Läsnä ja lähellä – verkossakin

”Etäopiskelu ei tarkoita sitä, että olemme kaukana ja etäisiä”

Tutkimusten mukaan verkko-opetus elää vuorovaikutuksesta (Ks. esim. Kääntä 2016) – joskaan vuorovaikutus itsessään ei takaa hyviä oppimistuloksia tai opiskelumotivaation kasvua, mutta parhaimmillaan onnistunut vuorovaikutus tukee oppimista ja rakentaa kannustavan ja oppimaan innostavan ilmapiirin. Vuorovaikutus ei synny verkossakaan vahingossa, vaan edellyttää huolellista suunnittelua ja perehtymistä asiaan. Itse asiassa sanotaan, että monessa tilanteessa verkkovuorovaikutus vaatii enemmän selvennystä, kuvailua, visualisointia ja ohjaavaa otetta kuin perinteinen kasvokkainen vuorovaikutus (Isotalus & Koponen 2020).

Verkkovuorovaikutusta, läheisyyden ja ohjaavuuden rakentamista verkko-opetukseen ja kurssitoteutuksille mietti varmasti moni opetus- ja kasvatusalan asiantuntija poikkeuksellisena keväänä 2020. Syksyn tilanne on toistaiseksi jatkunut siten, että monessa paikassa lähiopetusta vielä voidaan järjestää, mutta esimerkiksi korkeakouluissa opetus on jo monilta osin siirretty takaisin verkkoon. Vuorovaikutus verkossa on siksikin edelleen hyvin ajankohtainen asia.

Keväällä opittiin valtava määrä asioita, ja sanoipa muuan kokenut kollega, että kyseessä ei ollut enää digiloikka vaan jopa digibenjihyppy, kun kaikki opetus piti hyvin nopealla aikataululla saada toteutetuksi verkon kautta. Siinä tilanteessa moni opettaja koki paitsi käytännön haasteita, myös oman opettajuuden ja identiteetin muutosta, koska lähiopetukseen perustuvassa opettamisessa vuorovaikutteisuus rakentuu kenties vaivattomammin kuin verkossa ja uuden tilanteen edessä.  

Itse pitkään verkko-opetusta tehneenä olen usein miettinyt, miten voisin tehostaa ja monipuolistaa viestintääni verkkototeutuksilla tai monimuoto-opetuksessa ja millaisilla keinoilla voisin rakentaa nimenomaan yhteisöllistä ja oppimista tukevaa ilmapiiriä myös silloin, kun en näe oppijoitani kasvoista kasvoihin joka hetki. Viestinnän kouluttajana minusta joskus tuntuu, että keskitymme verkkovuorovaikutuksessa liiaksi työkaluihin ja välineisiin, emmekä itseasiassa siihen, mikä vuorovaikutuksessa on keskeistä: ihminen ja persoona – oma tapa viestiä. Aloin tietoisesti tarkastella erilaisia viestintätyylejä, sovelluksia ja tapoja olla läsnä etänä ja tästä omasta pohdinnastani ja keräämistäni kokemuksista syntyi idea Eduketun Demokettu koulutukseen ”Läsnä ja lähellä – verkossakin”, joka järjestetään etänä 11.11.2020 klo: 17.30-19.30.

Koulutuksessa tarkastellaan, miten vuorovaikutus syntyy ja rakentuu verkossa sekä sitä, miten opettajana ja kouluttajana voi itse kehittyä verkkovuorovaikuttajana ja rakentaa oppimista edistävää läsnäolon tuntua myös joko kokonaan verkossa toteutettavassa opetuksessa tai monimuoto-opetuksessa. Koulutuksessa käydään läpi erilaisia käytännön esimerkkejä ja työkaluja, joita voi soveltaa omaan opetukseensa. Lisäksi koulutuksessa opitaan tarkastelemaan omaa viestijäkuvaa osana opettajuutta.

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu Eduketun Demokoulutukseen 11.11.2020 tai lue lisää demokoulutuksesta

Lähteet:

Isotalus, P. & Koponen, J. (2020). Verkkovuorovaikutus vaatii uutta osaamista. Blogikirjoitus. Saatavilla https://isotalus.fi/2020/03/30/verkkovuorovaikutus-vaatii-uutta-osaamista/

Kääntä, L. (2016). Hyviä pointteja: vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Artikkeliväitöskirja. Vaasan yliopisto. Saatavilla https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/7429

Kuvalähde: Pixabay

Sateenkaarinuoret koulumaailmassa

Sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudelle on kouluissa edelleen valitettavan vähän tilaa, kertoo sateenkaarinuorten kokemuksia tutkinut Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke (Riikka Taavetti, Katarina Alanko & Lotte Heikkinen 2015). Moninaisuuden näkökulma puuttuu opetuksesta, koulutilojen järjestelyjä ja yleistä ilmapiiriä leimaavat edelleen hetero- ja sukupuolinormatiivisuus. Koulu näyttäytyy enemmistölle sateenkaarinuorista turvattomana ympäristönä myös kiusaamisesta johtuen – kiusaamisesta, johon tutkimuksen mukaan ei monissa tapauksissa oltu puututtu tai siihen on suhtauduttu nuoren omana syynä. Monet nuoret ovat myös jättäneet kertomatta kiusaamisesta olettaen, ettei avun hakeminen johda mihinkään tai he olisivat joutuneet samalla kertomaan yksityisiä asioita identiteetistään.

Nuorilla on tutkimuksen mukaan toisaalta myös paljon hyviä kokemuksia siitä, että koulun aikuisilta on mahdollista saada tukea. Tämä vaatii kuitenkin aktiivista otetta niin opettajilta kuin muiltakin koulun työntekijöiltä – opetuksen, koulun tilojen ja käytössä olevien puhetapojen tulee ilmaista sensitiivisyyttä ja tietoisuutta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Kuten tutkimuksen toimenpide-ehdotuksissa suositellaan, tulisi koulun kaikkea opetusta tarkastella moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tiloista on mahdollista tehdä turvallisempia esimerkiksi vähentämällä tilojen sukupuolittuneisuutta. Lisäksi sateenkaarinuoret tulee tehdä näkyviksi myös oppilashuollossa – ja kiusaamiseen luonnollisesti puututtava nykyistä tiukemmin. Myös lisäkoulutusta tarvitaan.  

Vaikka yleisen tason suosituksia voidaan antaa, niiden toteutukseen jokaisella koululla ja koulun aikuisella on omat tapansa koulujen toisistaan eroavista toimintakulttuureista ja konkreettisista tiloistakin johtuen. Tästä syystä kutsunkin teitä jokaista koulussa toimivaa aikuista yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten näitä asioita juuri teidän koulussanne olisi mahdollista toteuttaa!

Tähän yhteiseen keskusteluun tarjoaa hyvän mahdollisuuden Eduketun demokoulutus Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus koulumaailmassa. Osallistuttavissa etäyhteydellä keskiviikkona 8.4. klo 17.30-19.30!