Edukettu – Koska mä sittenkin voin

En usko sattumiin. Uskon siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kukapa olisi uskonut, mihin saattaa johtaa kahden rakkaassa harrastuksessaan toisensa tavanneen opettajan keskustelu eräänä harmaan keväisenä lauantaina. Toisella, eli Nooralla, oli idea ja konsepti, toisella, eli minulla, pelkkä into ja halu olla mukana uudenlaisessa pöhinässä.

Pöhinäähän se on, kun kahdeksan rautaista opetusalan ammattilaista kohtaa yhteisenä tavoitteenaan puhaltaa uutta hehkua opetusalan koulutuksiin ja juuri siihen maailmaan, josta jokaisella suomalaisella on jonkinlainen käsitys. Kaikkihan me olemme koulussa käyneet, kaikillahan meillä on muistoja koulusta, opettajista ja oppiaineista. Olemme suomalaisen koulun asiantuntijoita ihan jokainen. Vai olemmeko?

Helena on Edukettu osuuskunnan tiimijäsen. Hän työskentelee S2-ja ET-opettajana. Helena on innostunut positiivisesta pedagogiasta, luovasta kirjoittamisesta ja oppilaslähtöisestä opettajuudesta. Tärkeää on osata pysähtyä arjessa ja hengittää syvään.”

Opettajan työ on maailman paras työ. Siinä kasvatus- ja opetustyön vastuu ja oman työn toteuttamisen vapaus lyövät kättä upealla tavalla. Suomalainen opettaja on käsite maailmalla: Korkeasti koulutettu asiansa osaava pedagogi, joka hoitaa arjen ja juhlat ja kantaa vastuu kokonaisista ikäluokista. Kerran opettaja, aina opettaja. Kyllä. MUTTA.

Miksi koulumaailma on niin jähmeä ja konservatiivinen? Miksi uudet opetussuunnitelmat ovat valmiiksi vanhoja? Miksi nuoret, innokkaat kirkasotsaiset opettajat uupuvat ennen aikojaan? Opettajan työ on paljon muutakin kuin opettaminen. Voi, kun voisikin vain pitää hyvin valmistellut oppituntinsa ja lähteä kotiin. Voi, kun voisikin vain elää lomasta lomaan ja luottaa kerran saatuun opettajankoulutukseensa. Nykyaikainen opettaja on niin paljon muutakin kuin oppiaineensa rautainen osaaja. Hän on sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, perhetyöntekijä, läsnäoleva aikuinen, nenän niistäjä, pyllyn pyyhkijä, poliisi, vartija ja rajavartija. Mobiililaitteiden myötä kokonainen työ ja sitä myöten myös perheiden eriarvoisuus valuvat vapaa-ajalle. On hallittava ajanmukainen tietotekniikka, sosiaalinen media ja nuorison trendit. On myös hallittava itsensä kasvattajana, opettajana ja ihmisenä. Onko siis ihme, että opettaja on kovilla? Viikonloput tuntuvat liian lyhyiltä palautumiseen ja pitkät lomat tulevat tarpeeseen, mutta myös syyllistävät – varsinkin kilttiä opettajaa, joita opettajakunnassa on suurin osa.

Opetan kuudetta vuotta perinteisen lähiökoulun teini-ikäisiä. Olen oppinut näinä kuutena vuotena todella paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja nuorista, mutta ehkä eniten itsestäni. Rakastan työtäni kaikessa haastavuudessaan, mutta olen myös väsynyt. Olen väsynyt siihen hitaasti kääntyvään laivaan, joka kaupunkien kouluja koskeva hallintorakenne on, ja siihen, että niin moni hyvä ja hieno idea kaatuu syystä tai toisesta matkan varrella. Olen väsynyt siihen, että uudistumis- ja kehittämishaluni jähmettyvät lukujärjestysteknisiin seikkoihin tai koulukulttuurin konservatiivisuuteen. Haluan kehittyä ja kehittää omaa työtäni.

Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on.

Viime lauantaina ensimmäisessä virallisessa Eduketun tiimijäsenten tapaamisessa ymmärsin, että se on mahdollista meille kaikille. Edukettu on yhteisö, joka on syntynyt tarpeesta. Tarpeesta tehdä asioita toisin ja uudistaa sitä, mikä uudistettavissa on – jokaisen opettajan omaa asenne- ja ajatusmaailmaa. Edukettu tarjoaa täydennyskoulutusta, vertaistukea ja laajempia koulutuskonsepteja juuri niihin asioihin, joissa tarvetta on. Edukettu on koulutus- ja täydennyskoulutuskonsepti, jonka avulla positiivista pöhinää on mahdollista saada työpaikoille, joissa uupumus, näköalattomuus ja muutosvastarinta on ottamassa vallan. Koulutuksen avulla on mahdollista jaksaa ja uudistua. Kaltaiseni eteenpäin katsova ja tavoitteellinen opettaja on ansainnut matalan kynnyksen, käytännössä sovellettavia ratkaisuja omaan arkeensa. Juuri niitä Edukettu tarjoilee.

On ilo olla mukana kehittämässä vanhasta uutta ja puhaltamassa hehkua kytevään hiileen. Jos sinusta tuntuu, että tiedät, mistä puhun, ole yhteydessä meihin. Tehdään yhdessä parhaamme itsemme ja tulevaisuutemme eteen!

Teksti ja kuva: Helena Murtonen-Leppä

Ketutuksesta syntyi Edukettu

“Osallistuin iPad-koulutukseen, jossa oli tarkoitus harjoitella uusien laitteiden pedagogista käyttöä. Monille kollegoille jo laitteen käynnistäminen ja salasanan oikein syöttäminen oli haasteellista. Kun lopulta kaikkien pädit oli saatu toimintakuntoon, ei kouluttajamme, it-alan ammattilainen, osannut antaa yhtäkään käyttökelpoista vinkkiä liittyen mobiilioppimiseen vaan keskittyi esittelemään laitteen teknisiä ominaisuuksia. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä koulussa tehdään ja miten iPad toimii opetuksen työkaluna. Tästä turhautuneena ilmoittauduin oman aineeni opettajille suunnattuun digikoulutukseen, johon pyydettiin ottamaan oma laite mukaan. Laitteilla ei kuitenkaan monta tuntia kestäneellä luennolla tehty mitään.”

”Olen osallistunut useaan koulutukseen, joissa luennoitsijana on ollut akateeminen asiantuntija. Koulutuksen aikana vaikutun puhujan näkemyksistä ja tietotaidosta, sillä hän sanallistaa täydellisesti oman kokemukseni siitä, mitä alallamme kaivataan ja miksi. Palattuani työpaikalleni tunnen vain syyllisyyttä ja häpeää, sillä en tiedä, kuinka ryhtyä toteuttamaan luennoitsijan hienoja ajatuksia oman opetusryhmäni kanssa. Tunnen olevani epäpätevä valeopettaja, jonka osaaminen ei vain riitä. Myöhemmin ymmärrän, ettei luennoitsijakaan tiennyt toteuttamisesta mitään, sillä hän on opettanut vain akateemisia oppijoita, joiden opiskelu-, oppimis- ja kielitaidot ovat hyvät. Minun oppilaillani ei ole näistä taidoista mitään.”

“Osallistuin suurin odotuksin koulutukseen, jossa käsiteltiin työssä tarvitsemaani tietoa eriyttämisestä. Kouluttaja pyysi kertomaan tapauksia, joissa on ollut ongelmia. Eräs kollega pyysi puheenvuoroa ja kertoi oppilaansa ongelmasta. Lopulta melkein koko koulutus käsiteltiin tämän yhden opettajan ongelmaa yhden oppilaansa kanssa. Kouluttaja ei osannut sanoa asiasta mitään yleistä vaan kehotti kaikkia täyttämään aina tarvittavia tuen lomakkeita ja keskustelemaan oman koulun laaja-alaisen erityisopettajan kanssa. Suoraan sanottuna olisin ehtinyt työpaikalla täyttää useammankin lomakkeen samassa ajassa.”

Tällaiset turhauttavat koulutuskokemukset ovat Eduketun idean taustalla. Olemme innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään työtämme opettajina. Yhdistimme voimamme ja aloimme suunnitella koulutusyhteisöä, jonka koulutuksista jäisi taatusti käteen tiedon lisäksi menetelmiä. Ajattelemme, että asioista on turha valittaa, jollei ole valmis itse tarttumaan toimeen. Me olemme valmiita!

Huomenna unelma ottaa pienen askeleen eteenpäin, kun järjestämme ensimmäisen Demokettu-koulutuksen. Olemme innoissamme ja meitä jännittää. Tiedämme ja toivomme, että jokainen huomiseen Demokettuun osallistuja lähtee koulutuksesta innostuneena ja mukanaan jotain työhönsä vietävää. On ihanaa aloittaa toiminta, joka unelmissamme muuttaa omalta osaltaan suomalaista koulutusmaailmaa.