Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia

Toiminnallisen oppimisen käsite on monelle tuttu erilaisista kasvatustieteen teorioista. Arkisella tasolla kouluelämässä mielikuvat toiminnallisesta oppimisesta ja toiminnallisista menetelmistä liittyvät usein liikunnallisiin tuokioihin tunnin aikana tai piristäviin peli- ja leikkituokioihin tunnin päätteeksi. Toiminnallinen oppiminen voi olla fyysistä tekemistä, mutta se on muutakin.  

Meille toiminnallinen oppiminen on ennen kaikkea yhteistoiminnallista ajatustyötä, jonka tarkoituksena on, että oppilas ymmärtäisi paremmin opittavan asian sisällön ja siitä jäisi kehollinen muistijälki. Toiminnallisten menetelmien ei ole tarkoitus olla lisätyötä opettajalle eikä piristysruisketta puuduttaviin tunteihin. Toiminnalliset menetelmät voivat tarjota uudenlaisen tavan käsitellä minkä tahansa oppiaineen – tai koulun ulkopuolisen aiheen – sisältöjä. Käsin kosketeltavat materiaalit helpottavat abstraktien käsitteiden konkretisoimista ja helpottavat mieleen painamista.

Toiminnallisia menetelmiä voi käyttää niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Omaan opetukseemme suunnitellut tehtävät on toteutettu enimmäkseen ryhmätyöskentelyä ajatellen, mutta tehtävät ovat muokattavissa myös yksilöohjauksen tarpeisiin. Toiminnallisten menetelmien käyttäminen luokkatilanteissa lisää aktiivista vuorovaikutusta oppilaiden kesken ja kehittää sitä kautta oppilaiden sosiaalisia taitoja.

Opetussuunnitelman oppimiskäsityksessä kuvataan, kuinka myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Toivomme, että toiminnallisten menetelmien kautta oppilaat saisivat myönteisiä tunnekokemuksia, jotka innostaisivat ajattelemaan ja kehittämään omaa itseään sekä osaamistaan – taitoja, joita tulevaisuudessa takuulla tarvitaan.

Toiminnallisia menetelmiä pääsee kokeilemaan ja kehittelemään Eduketun koulutuksessa Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia. Kouluttajina toimivat opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva.

Miten tehdä oppimisesta hauskaa ja tehokasta?

Maria kävi pari viikkoa sitten Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mitä tarkoittaa performatiivinen pedagogiikka, minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat ja mikä on tämän talven uusi muotiväri. Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 4/4.

 

 

Konferenssin parasta antia olivat tietenkin käytännön työpajat. Shanghaissa englantia opettava Man Cheung piti työpajan vieraan kielen opettamisesta draaman keinoin. Samalla hän esitteli tekeillä olevaa väitöstutkimustaan.

Mitä on performatiivinen pedagogiikka?

Kuvan oikeudet: Man Cheung

Man Cheungin tutkimuksen hypoteesi on, että kieltä opitaan parhaiten performatiivisen pedagogiikan [performative pedagogy] kautta. Siihen liittyy myös käsite performatiivinen toiminta [performative act], joka sisältää aina (vapaasti kääntäen ja lyhentäen, vrt. kuva) sosiaalisen, kielellisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Performatiivinen toiminta on myös mukaansa tempaavaa, siinä on positiivinen jännite ja mukana on aina jonkinlaista kehon liikettä.

 

Näennäisesti samakin toiminta voi olla performatiivista tai ei-performatiivista. Hyvä esimerkki tästä on syöminen. Illallinen ystävien seurassa on performatiivista toimintaa; se sisältää kaikki yllä mainitut elementit. Kuitenkaan joka-aamuinen kaurapuuron lusikoiminen yksin ei ole performatiivista.

Teoriaosuuden lisäksi saimme kokeilla, mitä performatiivinen pedagogiikka tarkoittaa käytännössä. Opin monta hauskaa toiminnallista harjoitusta, jotka tulen ottamaan heti käyttöön omassa opetuksessani. Saatanpa napata toimivimmat niistä myös koulutukseeni ”Draama menetelmänä kieltenopetuksessa”.

Mikä on talven uusi muotiväri?

Yksi hauskimmista harjoituksista oli sanapingis. Siinä luetellaan parin kanssa vuorotellen tiettyyn kategoriaan (esim. värit) kuuluvia sanoja. Se häviää, jolta ensiksi loppuu ideat. Leikkiin voi lisätä haastetta siten, että sanoja on lueteltava aakkosjärjestyksessä tai sanan on alettava edellisen viimeisellä kirjaimella. Helpotusta taas tuo, jos yleisö saa auttaa kilpailijoita.

Siinä pelatessa tuli keksittyä muutama uusikin väri palettiin… Varmasti kaikki ymmärtävät, miltä näyttää esimerkiksi sähkönpunainen tai timantinvalkoinen. Mutta entäs norjankeltainen?

Olin häviämässä sanapingisottelun, sillä en millään keksinyt n-kirjaimella alkavaa väriä englanniksi. Sitten yleisöstä kuiskattiin: ”Norwegian yellow!” Tuomari hyväksyi vastauksen.

Norjankeltaiseen kulminoituu toiminnallisen oppimisen hienous: Meillä oli hauskaa ja saimme käyttää luovuutta. Kaikki oppilaat olivat herkeämättä pelissä mukana. Olen varma, että värit jäivät jokaisen mieleen.

Minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat?

Konferenssin lopetustilaisuudessa nähtiin koskettava esitys, jonka oli yhdessä työstänyt ryhmä draamakasvatuksen opiskelijoita Liverpoolista ja Ateenasta konferenssia edeltävällä viikolla järjestetyllä leirillä. Devising-menetelmällä luodussa näytelmässä näimme välähdyksiä koulusta vuonna 2018 ja 2068.

Teoksen sanoma oli, että nuoret tarvitsevat innostavia ja läsnäolevia opettajia ja opettajat tarvitsevat enemmän resursseja. Nuoret julistivat myös, että he oppisivat mieluiten itse tekemällä ja kokeilemalla eivätkä niinkään oppikirjoista tai tietokoneen näytöltä pänttäämällä.

Olkoon norjankeltainen siis tämän talven uusi muotiväri! Haastan teidät kaikki käyttämään mahdollisimman paljon performatiivista pedagogiikkaa omilla oppitunneillanne.

Ateenan konferenssi -sarja päättyy tähän. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.