toisaalta podcastien kautta voi tutustua myös ihan uuteen ja
itselle tuntemattomaan aihepiiriin ja löytää innostuksen oppimiseen.
Podcastien suosion kasvu näkyy myös Suomessa, sillä uusien
julkaisijoiden ja toimijoiden määrä on tasaisessa kasvussa, ja podcasteja
tuottaa ja julkaisee yhä useampi yritys, toimija ja yksityishenkilö. Pedagogisesta
näkökulmasta podcasteja on hyödynnetty muun muassa vieraiden kielten
opetuksessa jo pitkän aikaa.
Mitä podcast sitten oikein tarkoittaa? Määritelmän mukaan
podcast tarkoittaa audion jakamista internetissä, usein tilauspohjaisesti.
Podcastien aihepiirit, sisällöt, tyylit ja teemat vaihtelevat valtavasti.
Valikoimaa on hurjan paljon, ja jokaiselle kuuntelijalle löytyy varmasti omaan
makuun sopivaa materiaalia – varsinkin, jos kuuntelukieleksi kelpaa myös joku
muu kieli kuin suomi. Joskus podcastia on kuvailtu ääniblogiksi – vähän samalla
idealla monet podcastit ja podcast-sarjat onkin rakennettu.
Opetuksen näkökulmasta podcasteja voi lähestyä kahdesta
näkökulmasta: valmiit podcastit laajentavat oppimateriaalivalikoimaa ja avaavat
ovia erilaisiin maailmoihin. Itse tehty podcast taas mahdollistaa sen, että
oppijat saavat juuri heille suunnattua ja suunniteltua äänimateriaalia. Äänen
kautta opettaja tulee lähelle ja säilyttää kontaktin oppijoihin esimerkiksi
silloin, kun lähiopetusta ei ole tai oppija esimerkiksi suorittaa jonkun osan
oppimiskokonaisuudesta itsenäisesti. Myös oppimistehtävänä podcast toimii
hyvin.
Lähde mukaan tarkastelemaan podcasteja opettajan työvälineenä; pääset sekä tutustumaan erilaisiin esimerkkeihin valmiiden podcastien hyödyntämisestä opetuksessa että ideoimaan ja tekemään omaa podcastia.
Kun Suvivirsi on laulettu, opettajasta tuntuu kuin olisi
juossut päin seinää. Ensimmäisinä lomaviikkoina olo on kuin koomassa eikä
lomastakaan jaksa vielä nauttia. Voisiko lukuvuodesta palautumista nopeuttaa?
Tule palautumaan lukuvuodesta ja
suuntaamaan kohti kesälomaa Eduketun Operetriittiin! Retriitti järjestetään
upeassa Lempäälän luontaiskylpylässä. Operetriitissä päästetään irti menneen
lukuvuoden harmeista ja taakoista unohtamatta iloita sen onnistumisista.
Lisäksi rentoudutaan kevyen ohjelman, yhdessäolon, yksinolon ja
luontaiskylpylän hoitojen avulla.
Retriitissä ajatukset suunnataan
eteenpäin tulevaan lomaan, ehkä vähän sitä seuraavaan lukuvuoteenkin ja
kauemmaksi tulevaisuuteen. Vetäydytään yhdessä hetkeksi pois maailmasta,
nautitaan hiljaisuudesta ja rauhasta sekä olla että ajatella.
Kaikki on mietitty valmiiksi
puolestasi, jotta sinun ei tarvitsisi huolehtia mistään. Osallistut päivittäin
ohjattuun toimintaan samanhenkisessä porukassa, lataat akkujasi
luontaiskylpylän uskomattoman rentouttavissa hoidoissa ja istut valmiiksi
katettuun pöytään kolmesti päivässä.
Ohjelma (alkaen 349 €) sisältää
täysihoidon viehättävässä parantolamiljöössä järven rannalla, ohjattua
toimintaa samanhenkisessä porukassa ja halutessasi lisäksi luontaiskylpylän
hemmotteluhoitoja.
Mitä vielä mietit? Ilmoittaudu heti mukaan, sillä paikkoja on rajoitetusti! Retriitin hinta määräytyy sen mukaan, minkä majoituspaketin valitset. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja ilmoittaudu:
Operetriitin ohjaajina toimivat
Noora Friman Kati
Miettinen
suomen kielen opettaja varhaiskasvatuksen
opettaja
Eduketun Nettisovellukset opetuskäytössä -koulutuksen demoversio pidettiin 18.2.2019 Tampereella. Koulutuksessa kerätyn palautteen perusteella koulutuksesta lähti joukko tyytyväisiä osallistujia, jotka saivat mukaansa liudan linkkejä, muutaman omaa opetusta varten alkuun saatetun verkkotehtävän ja paljon ideoita erilaisten sovellusten käyttöön.
”Kiva koulutus! Hyviä vinkkejä, joita tulee varmasti käytettyä luokassa.”
Koulutuksessa käsitellään sovelluksia, joita voi käyttää esimerkiksi opetuksen pelillistämiseen, oppituntityöskentelyn apuvälineinä, esitystyökaluina, yhteisen työskentelyn työkaluina ja tietojen testaamisen työkaluina. Moni nettisovellus aktivoi ja osallistaa oppilasta eri tavalla kuin esimerkiksi paperin, kynän ja puhumisen kautta työskentely.
”Erityisen hyvää oli, että sovellukset osallistavat oppilaita. Niillä voi saada myös opettajainkokoustilanteista vuorovaikutteisia.”
Tieto- ja viestintätekniikalle sama arvo kuin muillekin työvälineille
Tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen osana opetusta on noussut ihanteeksi, jonka tulkinnat ovat toisinaan saaneet kummallisiakin mittasuhteita. Kaikkein luonnollisimmillaan nettisovellusten käyttäminen osana opetusta on silloin, kun siihen suhtaudutaan kuin mihin tahansa välineeseen. Saman oppitunnin aikana voidaan hyvin käyttää niin kirjaa, kynää ja monistetta kuin nettisovellustakin. Kaikkien sovellusten vuoksi ei tarvitse varata koulun ruuhkaisia läppärikärryjä tai käyttää oppilaiden omia laitteita. Paljon voi tehdä myös pelkällä opettajan koneella.
Opettajan suhtautuminen digiloikkimiseen on merkityksellistä. Siihen ei kannata suhtautua mahdottoman kokoisena kokonaisuutena, vaan yksittäisinä sovelluksina, joilla on mahdollista muokata ja rikastaa omaa opetusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun kerralla. Yksi asia kerrallaan riittää mainiosti!
”Hyvä juttu on myös se, että sovelluksia pääsee käyttämään matalalla kynnyksellä ja aikaa säästäen.”
Muista ajatella tietoturvaa!
Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin nettisovelluksiin. Moni sovelluksista edellyttää vähintään opettajan kirjautumista. Sen vuoksi on tärkeää ajatella joitakin tietoturvaan liittyviä asioita.
Opettajan on hyvä miettiä, millä sähköpostilla on paras kirjautua ohjelmiin. Muistamista helpottaa, jos kirjautuu kaikkiin sovelluksiin samalla sähköpostilla. Sovellukset lähettävät usein mainospostia sähköpostilistoille. Niiltä pääsee yleensä pois menemällä sähköpostin loppuun ja klikkaamalla ”unsubscribe”.
Myös salasanojen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Ikinä ei kannata käyttää samaa salasanaa kuin sähköpostissa tai muissa tärkeissä sovelluksissa. Muistamisen helpottamiseksi kannattaa luoda joku salasanasysteemi. Voit esimerkiksi muodostaa salasanan jonkun lauseen alkukirjaimista ja vaihtaa jotain salasanan osaa sovelluksen mukaan.
Muista myös oppilaiden tietoturva! Jotkut sovellukset vaativat myös oppilaan kirjautumista. Tällöin kannattaa vakavasti harkita sovelluksen käyttöä. Kunnat ja kaupungit ovat myös saattaneet linjata sen, millaisia sovelluksia opetuksessa kannattaa käyttää. Jos sovellusta päättää käyttää, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tietoja sille on syytä antaa. Lue esimerkiksi Kauppalehden artikkeli Classdojo-sovelluksesta Uusi sovellus leviää vauhdilla suomalaiskouluissa – Voi olla vahingollinen ja tietosuojalain vastainen.
On myös hyvä muistaa, että osa opettajan tehtävää on opettaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä vastuullisesti ja turvallisesti.
Nettisovelluksien hyödyntäminen opetuksen osana tuo oppitunneille vaihtelua ja usein nettisovelluksen käyttäminen innostaa oppilaita. Turvallista käyttöä voi harjoitella vain käyttämällä sovelluksia. Sen vuoksi opettajan on muistettava ajatella myös turvallisuusnäkökulmaa.
”Kaikki oli uutta! Kynnys kokeilla uusia juttuja madaltui ja nyt ainakin on liuta tunnuksia valmiina, joten harjoittelu jatkuu.”
