Maria kävi viime viikonloppuna Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, minkälaiset vessat ateenalaisessa hienostokoulussa on, miksi konferenssista saatiin blogiin vain yksi valokuva ja mikä on Marian mielestä pahin konferenssimoka.
Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 2/4.
Osallistuin ensimmäistä kertaa näin suureen kansainväliseen konferenssiin, joten ihmeteltävää riitti kaiken kiinnostavan sisällön lisäksi. Oli hienoa kuunnella kreikankielistä luentoa kuulokkeiden kautta englanniksi simultaanitulkattuna ja vähemmän hienoa huomata, että ateenalaisen hienostokoulun yleisessä naistenvessassa oli pöntön sijaan reikä lattiassa.
Puheen pitäjä: älä tee näin
Konferenssi oli kaksikielinen, joten osallistujista kaikki, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin kreikka, joutuivat puhumaan englantia. Tämä houkutteli joitakin kansainvälisiä vieraita tekemään pahimman mahdollisen virheen: viikonlopun aikana kuuntelin parikin englanninkielistä esitelmää, jotka luettiin suoraan paperista.
Ei-natiivit puhujat pahoittelivat aluksi omaa huonoa kielitaitoaan ja alkoivat sitten ladella ulkoa opeteltuja, tieteellistä jargonia sisältäviä puheitaan, joista yleisössä istunut ei-natiivi ei meinannut saada selkoa monestakaan eri syystä. Ensinnäkin tieteelliselle tekstille tyypilliset rakenteet ovat usein kuulijan korvaan liian monimutkaisia.
Toiseksi puheen sisällön ymmärrettävyyteen vaikuttaa myös puheen rytmi ja painotukset oikeissa kohdissa – jos puhuja ei tiedä, mitä yrittää sanoa, hän ei osaa rytmittää sanomaansa oikein. Sama pätee sivistyssanoihin, joita ei itse ymmärrä eikä osaa siksi lausua.
Viestinsä välittymisestä epävarmaa esiintyjää on myös vaikea katsella, sillä vaivaantuneisuuden tunne yleensä välittyy yleisöön asti. Ei voi kuin todeta, että Eduketun Esiintymisjännityskoulutuksesta olisi ollut monelle konferenssin puhujalle hyötyä!
Tee näin
Onneksi suurin osa konferenssin puhujista sentään tajusi käyttää sellaista kieltä, jota itsekin ymmärtävät. Kas, siinä avain onnistuneeseen viestintään!
Neuvoni siis kaikille kielitaidostaan epävarmoille akateemikoille kuuluu näin: kannattaa joko opetella ja sisäistää kaikki hienot termit ja rakenteet ennen esiintymistilannetta tai sitten selittää asia omin sanoin. Jos ei itse tajua, mitä puhuu, ei sitä todennäköisesti tajua kukaan muukaan. Silloin kaikki puheen valmistelemiseen nähty vaiva valuu vessanreiästä viemäriin.
Sama neuvo pätee oikeastaan kaikille esiintyjille peruskoululaisista presidenttiin. Jos tehtävänä on selittää luokkatovereille, mitkä ovat viron kielen ominaispiirteet, ei kannata lukea vastausta suoraan Wikipediasta, jos ei itsekään tiedä, mikä on puolisuppea illabiaalinen keskivokaali tai astevaihtelun perussääntö.
Parhaan konferenssipäivän surkea päätös
Konferenssi oli erittäin antoisa yhtä takaiskua lukuun ottamatta. Lauantai-iltana matkustin väsyneenä mutta onnellisena bussilla majapaikkaani. Kyydistä noustuani huomasin, että joku ovela pitkäkyntinen oli vienyt kännykän käsilaukustani.
Kuvittelin pitäneeni laukusta koko ajan huolta, mutta ikävä kyllä näin pääsi silti käymään. Sinne katosivat muun muassa kaikki päivän aikana ottamani valokuvat. Onneksi olin sentään yhden selfien ehtinyt postata someen – ja onneksi kaikki muistiinpanot oli kirjoitettu kynällä lehtiöön!
Ateenan konferenssi -sarjan seuraava osa julkaistaan ensi viikolla. Pysy kuulolla, niin saat tietää, mitä Maria oivalsi viime hetkellä, minkälaisia ongelmatilanteita peliriippuvuus voi aiheuttaa lapsiperheissä ja miten päättyi foorumiteatterityöpajassa esitetty kosinta. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.