Äidinkielen tunneilla käsitellään joka ikisellä vuosiluokalla kielenhuoltoa. Kielenhuollosta on superhelppoa tehdä samanlainen tylsä opiskelujakso joka vuodelle: Jokaiselle tunnille teemaksi uusi sääntö. Alkuun pieni opettajajohtoinen keskustelu säännöstä. Harjoituksia, kotiläksyjä ja jakson loppuun koe.
Silläkin tavalla oppii, mutta kielenhuolto pakkaa jäämään luonnollisesta tekstimaailmasta erilliseksi nippelitietojen kokoelmaksi. Oppilaitakin on kovin hankala motivoida pilkkusääntöjen pariin!
Kaikissa oppiaineissa on taatusti sisältöjä, jotka ovat kyllä todella hyödyllisiä mutta joiden käsittely ei motivoi oppilaita sen paremmin kuin opettajiakaan.
Pahimmillaan sekä oppilaat että opettaja haluaisivat vain paeta kielenhuoltotunneilta. Ehkä heille voisi tarjota siihen mahdollisuuden pakopelin avulla.
Pakopelin suunnitteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Sen luominen voi olla raskas projekti. Tekemisessä voi mennä kauan eikä sen kokoaminenkaan ole välttämättä nopeaa ja helppoa. Rekvisiitta saattaa vaatia rahaa, eikä sen kantaminen luokkahuoneesta toiseen ole ihan yksinkertaista.
Viekö oppimisen pelillistäminen huomion itse asialta?
Mielestäni oppimista varten tehdyn pakopelin suurimpana riskinä on se, että se vie huomiota itse asialta. Olisi ihanaa keksiä peliin monenlaisia jännittäviä ja hoksaamista vaativia asioita. Jokainen uusi vihje voisi löytyä uudella tavalla. Luokkahuonekin olisi mahtavaa sisustaa pakopeliä varten innostavaksi.
Innostuessakin on tärkeä muistaa aikarajat. Oppituntien suunnitteluun ei voi käyttää määräänsä enempää aikaa. On kohtuutonta, jos yhden kokonaisuuden suunnittelu ja pystyttäminen vie tunteja. Liian ison kokonaisuuden pystyttäminen saattaa lopulta tylpistää varsinaista aihetta käsittelevät tehtävät liian minimaalisiksi.
Oppituntejakin on opittavaan asiaan nähden käytössä aina liian vähän. Oppilaiden huomio kannattaa siis suunnata tärkeimpään. Siis opittavaan asiaan. Sekin on hyvä aina muistaa, että pakopelin sääntöjen opetteluunkin kuluu yllättävän paljon aikaa.
Voiko pakopeli olla yksinkertainen?
Ajattelen, että on tärkeää erottaa viihteellinen pakopelaaminen opetuksen pelillistämisestä. Ensimmäisessä tavoitteena on todella viihtyä. Mutta mikä on opetuksen pelillistämisen tavoite?
Mielestäni sen tavoitteena on oikeastaan hämätä oppilaan motivaatiopulaa tarjoamalla uusi tapa oppia. Parhaimmillaan pelillistäminen motivoi ja auttaa painamaan asioita mieleen. Pahimmillaan se aiheuttaa luokkahuoneeseen kaaoksen, jossa kaikkien hermot kiristyvät ja jossa homman pointti katoaa kokonaan.
Jotta pakopeli toimisi sekä opettajan että oppilaiden kannalta mielekkäästi, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman yksinkertainen. Pakopelin yksinkertaistaminen on monella tapaa hyödyllistä:
- Oppilailta säästyy huomiokykyä itse asiaan eikä sääntöjä tarvitse jokaisen pelin kohdalla opiskella uudelleen.
- Peli on helppo kuljettaa ja pystyttää eri opetustiloihin.
- Peli keskittyy opittavaan asiaan eikä ylimääräisiin kikkoihin.
- Yksinkertaista mallia on helppo toteuttaa useaan otteeseen vain tehtäviä ja taustatarinaa muuttamalla.
Pakene oikeinkirjoitusongelmia! Kielenhuoltoa kirjoittajille – pakopelit opetuksessa
Joulukuun Demoketussa tutustutaan pakopelin käyttämiseen opetuksessa. Tässä koulutuksessa aiheena on kielenhuolto, mutta pakopeli on mahdollista rakentaa myös muihin opittaviin asioihin ja oppiaineisiin. Tämä Demokettu on saavuttanut todella suuren suosion, ja me edukettulaiset olemme siitä todella iloisia.
Demokettu on Eduketun demokoulutus. Testaamalla koulutuksemme toimivuuden voimme taata koulutustemme laadun. Demokoulutuksen jälkeen tämä koulutus on osa koulutustarjontaamme.
Koulutuksen näkökulma räätälöidään kohderyhmän mukaan. Päähuomion kohteena voi olla joko pakopelien käyttäminen opetuksessa tai kielenhuolto.
Linkkivinkkejä:
Facebook-ryhmä Pakopelit opetuksessa: https://www.facebook.com/groups/161361931205537/
Ääres Eduscape: https://www.aares-suomi.com/
Kortesuo, Katleena: Pakohuone. Suunnittele, toteuta, pakene. Karisto 2018.