Maria kävi pari viikkoa sitten Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mitä tarkoittaa performatiivinen pedagogiikka, minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat ja mikä on tämän talven uusi muotiväri. Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 4/4.
Konferenssin parasta antia olivat tietenkin käytännön työpajat. Shanghaissa englantia opettava Man Cheung piti työpajan vieraan kielen opettamisesta draaman keinoin. Samalla hän esitteli tekeillä olevaa väitöstutkimustaan.
Mitä on performatiivinen pedagogiikka?
Man Cheungin tutkimuksen hypoteesi on, että kieltä opitaan parhaiten performatiivisen pedagogiikan [performative pedagogy] kautta. Siihen liittyy myös käsite performatiivinen toiminta [performative act], joka sisältää aina (vapaasti kääntäen ja lyhentäen, vrt. kuva) sosiaalisen, kielellisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Performatiivinen toiminta on myös mukaansa tempaavaa, siinä on positiivinen jännite ja mukana on aina jonkinlaista kehon liikettä.
Näennäisesti samakin toiminta voi olla performatiivista tai ei-performatiivista. Hyvä esimerkki tästä on syöminen. Illallinen ystävien seurassa on performatiivista toimintaa; se sisältää kaikki yllä mainitut elementit. Kuitenkaan joka-aamuinen kaurapuuron lusikoiminen yksin ei ole performatiivista.
Teoriaosuuden lisäksi saimme kokeilla, mitä performatiivinen pedagogiikka tarkoittaa käytännössä. Opin monta hauskaa toiminnallista harjoitusta, jotka tulen ottamaan heti käyttöön omassa opetuksessani. Saatanpa napata toimivimmat niistä myös koulutukseeni ”Draama menetelmänä kieltenopetuksessa”.
Mikä on talven uusi muotiväri?
Yksi hauskimmista harjoituksista oli sanapingis. Siinä luetellaan parin kanssa vuorotellen tiettyyn kategoriaan (esim. värit) kuuluvia sanoja. Se häviää, jolta ensiksi loppuu ideat. Leikkiin voi lisätä haastetta siten, että sanoja on lueteltava aakkosjärjestyksessä tai sanan on alettava edellisen viimeisellä kirjaimella. Helpotusta taas tuo, jos yleisö saa auttaa kilpailijoita.
Siinä pelatessa tuli keksittyä muutama uusikin väri palettiin… Varmasti kaikki ymmärtävät, miltä näyttää esimerkiksi sähkönpunainen tai timantinvalkoinen. Mutta entäs norjankeltainen?
Olin häviämässä sanapingisottelun, sillä en millään keksinyt n-kirjaimella alkavaa väriä englanniksi. Sitten yleisöstä kuiskattiin: ”Norwegian yellow!” Tuomari hyväksyi vastauksen.
Norjankeltaiseen kulminoituu toiminnallisen oppimisen hienous: Meillä oli hauskaa ja saimme käyttää luovuutta. Kaikki oppilaat olivat herkeämättä pelissä mukana. Olen varma, että värit jäivät jokaisen mieleen.
Minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat?
Konferenssin lopetustilaisuudessa nähtiin koskettava esitys, jonka oli yhdessä työstänyt ryhmä draamakasvatuksen opiskelijoita Liverpoolista ja Ateenasta konferenssia edeltävällä viikolla järjestetyllä leirillä. Devising-menetelmällä luodussa näytelmässä näimme välähdyksiä koulusta vuonna 2018 ja 2068.
Teoksen sanoma oli, että nuoret tarvitsevat innostavia ja läsnäolevia opettajia ja opettajat tarvitsevat enemmän resursseja. Nuoret julistivat myös, että he oppisivat mieluiten itse tekemällä ja kokeilemalla eivätkä niinkään oppikirjoista tai tietokoneen näytöltä pänttäämällä.
Olkoon norjankeltainen siis tämän talven uusi muotiväri! Haastan teidät kaikki käyttämään mahdollisimman paljon performatiivista pedagogiikkaa omilla oppitunneillanne.
Ateenan konferenssi -sarja päättyy tähän. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.