Julkaistu

Kirjoittaminen on helppoa – ainakin aluksi!

Luovan kirjoittamisen välineistö on meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Oikeastaan siihen tarvitaan vain kirjainten kirjoittamisen taito, kirjoitusvälineet ja mielikuvitusta(, jota meillä kaikilla on). Kirjoittaminen ei ole välineurheilua, vaan se onnistuu lähes missä ja millä välineillä vain.

Kirjoittamisen alkuun on helppo päästä. Ja se alku onkin oikein ihanaa! Kirjoittamiseen voi suhtautua kuin oman pään sisään suuntautuvaan seikkailuun. Se voi paljastaa, mitä päässä liikkuu tai mikä mieltä painaa. Kun kirjoittaa itselle, voi vain antaa mennä. Kirjoittamisessa voi hyvillä mielin keskittyä vain hauskoihin asioihin. Voi tehdä sitä, mikä huvittaa ja kiinnostaa, ja jättää kaikki vaikea ja tylsä tekemättä.

Saattaa kuitenkin olla, että jossain vaiheessa tulee piste, joka houkuttelee syvemmälle. Se on vaihe, jolloin kirjoittamisen voi antaa muuttua vaikeaksi. Voi alkaa ajatella kokonaisuuksia, muokkaamista, palautetta, kehittymistä tai vaikka lukijaa. Alussa näillä ei kuitenkaan tarvitse vaivata päätä.

Kaikki osaavat kirjoittaa! -Demokettu keskiviikkona 9.12. kello 17.30

Joulukuun Demoketussa kurkistetaan luovaan kirjoittamiseen. Koulutuksen lähtökohtana on, että kaikki osaavat kirjoittaa. Jokainen voi tulla koulutukseen omien lähtökohtiensa kanssa. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Kirjoittamistaustastakaan ei koulutuksessa ole haittaa. Helpoilla, matalan kynnyksen harjoituksilla pääsee hyvin kirjoittamisen syrjään kiinni.

Opetus- ja ohjaustyötä tekeville koulutuksesta voi olla toisenlaistakin iloa. Koulutuksen harjoitukset on helppo viedä sellaisinaan eteenpäin.

Tule kurkistamaan omaan kirjoittamiseesi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.12. kello 17.30–19.30 Zoom-yhteydellä. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Minä en ole lahjakas

Täydellinen kirjailija istuu vain koneensa ääreen ja tiputtelee paperille täydellisiä lauseita. Kirjoittaminen on nimittäin lahjakkuuslaji. Täytyy olla lahjakas ja elää kirjailijan elämää. Niinhän se menee.

Minä sen sijaan saan tyhjälle paperille aikaan vain vajavaisia lauseita. Aloitan hiomalla ensimmäistä lausetta eikä se muutu koskaan täydelliseksi. En ole lahjakas kirjoittaja. Olen huono eikä elämässänikään ole mitään sen kummallisempaa. Kannattaa varmaan unohtaa koko kirjoittaminen!

Virheiden tekeminen ja epäonnistuminen on pelottavaa. Se voi olla niin kamalaa, että estää kirjoittamisen kokonaan. On turvallisempaa olla varma.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sitä on harjoiteltava.

  1. Kukaan ei oleta, että huippuviulistiksi tullaan harjoittelematta. Kirjoittajakin tarvitsee harjoittelua. Jos ei kirjoita, ei voi kehittyä kirjoittajana. Täytyy jättää jälkeensä tekstiä. Osa siitä on väistämättä kakkaa, mutta mitä siitä. Kakka saattaakin osoittautua hyväksi lannoitteeksi jollekin kauniille.
  2. Lukeminen on tärkeintä. Hyvän kirjoitustaidon pohjalla on hyvä lukutaito. Lukeminen vie tekstin rakenteet, kertojaratkaisut, näkökulmat ja muut tekstin rakentamisen palaset suoraan selkärankaan. Sieltä niitä on helppo nostaa tietoiseen mieleen, kun rakentaa omaa tekstiä.
  3. Kukaan ei osaa! Tässä maailmassa ei ole kirjoittajaa, joka ei olisi koskaan kirjoittanut surkeaa tekstiä. Tästä asiasta kannattaa todella puhua muiden kirjoittajien kanssa. Vertaistuki tekee hyvää. Oletko muuten jo kuullut paskatekstikeijusta? Se on ollut asialla, kun illalla kirjoitettu täydellinen teksti on yön aikana muuttunut täysin kelvottomaksi.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. maagisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa vertaistukea myös silloin, kun näppäimistöltä tulee vain kuraa. Kirjoittamisen opettajat tekevät parhaansa, jotta kynäsi pysyisi liikkeellä ja jotta saisit onnistumisen kokemuksia.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Harhailua internetissä ja pyykkivuorilla

Meillä jokaisella on miljoonia tarinoita niistä hetkistä, jolloin mikä tahansa kiinnostaa enemmän kuin se tehtävä, jota pitäisi juuri olla tekemässä. On uskomattoman helppoa harhailla pitkin nettiä ja käydä eeppisiä taisteluita pyykkivuorilla. Putipuhdas koti kertoo parhaiten siitä, että joku muu homma on jäänyt (siis jätetty) tekemättä.

Kirjoittaminen voi aiheuttaa kirjoittajassa vastarintaa, josta voisi kirjoittaa tiiliskivitrilogian. Kirjoittaja on osoittanut luovaa ongelmanratkaisukykyä, kun on päätynyt tietokoneen äärestä puutarhakauppaan ja onnistunut selittämään itselleen, miksi hoidettava asia on niin kiireellinen. Luovasta mielestä se ei ainakaan ole kiinni!

On hyvä oppia tunnistamaan omat tapansa vältellä työtä, jotta osaa taklata itsensä takaisin työn pariin juuri oikealla hetkellä.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, on sinut pakotettava kirjoittamaan.

  1. Kuri voi auttaa. Ota käyttöön esimerkiksi Pomodoro-tekniikka. Aseta työskentelylle aikatavoite ja ota ajastin käyttöön. Työskentele keskeytyksettä 25 minuuttia ja pidä sen jälkeen 5 minuutin tauko.
  2. Huijaa itsesi työn alkuun esimerkiksi kirjoitusharjoitusten avulla. Sitoudu kirjoittamaan vaikka seitsemäksi minuutiksi. Kun seitsemän minuuttia on jo tehty, on sama jatkaa hommia.
  3. Kirjoittaa voi myös ilman nettiä. Tee kirjoittamista ja taustatyötä eri aikaan. Sammuta netti tai vie tietokone sen ulottumattomiin ja listaa tiedonhakua vaativat asiat paperille. Palaa niihin myöhemmin. Näin vältyt ajautumasta tiedonhaun ja somen kautta vauvapalstalle.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. rauhallisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa mahdollisuuden kurinalaiseen työskentelyyn yhdessä. Porukan paine ja kirjoittamisen opettajien apu voi auttaa kirjoittamista vastustavaa mieltä. Kirjoitusharjoituksien avulla lämmitellään ja herätellään ajatuksia silloin, kun luova mieli muuttuu väisteleväksi mieleksi. Retriitissä saa myös luvan kanssa välillä nauttia oheistoiminnoista vaikkapa kylpylän rentouttavissa hoidoissa.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Tämä nyt on vain tämmöistä puuhastelua

Olen kirjoittanut aina, mutta en ole koskaan vapaaehtoisesti näyttänyt tekstejäni kenellekään. Mieleeni ovat painuneet äidinkielen opettajan punaisella kynällä tuhrimat kouluaineet. Olen varma, että kirjoitan vain virheitä, enkä todellakaan halua näyttää sitä puolta itsestäni.

En minä ole mikään kirjailija. Kunhan omaksi huvikseni kynäilen. On oikeastaan vähän noloa haluta kirjoittaa. Mikä minäkin luulen oikein olevani? Miksi kukaan haluaisi lukea juuri minun ajatuksiani?

En uskalla haaveilla mistään isosta ja valmiista. Kirjoitan jotain pöytälaatikkoon ja se riittää. Tämä nyt on vain tämmöistä puuhastelua.

Kirjoittaminen vaatii vähän rohkeutta. Kannattaa vähentää itsesensuuria ja antaa itselle sananvapaus. Kirjoittaminen on kaikkien oikeus. Myös sinä saat kirjoittaa ja nauttia siitä!

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sinulla on oikeus kirjoittaa.

  1. Käännä puuhasteluasenne voitoksi. Kirjoittajaksi harjaantuu, kun kirjoittaa paljon. Puuhastele kirjoittamisen parissa ihan rauhassa. Sillä tavalla annat kirjoittajan identiteetille luvan hiipiä osaksi sinua.
  2. Kirjoittamisen ei tarvitse olla tavoitteellista. Joskus ulkopuolisen asettamista raameista on kuitenkin hyötyä. Kirjoituskilpailuihin osallistuminen antaa deadlinen ja auttaa rajaamaan aihetta. Päivittyvät listan kirjoituskilpailuista löydät esimerkiksi tästä Jälkisanat-blogista.
  3. Omaa kirjoittamista voi vahvistaa niin, että etsii itselleen kirjoittamista edesauttavia paikkoja, tilanteita, tapahtumia ja ihmisiä. Käy kirjallisuustapahtumissa, liity Facebookin Kirjailijanloput-ryhmään tai lähde vaikka kirjoittajaretriittiin.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. inspiroivassa Lempäälän luontaiskylpylässä, jossa kirjoittamista tukevat myös menneiden kirjailijoiden henget. Siellä ovat nimittäin oleskelleen muiden muassa esimerkiksi Mika Waltari, Aaro Hellaakoski ja Ilmari Kianto.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Sitten kun minulla on aikaa

Kirjoitan sitten, kun minulla on siihen aikaa. Menen yksin mökille viikoksi ja kirjoitan aamusta iltaan. Herään rauhassa, juon aamukahvin laiturin nokassa, käyn kävelyllä ja uimassa. Avaan läppärin ja kirjoitan niin, etten muista välillä syödäkään. Illalla saunon ja juon vähän viiniä. Joinain iltoina kirjoitan aamuyölle asti.

Tai menen yksin ulkomaille. Syön aamupalaksi croissantin ja juon kahvin. Istun puistoissa ja kahviloissa kirjoittamassa. Joinain päivinä kiinnitän hotellihuoneen oveen Älkää häiritkö -kyltin enkä mene kertaakaan ulos. Kirjoitan vain ja saan aikaiseksi valmista.

Minulla on aikaa myös sitten kun opiskelut on hoidettu loppuun tai sitten kun lapset ovat isoja tai sitten kun töissä helpottaa tai sitten kun jään eläkkeelle. Tulevaisuudessa on aina enemmän aikaa kuin juuri nyt. Vai onko sittenkään?

Kirjoittamista varten tarvitaan aikaa. Kirjoittavan ihmisen tehtävänä on joko löytää itselleen aikaa tai olla kirjoittamatta. Se on raakaa.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sille täytyy löytää aikaa.

  1. Raivaa kirjoittamiselle aikaa. 15 minuuttia päivässä, kaksi tuntia viikossa tai vaikka viikonloppu kesässä. Jossain välissä on aina aikaa kirjoittamiselle.
  2. Ehkä jostain on pakko luopua, jotta kirjoittamiselle löytyisi aikaa. Joskus arkea on suunniteltava kirjoittamisen ehdoilla. Mitä asioita oikeasti priorisoit ja mitkä asiat eivät ole niin tärkeitä?
  3. Hankkiudu paikkaan, jossa kirjoittamiselle on kunnolla aikaa. Mene sinne mökille tai ulkomaille. Se on oikeasti hyvä idea! Myös kirjoittajaretriitit tarjoavat mahdollisuuden syventyä kirjoittamiseen kunnolla ajan kanssa.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Tule Eduketun kirjoittajaretriittiin! Kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. uskomattomassa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitissä on aikaa kirjoittaa, ja kirjoittamisesta uupunutta kehoa ja mieltä on hyvä elvyttää luontaiskylpylän ihanissa hoidoissa.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Julkaistu

Kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Tekisi mieli kirjoittaa, mutta sille ei tunnu löytyvän aikaa. Kunpa vain voisi vetäytyä jonnekin pois maailmasta kirjoittamaan. Ehkä sen voisi tehdä muiden kirjoittajien kanssa.

Tule kirjoittamaan ja puhumaan kirjoittamisesta Eduketun kirjoittajaretriittiin. Retriitti järjestetään upeassa Lempäälän luontaiskylpylässä, jossa mieltä ja ruumista ovat aikanaan elvyttäneet muiden muassa Mika Waltari, Ilmari Kianto ja Aaro Hellaakoski. Lempäälän luontaiskylpylä on paikka, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat muodostaen inspiroivan kokonaisuuden. Parempia puitteita kirjoittamiselle ei voi kuvitella!

Retriitti tarjoaa mahdollisuuden kirjoittaa juuri sitä, mitä haluat kirjoittaa. Viikonlopun mittainen retriitti on rakennettu niin, että se mahdollistaa kurinalaisen kirjoittamisen mutta antaa tilaa myös ajattelemiselle ja ajatusten vaihtamiselle samanhenkisessä ryhmässä. Kirjoittamista tauotetaan ruokailuilla, liikuntahetkillä ja kirjoitusharjoituksilla. Päivän päätteeksi on mahdollista kokoontua juttelemaan yhdessä kirjoittamisesta ja kaikesta muusta kiinnostavasta. Kirjoittavaa mieltä ja kehoa voi myös elvyttää Lempäälän luontaiskylpylän ihanan rentouttavilla ja virkistävillä hoidoilla.

Ohjelma (alkaen 349 €) sisältää täysihoidon viehättävässä parantolamiljöössä järven rannalla, ohjattua toimintaa samanhenkisessä porukassa ja halutessasi lisäksi luontaiskylpylän hemmotteluhoitoja.

Mitä vielä mietit? Ilmoittaudu heti mukaan, sillä paikkoja on rajoitetusti!

Retriitin hinta määräytyy sen mukaan, minkä majoituspaketin valitset. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja ilmoittaudu:
https://forms.gle/x1Vgx8t39jnuSXFo6

Kirjoittajaretriitin ohjaajina toimivat

Maria Helstola
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
draamaopettaja ja kirjoittamisen opettaja

Noora Friman
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
kirjoittamisen opettaja

Julkaistu

Kirjoittamisen voima on vuorovaikutuksessa

Kirjoittaminen on hyvä ajattelun ja dokumentoinnin väline. Siitä kirjoitin aikaisemmassa blogipostauksessa Kriisin käsittelyä kynä kädessä. Ennen kaikkea kirjoittaminen on kuitenkin vuorovaikutusta. Se on tapa avata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Lukeminen taas on tapa ottaa niitä vastaan.

Kirjoittaminen ei välttämättä kaipaa lukemista. Joskus on hyödyllistä kirjoittaa niin, että tekstiä ei ole tarkoituskaan ikinä lukea. Usein teksti kuitenkin kaipaa lukijaansa. Se lukija voi olla kirjoittaja itse tai joku ulkopuolinen.

Kirjoittaminen on tapa kurottaa pois yksinäisyydestä

Kriisi tiputtaa usein kokijansa paksun yksinäisyyden kokemuksen sisälle. Kriisin keskellä tuntuu, ettei kukaan kuule oikeita ajatuksiani eikä kukaan täysin ymmärrä, mitä käyn läpi. Monia ajatuksia ja tilanteita voi olla vaikea selittää. Niitä voi myös olla vaikea kuunnella.

Kirjoittaminen on tapa kurottautua yksinäisyyden verhon läpi. Kun saa rauhassa asetella sanansa ja asiansa, on se mahdollista saada sellaiseen muotoon, jonka vastaanottaja voi rauhassa ymmärtää ja sisäistää. Kirjoittajan ja vastaanottajan ei edes välttämättä tarvitse olla samassa tilassa. Oikein hankalassa tilanteessa voikin olla kaikille helpompaa välittää ajatuksia niin, että sekä kirjoittaja että lukija saavat niiden miettimiseen ja tunteidensa käsittelyyn riittävästi aikaa.

Moniäänisestä vertaisryhmästä löytyy voimaa

Kirjoittaminen voi myös olla vertaistukea. Paksun yksinäisyyden keskellä voi olla helpottavaa oivaltaa, että maailmassa on joku, joka tietää, miltä minusta tuntuu ja osaa jopa pukea sen sanoiksi. Voi myös olla voimauttavaa huomata, että oma henkilökohtainen kokemus löytää kaikupintaa vertaisessa lukijassa. Parhaimmillaan vertaisryhmä onnistuu kirjoittamalla sanoittamaan paljon syvempiä ja tärkeämpiä asioita kuin puhumalla.

Vertaisten kanssa kirjoittaminen on myös mainio tapa laajentaa näkökulmaa kriisistä. Kun koko ryhmällä on kokemus tahattomasta lapsettomuudesta, mutta kriisin vaihe on jokaisella erilainen, voi ryhmän moniäänisyys olla tärkeä voimavara. Kaikkia ryhmän jäseniä yhdistää kokemus ja tarve käsitellä sitä. Kirjoittaminen on tehokas tapa avata erilaisia näkökulmia ja saada aikaan yhteistä ymmärrystä valtavan monialaisesta kriisistä.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssi antaa osallistujalleen kirjoittamisen työkalujen lisäksi oman kirjoittavan yhteisön, joka kerääntyy yhteisen tekemisen äärelle sekä kasvokkaisissa tapaamisissa Tampereella että ryhmän halutessa myös sähköisten välineiden kautta. Kurssi kestää vuoden, mutta se voi olla tärkeä alku pidemmillekin ystävyyksille.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika: la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”– Karen Blixen

Julkaistu

Kriisin käsittelyä kynä kädessä

Kun kriisi kohtaa, sen käsittelemiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä. On tavallista etsiä apua ajatusten järjestämiseen esimerkiksi puhumisesta tai liikunnasta. Monelle myös kirjoittaminen on loistava ajattelun apuväline.

Kirjoittamisen avulla on mahdollista muodostaa epämääräisistä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja lauseita. Käsittelemistä karttava paha olo voi antautua käsiteltäväksi, kun siitä ottaa otteen kirjoittamalla. Eikä välttämättä tarvitse uskaltaa ajatella tai kirjoittaa heti sitä pahinta ja epätoivoisinta ajatusta. Ehkä aluksi riittää, että kirjoittaa vähän asian sivusta. Jossain vaiheessa paha olo antautuu kirjoitettavaksi – ja samalla ajateltavaksi.

Kirjoittaminen on mahtava dokumentoinnin apuväline. Lopulta on vaikea muistaa, mitä tapahtui, mitä ajatteli tai tunsi tapahtumien keskellä. Kaiken dokumentointi voi osoittautua hyödylliseksi jälkikäteen. Mitä oikein tunsin ja ajattelin silloin, kun kriisi oli pahimmillaan? Millä tavalla ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet?

Kirjoittaminen antoi väylän ajatella selkeämmin

Kun tahaton lapsettomuuteni alkoi muuttua kriisiksi, huomasin tarvitsevani kirjoittamista. Ajattelin ensin päiväkirjan kirjoittamista, mutta huomasin pian, etten saa kirjoitettua, jollen kirjoita jollekin toiselle. Niinpä aloin kirjoittaa Toiveissa-blogia. Blogin kirjoittaminen antoi minulle väylän tehdä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja saada vastakaikua vertaisilta. Kirjoitin jollekin. Sellaiselle, joka oli kokemassa samaa. Kirjoittaminen oli minulle kriisiaikojen ja kriisistä toipumisen aikojen tärkein työväline. Saatoin pyörittää epämääräisistä oloista selkeitä ajatuksia.

Kun olin aikani kirjoittanut blogitekstejä, aloin kaivata uudenlaista kirjoittamista. Luova kirjoittaminen alkoi kiinnostaa. Luova prosessi nosti kirjoittamisen uuteen vaiheeseen: Vaikka kirjoittaisin kokemuksistani, ajatuksistani ja tunteistani, minun ei tarvitsisi juuttua kiinni totuuteen. Ei tarvitsisi ajatella, missä järjestyksessä mikäkin asia tapahtui tai toiminko oikeasti juuri niin vai olisinko vain halunnut toimia.

Luova kirjoittaminen sysää ongelmat henkilöhahmojen harteille

Kun oman kriisinsä siirtää henkilöhahmon harteille, saa kaikkeen kaivattua etäisyyttä. Henkilöhahmo voi tehdä sellaisia asioita, joita minä en syystä tai toisesta voi tehdä. Henkilöhahmolle voi kirjoittaa juuri sellaisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kuin haluaa. Henkilöhahmon suuhun voi kirjoittaa sellaista, mitä ei itse saa läheiselle sanottua. Luova kirjoittaminen siis vapauttaa ja puhdistaa.

Kun käyttää luovaa kirjoittamista kriisinsä keskellä ajattelemisen apuvälineenä, lopputuotoksella ei ole mitään merkitystä. Prosessi on se, joka auttaa ajattelemaan. Kirjoittajan ei tarvitse huolehtia lopputuloksesta eikä tuottaa mitään valmista ja kokonaista. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Halu kokeilla kirjoittamista ajattelun apuna riittää. Luova kirjoittaminen voi antaa menetelmiä ja työvälineitä, joiden avulla asetella ajatuksia siisteihin riveihin. Kirjoittamista ei tarvitse jännittää. Se on ajattelemista kynä kädessä. Siinä kaikki.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssin aikana saat kirjoittamisen työvälineitä ajatustesi avuksi. Kurssi järjestetään Tampereella Simpukan toimistolla ja se kestää vuoden. Tapaamiskertoja on vuoden aikana viisi, joten osallistuminen kauempaakin onnistuu hyvin.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika:la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”

– Karen Blixen