Läsnä ja lähellä – verkossakin

”Etäopiskelu ei tarkoita sitä, että olemme kaukana ja etäisiä”

Tutkimusten mukaan verkko-opetus elää vuorovaikutuksesta (Ks. esim. Kääntä 2016) – joskaan vuorovaikutus itsessään ei takaa hyviä oppimistuloksia tai opiskelumotivaation kasvua, mutta parhaimmillaan onnistunut vuorovaikutus tukee oppimista ja rakentaa kannustavan ja oppimaan innostavan ilmapiirin. Vuorovaikutus ei synny verkossakaan vahingossa, vaan edellyttää huolellista suunnittelua ja perehtymistä asiaan. Itse asiassa sanotaan, että monessa tilanteessa verkkovuorovaikutus vaatii enemmän selvennystä, kuvailua, visualisointia ja ohjaavaa otetta kuin perinteinen kasvokkainen vuorovaikutus (Isotalus & Koponen 2020).

Verkkovuorovaikutusta, läheisyyden ja ohjaavuuden rakentamista verkko-opetukseen ja kurssitoteutuksille mietti varmasti moni opetus- ja kasvatusalan asiantuntija poikkeuksellisena keväänä 2020. Syksyn tilanne on toistaiseksi jatkunut siten, että monessa paikassa lähiopetusta vielä voidaan järjestää, mutta esimerkiksi korkeakouluissa opetus on jo monilta osin siirretty takaisin verkkoon. Vuorovaikutus verkossa on siksikin edelleen hyvin ajankohtainen asia.

Keväällä opittiin valtava määrä asioita, ja sanoipa muuan kokenut kollega, että kyseessä ei ollut enää digiloikka vaan jopa digibenjihyppy, kun kaikki opetus piti hyvin nopealla aikataululla saada toteutetuksi verkon kautta. Siinä tilanteessa moni opettaja koki paitsi käytännön haasteita, myös oman opettajuuden ja identiteetin muutosta, koska lähiopetukseen perustuvassa opettamisessa vuorovaikutteisuus rakentuu kenties vaivattomammin kuin verkossa ja uuden tilanteen edessä.  

Itse pitkään verkko-opetusta tehneenä olen usein miettinyt, miten voisin tehostaa ja monipuolistaa viestintääni verkkototeutuksilla tai monimuoto-opetuksessa ja millaisilla keinoilla voisin rakentaa nimenomaan yhteisöllistä ja oppimista tukevaa ilmapiiriä myös silloin, kun en näe oppijoitani kasvoista kasvoihin joka hetki. Viestinnän kouluttajana minusta joskus tuntuu, että keskitymme verkkovuorovaikutuksessa liiaksi työkaluihin ja välineisiin, emmekä itseasiassa siihen, mikä vuorovaikutuksessa on keskeistä: ihminen ja persoona – oma tapa viestiä. Aloin tietoisesti tarkastella erilaisia viestintätyylejä, sovelluksia ja tapoja olla läsnä etänä ja tästä omasta pohdinnastani ja keräämistäni kokemuksista syntyi idea Eduketun Demokettu koulutukseen ”Läsnä ja lähellä – verkossakin”, joka järjestetään etänä 11.11.2020 klo: 17.30-19.30.

Koulutuksessa tarkastellaan, miten vuorovaikutus syntyy ja rakentuu verkossa sekä sitä, miten opettajana ja kouluttajana voi itse kehittyä verkkovuorovaikuttajana ja rakentaa oppimista edistävää läsnäolon tuntua myös joko kokonaan verkossa toteutettavassa opetuksessa tai monimuoto-opetuksessa. Koulutuksessa käydään läpi erilaisia käytännön esimerkkejä ja työkaluja, joita voi soveltaa omaan opetukseensa. Lisäksi koulutuksessa opitaan tarkastelemaan omaa viestijäkuvaa osana opettajuutta.

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu Eduketun Demokoulutukseen 11.11.2020 tai lue lisää demokoulutuksesta

Lähteet:

Isotalus, P. & Koponen, J. (2020). Verkkovuorovaikutus vaatii uutta osaamista. Blogikirjoitus. Saatavilla https://isotalus.fi/2020/03/30/verkkovuorovaikutus-vaatii-uutta-osaamista/

Kääntä, L. (2016). Hyviä pointteja: vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Artikkeliväitöskirja. Vaasan yliopisto. Saatavilla https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/7429

Kuvalähde: Pixabay

Terveisiä Kreikasta, Australiasta, Turkista, Hollannista ja Slovakiasta!

Maria kävi viime viikonloppuna Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mikä aiheutti suomalaisessa opettajassa kateutta slovakialaista kollegaa kohtaan ja minkälaisen yllättävän ongelman eteen vankilateatterin ohjaaja voi joutua!

Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 1/4.

 

Kreikan draama- ja teatteriopetuksen liiton 20-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn konferenssin avasi IDEAn (International Drama and Theatre Education Association) australialainen puheenjohtaja Robin Pascoe, joka korosti puheessaan johonkin kuulumisen merkitystä ihmiselle.

Yhdessä tekeminen on draaman peruselementti, eikä konferenssiviikonloppunakaan tarvinnut yksin puurtaa. Paikalle oli saapunut draama- ja teatterikasvatuksen parissa työskenteleviä ihmisiä ympäri Kreikkaa ja ympäri maailmaa.

Konferenssin ohjelma oli monipuolinen: työpajoja oli tarjolla yhteensä viitisenkymmentä erilaista, ja niistä kahden kiinnostavimman valitseminen oli erittäin vaikeaa.

Sain kunnian ohjata itsekin yhden työpajan, jossa käsiteltiin digitalisaation mukanaan tuomia ongelmia foorumiteatterin keinoin. Kerron lisää työpajoista myöhemmin tässä blogissa.

Vankilateatterin positiivinen ongelma

Työpajojen lisäksi ohjelmassa oli erilaisten teemojen ympärille rakennettuja keskustelutilaisuuksia. Eräässä puhuttiin draaman/teatterin mahdollisuuksista ja haasteista sosiaalisen intervention välineenä.

Kuulimme mm. Peloponnesoksen yliopiston hyvin onnistuneesta vankilateatterihankkeesta, josta sekä vangit että ohjaajat kokivat saaneensa positiivista energiaa. Ongelma, jota ei ollut osattu huomioida etukäteen, oli myös positiivinen: pitkään harjoiteltu esitys epäonnistui, koska moni näyttelijöistä vapautui jo ennen ensi-iltaa.

Mietityttämään jäivät keskustelussa esille nousseet kysymykset: Miksi pakolaisten kanssa toteutetut draama-/teatteriprojektit keskittyvät aina lähinnä vain suvaitsevaisuuden lisäämiseen? (Vaikka sekin on tietenkin tärkeää!) Miksei koskaan kysytä, mistä pakolaisuus johtuu ja kuka siitä hyötyy? Mitä me voisimme tehdä sen asian eteen, että sodat ja ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä?

Näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Mutta ainakin jokainen opettaja voi omalla työllään suoraan vaikuttaa siihen, että tulevaisuuden päättäjistä kasvaa vuorovaikutustaidoiltaan kyvykkäitä aktiivisia kansalaisia.

Slovakiassa ei pakollisia VESO-päiviä

Opin myös kiinnostavia faktoja muista maista: Turkissa yliopiston opettaja joutuu kursseja suunnitellessaan ottamaan huomioon, että samalla kurssilla voi olla eri uskontokuntia, etnistä alkuperää tai poliittisia puolueita edustavia opiskelijoita; yli näiden rajojen menevät ryhmätyöt saattavat olla jopa täysin mahdottomia toteuttaa.

Hollannissa taas draamaopettajan koulutukseen kuuluu pakollinen työharjoittelujakso ulkomailla, sillä Hollanti on niin pieni maa, että kansainvälinen yhteistyö on lähes välttämätöntä.

Suomalaisen opettajan näkökulmasta kuulosti vähän kadehdittavalta se, että Slovakiassa opettajat saavat kuuden prosentin palkankorotuksen koulutuksiin osallistumisesta. Kun nyt Suomessa kuitenkin VESO-päivät sekä yt- ja kiky-aika sisältyvät opettajan kuukausipalkkaan, kannattaa panostaa pakollisten koulutusten laatuun. Eduketun laatukriteerit takaavat, että jokainen järjestämämme koulutus on toiminnallinen, innostava ja käytännönläheinen. Lue lisää täältä.

Ateenan konferenssi -sarjan seuraava osa julkaistaan ylihuomenna. Pysy kuulolla, niin saat tietää, minkälaiset vessat ateenalaisessa hienostokoulussa on, miksi konferenssista saatiin blogiin vain yksi valokuva ja mikä on Marian mielestä pahin konferenssimoka.