Julkaistu

Läsnä ja lähellä – verkossakin

”Etäopiskelu ei tarkoita sitä, että olemme kaukana ja etäisiä”

Tutkimusten mukaan verkko-opetus elää vuorovaikutuksesta (Ks. esim. Kääntä 2016) – joskaan vuorovaikutus itsessään ei takaa hyviä oppimistuloksia tai opiskelumotivaation kasvua, mutta parhaimmillaan onnistunut vuorovaikutus tukee oppimista ja rakentaa kannustavan ja oppimaan innostavan ilmapiirin. Vuorovaikutus ei synny verkossakaan vahingossa, vaan edellyttää huolellista suunnittelua ja perehtymistä asiaan. Itse asiassa sanotaan, että monessa tilanteessa verkkovuorovaikutus vaatii enemmän selvennystä, kuvailua, visualisointia ja ohjaavaa otetta kuin perinteinen kasvokkainen vuorovaikutus (Isotalus & Koponen 2020).

Verkkovuorovaikutusta, läheisyyden ja ohjaavuuden rakentamista verkko-opetukseen ja kurssitoteutuksille mietti varmasti moni opetus- ja kasvatusalan asiantuntija poikkeuksellisena keväänä 2020. Syksyn tilanne on toistaiseksi jatkunut siten, että monessa paikassa lähiopetusta vielä voidaan järjestää, mutta esimerkiksi korkeakouluissa opetus on jo monilta osin siirretty takaisin verkkoon. Vuorovaikutus verkossa on siksikin edelleen hyvin ajankohtainen asia.

Keväällä opittiin valtava määrä asioita, ja sanoipa muuan kokenut kollega, että kyseessä ei ollut enää digiloikka vaan jopa digibenjihyppy, kun kaikki opetus piti hyvin nopealla aikataululla saada toteutetuksi verkon kautta. Siinä tilanteessa moni opettaja koki paitsi käytännön haasteita, myös oman opettajuuden ja identiteetin muutosta, koska lähiopetukseen perustuvassa opettamisessa vuorovaikutteisuus rakentuu kenties vaivattomammin kuin verkossa ja uuden tilanteen edessä.  

Itse pitkään verkko-opetusta tehneenä olen usein miettinyt, miten voisin tehostaa ja monipuolistaa viestintääni verkkototeutuksilla tai monimuoto-opetuksessa ja millaisilla keinoilla voisin rakentaa nimenomaan yhteisöllistä ja oppimista tukevaa ilmapiiriä myös silloin, kun en näe oppijoitani kasvoista kasvoihin joka hetki. Viestinnän kouluttajana minusta joskus tuntuu, että keskitymme verkkovuorovaikutuksessa liiaksi työkaluihin ja välineisiin, emmekä itseasiassa siihen, mikä vuorovaikutuksessa on keskeistä: ihminen ja persoona – oma tapa viestiä. Aloin tietoisesti tarkastella erilaisia viestintätyylejä, sovelluksia ja tapoja olla läsnä etänä ja tästä omasta pohdinnastani ja keräämistäni kokemuksista syntyi idea Eduketun Demokettu koulutukseen ”Läsnä ja lähellä – verkossakin”, joka järjestetään etänä 11.11.2020 klo: 17.30-19.30.

Koulutuksessa tarkastellaan, miten vuorovaikutus syntyy ja rakentuu verkossa sekä sitä, miten opettajana ja kouluttajana voi itse kehittyä verkkovuorovaikuttajana ja rakentaa oppimista edistävää läsnäolon tuntua myös joko kokonaan verkossa toteutettavassa opetuksessa tai monimuoto-opetuksessa. Koulutuksessa käydään läpi erilaisia käytännön esimerkkejä ja työkaluja, joita voi soveltaa omaan opetukseensa. Lisäksi koulutuksessa opitaan tarkastelemaan omaa viestijäkuvaa osana opettajuutta.

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu Eduketun Demokoulutukseen 11.11.2020 tai lue lisää demokoulutuksesta

Lähteet:

Isotalus, P. & Koponen, J. (2020). Verkkovuorovaikutus vaatii uutta osaamista. Blogikirjoitus. Saatavilla https://isotalus.fi/2020/03/30/verkkovuorovaikutus-vaatii-uutta-osaamista/

Kääntä, L. (2016). Hyviä pointteja: vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Artikkeliväitöskirja. Vaasan yliopisto. Saatavilla https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/7429

Kuvalähde: Pixabay

Julkaistu

Sateenkaarinuoret koulumaailmassa

Sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudelle on kouluissa edelleen valitettavan vähän tilaa, kertoo sateenkaarinuorten kokemuksia tutkinut Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke (Riikka Taavetti, Katarina Alanko & Lotte Heikkinen 2015). Moninaisuuden näkökulma puuttuu opetuksesta, koulutilojen järjestelyjä ja yleistä ilmapiiriä leimaavat edelleen hetero- ja sukupuolinormatiivisuus. Koulu näyttäytyy enemmistölle sateenkaarinuorista turvattomana ympäristönä myös kiusaamisesta johtuen – kiusaamisesta, johon tutkimuksen mukaan ei monissa tapauksissa oltu puututtu tai siihen on suhtauduttu nuoren omana syynä. Monet nuoret ovat myös jättäneet kertomatta kiusaamisesta olettaen, ettei avun hakeminen johda mihinkään tai he olisivat joutuneet samalla kertomaan yksityisiä asioita identiteetistään.

Nuorilla on tutkimuksen mukaan toisaalta myös paljon hyviä kokemuksia siitä, että koulun aikuisilta on mahdollista saada tukea. Tämä vaatii kuitenkin aktiivista otetta niin opettajilta kuin muiltakin koulun työntekijöiltä – opetuksen, koulun tilojen ja käytössä olevien puhetapojen tulee ilmaista sensitiivisyyttä ja tietoisuutta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Kuten tutkimuksen toimenpide-ehdotuksissa suositellaan, tulisi koulun kaikkea opetusta tarkastella moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tiloista on mahdollista tehdä turvallisempia esimerkiksi vähentämällä tilojen sukupuolittuneisuutta. Lisäksi sateenkaarinuoret tulee tehdä näkyviksi myös oppilashuollossa – ja kiusaamiseen luonnollisesti puututtava nykyistä tiukemmin. Myös lisäkoulutusta tarvitaan.  

Vaikka yleisen tason suosituksia voidaan antaa, niiden toteutukseen jokaisella koululla ja koulun aikuisella on omat tapansa koulujen toisistaan eroavista toimintakulttuureista ja konkreettisista tiloistakin johtuen. Tästä syystä kutsunkin teitä jokaista koulussa toimivaa aikuista yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten näitä asioita juuri teidän koulussanne olisi mahdollista toteuttaa!

Tähän yhteiseen keskusteluun tarjoaa hyvän mahdollisuuden Eduketun demokoulutus Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus koulumaailmassa. Osallistuttavissa etäyhteydellä keskiviikkona 8.4. klo 17.30-19.30!

Julkaistu

Kirjoittaminen on helppoa – ainakin aluksi!

Luovan kirjoittamisen välineistö on meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Oikeastaan siihen tarvitaan vain kirjainten kirjoittamisen taito, kirjoitusvälineet ja mielikuvitusta(, jota meillä kaikilla on). Kirjoittaminen ei ole välineurheilua, vaan se onnistuu lähes missä ja millä välineillä vain.

Kirjoittamisen alkuun on helppo päästä. Ja se alku onkin oikein ihanaa! Kirjoittamiseen voi suhtautua kuin oman pään sisään suuntautuvaan seikkailuun. Se voi paljastaa, mitä päässä liikkuu tai mikä mieltä painaa. Kun kirjoittaa itselle, voi vain antaa mennä. Kirjoittamisessa voi hyvillä mielin keskittyä vain hauskoihin asioihin. Voi tehdä sitä, mikä huvittaa ja kiinnostaa, ja jättää kaikki vaikea ja tylsä tekemättä.

Saattaa kuitenkin olla, että jossain vaiheessa tulee piste, joka houkuttelee syvemmälle. Se on vaihe, jolloin kirjoittamisen voi antaa muuttua vaikeaksi. Voi alkaa ajatella kokonaisuuksia, muokkaamista, palautetta, kehittymistä tai vaikka lukijaa. Alussa näillä ei kuitenkaan tarvitse vaivata päätä.

Kaikki osaavat kirjoittaa! -Demokettu keskiviikkona 9.12. kello 17.30

Joulukuun Demoketussa kurkistetaan luovaan kirjoittamiseen. Koulutuksen lähtökohtana on, että kaikki osaavat kirjoittaa. Jokainen voi tulla koulutukseen omien lähtökohtiensa kanssa. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Kirjoittamistaustastakaan ei koulutuksessa ole haittaa. Helpoilla, matalan kynnyksen harjoituksilla pääsee hyvin kirjoittamisen syrjään kiinni.

Opetus- ja ohjaustyötä tekeville koulutuksesta voi olla toisenlaistakin iloa. Koulutuksen harjoitukset on helppo viedä sellaisinaan eteenpäin.

Tule kurkistamaan omaan kirjoittamiseesi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.12. kello 17.30–19.30 Zoom-yhteydellä. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Julkaistu

Auktoriteetti on opettajan työväline

En alun perin missään tapauksessa halunnut opettajaksi. Opettajan ammatista työnsi pois pääasiassa suhteeni auktoriteettiin. En todellakaan uskonut, että voisin löytää auktoriteettia ja selvitä oppilaiden kanssa. En uskonut, että oikeasti pystyisin toimimaan opettajana. Oppilaat tuntuivat pelottavilta. Olinhan itsekin istunut koululuokissa, joissa härnättiin opettajia itkun partaalle.

Eikä pelkoni ollut kokonaan turhaa. Opettajan ammattiin päädytään yleensä todellisen tulikasteen kautta. Jos selviää satunnaisista sijaisuuksista, selviää varmasti pysyvämmistäkin töistä. Satunnaisella sijaisella kun ei oikein ole puolellaan rakenteista tulevaa auktoriteettia. Hän on luokassa hyvin yksin ja selviää siitä joko hyvin tai kärsien ilman, että siitä oikeastaan edes kukaan tietää.

Oman auktoriteetin etsiminen on ollut hapuilua. Olen kokeillut kaikenlaisia lähestymistapoja. Olen yrittänyt olla mahdollisimman kiva ja saada oppilaat työhön mielistelemällä ja manipuloimalla. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tiukka ja saada oppilaat työhön uhkailemalla ja rankaisemalla. Lopulta minulle luontainen auktoriteettinikin on alkanut hahmottua. Ja kun se on löytynyt, on työkin helpottunut. Oman auktoriteetin löytäminen on tuonut paljon työhyvinvointia.

Eikä opettajan työssä tarvita auktoriteettia pelkästään suhteessa oppilaisiin. Opettajan ammattiin kuuluu myös auktoriteetti suhteessa oppilaiden huoltajiin, suhteessa moniammatillisiin yhteistyöverkostoihin, suhteessa toisiin opettajiin ja koko koulun väkeen sekä suhteessa kehen tahansa, jolla on mielipide koulusta tai aineenopettajan aineesta.

Auktoriteetti on siis monisyinen asia, joka vaikuttaa opettajan työhön todella paljon. Kuitenkin sitä käsitellään yllättävän vähän. Olen varma, että auktoriteetin tietoinen pohtiminen auttaa kokoamaan omaa auktoriteettia. Se auttaa hahmottamaan, mistä palasista auktoriteetti koostuu, mitä voi omassa työssä kehittää ja millä tavoilla siihen voi lähteä pureutumaan. Auktoriteetin ajatteleminen voi tuoda myös armollisuutta omaa työtä ja itseä kohtaan. Moni meistä on jo tehnyt paljon oikein!

Auktoriteettia ei kannata ajatella asiana, jota joko on tai ei ole, vaan yhtenä opettajan työvälineenä. Sitä voi tietoisesti hyödyntää omassa työssä, ja sen avulla voi edesauttaa sekä koulun että luokan yleistä ilmapiiriä, työrauhaa ja oppimista.

Auktoriteetista työhyvinvointia -Demokettu keskiviikkona 30.10. klo 17.30

Tule pohtimaan omaa auktoriteettiasi Eduketun demokoulutukseen! Demokettu järjestetään keskiviikkona 30.10. kello 17.30–19.30 Tampereella Teho-osaston tiloissa. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Julkaistu

Turvallista tilaa etsimässä

Minua kiinnostaa vaikeasti tavoitettava alue koulun aikuisten ja nuorten välissä. Se piste, jossa nuo kaksi todellisuutta kohtaavat. Opiskeluhuollon työntekijänä olen kuullut kertomuksia molemmista, ja kuvaukset eroavat merkittävästi toisistaan. Opettajien tarinoissa puhutaan nuorista, joiden koulutehtävät jäävät tekemättä, harjoittelut keskeytyvät, lupauksia tehdään mutta niistä ei pidetä kiinni. Nuorten tarinoissa kerrotaan alkoholismista, perheväkivallasta, rahattomuudesta, yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista. Kummatkin kertomukset ovat totta ja läsnä yhtä aikaa – miten ne voisi sovittaa yhteen, saman katon alle?

Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että nuoret voivat huonosti ja uupuvat koulussa. Toki myös hyvinvoivia nuoria on, mutta huonovointisuus kasautuu – samoilla nuorilla on useita eri hankaluuksia elämässään. Väitän, että keinot, joilla näiden nuorten hyvinvointia koulussa tuettaisiin, tekisivät kaikkien oppilaitoksen opiskelijoiden oleminen koulussa monin tavoin paremmaksi.

Ajattelen, että koulun aikuisilla on mahdollisuus melko pienin keinoin tehdä koulusta paikka, joka tukee psyykkistä hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta. Paikka, jossa nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi ja kohdatuksi kunnioittavasti ja jossa kaikenlaisista elämän asioista voidaan puhua avoimesti ja hankaluuksiin on saatavilla helposti apua. Ennen kaikkea turvallisempi paikka.  

Lokakuussa pidettävässä Demoketussa pohdimme erilaisia tapoja tukea erityisesti toisen asteen opiskelijoiden jaksamista. Tule mukaan miettimään, miten rakentaa koulusta entistä turvallisempi ja hyvinvointia vahvistavampi paikka kaikille nuorille!

Demokettu keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30.

Demokettu järjestetään keskiviikkona 9.10. klo 17.30-19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Opiskelijan jaksamisen tukeminen. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Teksti: Psykologi, kuvataidepsykoterapeutti Sanna Pikku-Pyhältö

Lisätietoa

Veera Huvila, Laura Mittilä: Opiskelu-uupumus toisen asteen opiskelijoiden kokemana. TAMK 2019. https://www.theseus.fi/handle/10024/160725

Opetushallituksen blogi 10.5.2019: Lukio-uudistus tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseen https://www.oph.fi/fi/blogi/lukiouudistus-tahtaa-opiskelijoiden-hyvinvoinnin-lisaamiseen

Tietopaketti opiskelijoiden mielenterveydestä: https://voimaaopiskeluun.diak.fi/wp-content/uploads/sites/7/2018/11/Diak_Voimaa_opiskeluun_Tietopaketti_opiskelijoiden_mielenterveydesta_18s_A4_271118.pdf

Julkaistu

Hyvän palautteen haaste

Kahvipöytäeskusteluissa kollegoiden kanssa nousee usein esiin sama teema: palautteen antaminen koetaan haastavaksi, se vie aikaa ja joskus turhauttaakin. Kun aikaisemmin opettajat hukkuivat paperipinojen alle ja raapustivat kommentteja ja merkintöjä fyysisten paperien marginaaleihin, on työ nykyisin enemmän sähköistä ja yhä useampi oppimistehtävä tehdään tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkoympäristöön muulla tavoin. Tämä ei kuitenkaan poista tai muuta sitä asiaa, että arviointia on tehtävä, palautetta on annettava ja jokaisen pedagogin toiveena on mahdollisimman monipuolisen ja palautteen vastaanottajaa eteenpäin auttavan palautteen antaminen.  

Tehtävätyyppien kirjo on kasvanut, ja oppimistehtävä voi olla kirjallisen työn lisäksi esimerkiksi liikkuvaa kuvaa, visuaalinen sommitelma tai vaikkapa äänitiedosto. Yhtä lailla tällaisen oppimisen osoittamisen tueksi olisi pystyttävä tuottamaan kehittävää palautetta.

Palautetta annetaan myös monessa muussa yhteydessä kuin koulussa opettajalta oppijalle; vertaisarvioinnin määrä on selkeässä kasvussa sekä opinnoissa että työelämässä, projektityyppinen työ edellyttää palautteen antamista kollegoille, yhteiskirjoittamisessa palautetta annetaan monessa työvaiheessa ja tekstiä muokataan edelleen saadun palautteen mukaan. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tehokas palaute on kokonaisvaltaista ja monikanavaista, lisäksi äänipalautteen on todettu tuovan palautteen antajan lähemmäs palautteen vastaanottajaa ja mahdollistavan myös palautedialogin paremmin kuin niin sanottu perinteinen kirjoitettu palaute. Monikanavaisessa palautteessa voivat yhdistyä ääni, visuaaliset elementit ja vaikkapa liikkuva kuva. Tämä mahdollistaa monipuolisen ja eteenpäin auttavan palautteen antamisen ja toisaalta monipuolistaa ja elävöittää myös palautteen antajan työtä. Suullisesti annettu, sanallinen palaute myös tehostaa palautteenantoa ja nopeuttaa työtä – resurssien tiukkenemisen myötä myös tätä näkökulmaa on mietittävä. 

Toukokuussa pidettävässä Demoketussa tutustumme erilaisiin palautteen antamisen tapoihin ja välineisiin sekä käymme läpi käytännön esimerkkejä sovelluksista, joilla monikanavaista eli ääntä, kuvaa ja visuaalisia elementtejä yhdistelevää palautetta voi hyödyntää omassa työssään.

Tervetuloa mukaan!

Demokettu keskiviikkona 13.5. klo 17.30–19.30

Demokettu järjestetään keskiviikkona 13.5. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Ääni- ja videopalaute. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Teksti: Suomen kielen ja viestinnän lehtori Hanna Elina Hovila

Lisätietoa

Heimbürger, A. (2018). Using Recorded Audio Feedback in Cross-Cultural e-Education Environments to Enhance Assessment Practices in a Higher Education. Advances in Applied Sociology, 8 (2), 106-124. doi:10.4236/aasoci.2018.82007

Vuojärvi, H. & Rasi, P. (2019). Opettajan eriaikainen äänipalaute osana yliopiston verkko-opiskelijoiden oppimisprosessia. Yliopistopedagogiikka 2/2019. Saatavilla: https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/09/02/opettajan-eriaikainen-aanipalaute/

Julkaistu

Tulevaisuusajattelulla vahvistetaan lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen

Ajassamme on erityistä se, että muutos on jatkuvaa ja nopeaa. Teknologinen kehitys on huimaa ja se ulottuu kaikille elämänalueille. Robotisaatio, automaatio ja tekoäly muuttavat työtä ja työnteon tapoja. Yhä laajemmin tiedostetaan, että maapalloa uhkaa ekokatastrofi. Omaan tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen ja mahdollisuuksien lisääntyminen monimutkaistaa elämää. Tulevaisuus näyttäytyy monelle nuorelle epävarmana.

Kaiken epävarmuuden keskellä meidän kasvattajien päätehtävä on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuden uskoa antamalla heille välineitä tulevaisuusajatteluun. Tulevaisuusajattelu on ihmiselle luontaista, mutta sitä voi myös oppia ja opettaa. Tulevaisuusajattelun opetuksessa ihmisille luodaan mahdollisuuksia kompleksisuuden, hämmennyksen ja epävarmuuden käsittelyyn. Tulevaisuusajattelun tavoitteena ei ole kertoa ihmisille, mitä heidän pitää ajatella, vaan houkutella heitä ajattelemaan toisin eli opettaa tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tulevaisuusajattelu opettaa kyseenalaistamaan rajoja, toimintatapoja ja ennakkokäsityksiä, jolloin ihmiset joutuvat miettimään ja toteuttamaan uusia ideoita. Lähtökohtana on, että ihminen on valmistautuneempi myös yllättäviin muutoksiin, kun hän on pohtinut tulevaisuutta.

Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus toivosta ja mahdollisuudesta myönteisiin kehityskulkuihin. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa omaan ja maapallon tulevaisuuteen. Yhteistyössä muiden kanssa voimme vaikuttaa vielä enemmän. Tulevaisuusajattelulla rakennetaan myös ihmisen kykyä nähdä itsensä osana yhteisöä ja ympäristöä.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on kehittänyt erilaisia työkaluja tulevaisuusajattelun opettamiseen. Esittelemme syyskuun demoketussa (Tulevaisuusleiri – tulevaisuusajattelua innostavalla tavalla) oman sovelluksemme Future Camp -tapahtumasta. Koulutuksessa saat ideoita tulevaisuusajattelun opettamiseen ja pääset kokeilemaan erilaisia toiminnallisia, tulevaisuusajatteluun kannustavia tehtäviä. Koulutus sopii kouluissa työskentelevien lisäksi esimerkiksi nuorisotyötä tekeville.

Teksti: Opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva

Demokettu keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30

Syksyn ensimmäinen Demokettu järjestetään keskiviikkona 11.9. klo 17.30–19.30. Tällä kerralla koulutuksen aiheena on Tulevaisuusleiri. Lue koulutuksesta lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

Tästä pääset suoraan ilmoittautumislomakkeeseen.

Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujat sitoutuvat antamaan koulutuksen jälkeen palautetta kouluttajalle, joka muokkaa palautteen pohjalta koulutuksen valmiiksi kokonaisuudeksi.

Demokettu varmistaa koulutustemme laadun. Kaikki koulutuksemme ovat hyvin suunniteltuja ja harjoiteltuja kokonaisuuksia.

Julkaistu

Loppuvat ne pitkätkin kesälomat!

Taas se alkaa

Ihanat, pitkät leppoisat päivät riippumatossa ja laiturin nokassa. Levolliset, lämpimät illat omenapuun alla. Puutarhajuhlat ystävien kanssa helmeilevä viini lasissa. Hyvin nukutut yöt tuulelta tuoksuvissa pellavalakanoissa. Hitaat aamut, kun margariini saa rauhassa sulaa rasiaansa ja ampiainen humaltua marmeladipurkin reunalle. Lomamatkat meren äärellä ja Euroopan metropoleissa. Häitä, rippijuhlia, kastetilaisuuksia, onnea, auvoa ja hyvää mieltä.

Kyllä! Kahdeksan viikon mahdollisuus ladata akkuja ja valmistautua tulevaan. Aikaa itselle, perheelle, ystäville ja kaikelle tärkeälle. Näinhän se tänäkin vuonna on mennyt. Tietenkin.

Syytä olisi, sillä taas se alkaa. Kymmenen kuukauden sukellus lukujärjestysten, kokousten, palavereiden ja muuttuvien tilanteiden maailmaan. Vain opettaja voi ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.

Ne, jotka eivät tee opettajan työtä, keskittyvät kateellisina kommentoimaan pitkiä kesälomia. He ihmettelevät, miten voi olla mahdollista, että pitkän loman jälkeen alkava arki voi muka ahdistaa. Tiedän kokemuksesta: kyllä se voi.

”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani rasvaamaan.”

”Minulla on niin kiire, että en ehdi edes kasvojani rasvaamaan.” Näin totesi minulle kerran eräs rakas kollegani ja pyyhälsi ohitseni koulun käytävällä oppilaiden perään huutaen. Kommentti on jäänyt vaivaamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Niin kiire, ettei ehdi edes kasvojaan rasvaamaan.

”Tein taas koko sunnuntain töitä. Heräsin seitsemältä ja havahduin pöydän äärestä iltaseitsemältä.”

”Saitko sähköpostini viimeisen viikon ohjelmasta? Laitoin sen kahdelta viime yönä.”

Siinä vasta työlleen omistautuneita kollegoja – wau. Pitäisikö minun tuntea pisto sydämessäni ja yrittää itsekin enemmän? Vai pitäisikö olla todella huolissaan? Näitä kahta vaihtoehtoa olen jäänyt tosissani miettimään.

Mikä ihme ajaa ihmisen sellaiseen pyörteeseen, että hän ei huomaa enää pitää itsestään huolta eikä kuuntele edes fysiologisia, ihmisenä olemiseen liittyviä tarpeitaan? Mielikuva opettajahuoneessa kahvia juovista ja keskenään leppoisasti rupattelevista opettajista on kahdeksankymmentäluvulta. Sen jälkeen muutos on ollut huima.

Työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa

Kaikki eivät koskaan enää ehdi opettajanhuoneeseen vaan jäävät välitunniksi luokkaan setvimään erimielisyyksiä, soittelemaan koteihin, tekemään wilmamerkintöjä, korjaamaan kokeita tai kuuntelemaan huolia. Kaikki eivät enää jaksa osallistua työporukan vapaaehtoisiin rientoihin tai tyky-päiviin, sillä tavallinen työpäivä tavallisessa peruskoulussa imee takin niin tyhjäksi, että työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja yksin oloa.

Tätä ei saa nyt ymmärtää väärin. Opettajan työ on maailman paras työ! Harva opettaja on sädekehää päänsä päällä kantava marttyyri tai tunnustusristiä rinnukseensa odotteleva uljas työnsankari. Opettajat ovat kiireisiä, koska heillä on korkea työmoraali ja he haluavat tehdä työnsä hyvin.

Työn määrä on kasvanut vuosien varrella valtavasti, ja opettajista on kuoriutunut sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä, vartijoita, tiimiesimiehiä ja vaikka mitä. Inklusiivinen koulu, uusi OPS, lisääntynyt kirjaamistarve ja sosiaalityön ja terveydenhuollon kentän kiristykset ovat osuneet kaikki opettajiin.

Totta kai osa tekee kiireensä itse. Vähempikin varmasti riittäisi. Työtä pitäisi osata rajata, mutta miten? Lasten ja nuorten tarve aikuisen huomiolle on valtava.

Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi

Moniammatilliset tiimit eivät kokoonnu koulussa opettajaa varten. Koulun tehtävä on pitää huolta oppilaista, ei niinkään opettajista. Uupuminen työssä ei ole mikään vitsi, vaan todellista totta hyvin monelle nykyajan opettajalle.

Edukettu tarjoaa alkavan lukuvuoden aikana paljon voimaannuttavia ja omaa osaamista lisääviä koulutuksia. Tulossa on keskusteluiltoja, luovaa kirjoittamista ja koulutuksia mm. auktoriteetista sekä fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta. Kannattaa siis seurata ilmoittelua nettisivuillamme ja somessa!

Kirjoitetaan, keskustellaan ja kouluttaudutaan yhdessä – näin jaksamme paremmin!

Helena Murtonen-Leppä, opettaja ja koulutusasiantuntija

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Minä en ole lahjakas

Täydellinen kirjailija istuu vain koneensa ääreen ja tiputtelee paperille täydellisiä lauseita. Kirjoittaminen on nimittäin lahjakkuuslaji. Täytyy olla lahjakas ja elää kirjailijan elämää. Niinhän se menee.

Minä sen sijaan saan tyhjälle paperille aikaan vain vajavaisia lauseita. Aloitan hiomalla ensimmäistä lausetta eikä se muutu koskaan täydelliseksi. En ole lahjakas kirjoittaja. Olen huono eikä elämässänikään ole mitään sen kummallisempaa. Kannattaa varmaan unohtaa koko kirjoittaminen!

Virheiden tekeminen ja epäonnistuminen on pelottavaa. Se voi olla niin kamalaa, että estää kirjoittamisen kokonaan. On turvallisempaa olla varma.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, sitä on harjoiteltava.

  1. Kukaan ei oleta, että huippuviulistiksi tullaan harjoittelematta. Kirjoittajakin tarvitsee harjoittelua. Jos ei kirjoita, ei voi kehittyä kirjoittajana. Täytyy jättää jälkeensä tekstiä. Osa siitä on väistämättä kakkaa, mutta mitä siitä. Kakka saattaakin osoittautua hyväksi lannoitteeksi jollekin kauniille.
  2. Lukeminen on tärkeintä. Hyvän kirjoitustaidon pohjalla on hyvä lukutaito. Lukeminen vie tekstin rakenteet, kertojaratkaisut, näkökulmat ja muut tekstin rakentamisen palaset suoraan selkärankaan. Sieltä niitä on helppo nostaa tietoiseen mieleen, kun rakentaa omaa tekstiä.
  3. Kukaan ei osaa! Tässä maailmassa ei ole kirjoittajaa, joka ei olisi koskaan kirjoittanut surkeaa tekstiä. Tästä asiasta kannattaa todella puhua muiden kirjoittajien kanssa. Vertaistuki tekee hyvää. Oletko muuten jo kuullut paskatekstikeijusta? Se on ollut asialla, kun illalla kirjoitettu täydellinen teksti on yön aikana muuttunut täysin kelvottomaksi.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. maagisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa vertaistukea myös silloin, kun näppäimistöltä tulee vain kuraa. Kirjoittamisen opettajat tekevät parhaansa, jotta kynäsi pysyisi liikkeellä ja jotta saisit onnistumisen kokemuksia.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!

Julkaistu

Kirjoittamisen esteitä: Harhailua internetissä ja pyykkivuorilla

Meillä jokaisella on miljoonia tarinoita niistä hetkistä, jolloin mikä tahansa kiinnostaa enemmän kuin se tehtävä, jota pitäisi juuri olla tekemässä. On uskomattoman helppoa harhailla pitkin nettiä ja käydä eeppisiä taisteluita pyykkivuorilla. Putipuhdas koti kertoo parhaiten siitä, että joku muu homma on jäänyt (siis jätetty) tekemättä.

Kirjoittaminen voi aiheuttaa kirjoittajassa vastarintaa, josta voisi kirjoittaa tiiliskivitrilogian. Kirjoittaja on osoittanut luovaa ongelmanratkaisukykyä, kun on päätynyt tietokoneen äärestä puutarhakauppaan ja onnistunut selittämään itselleen, miksi hoidettava asia on niin kiireellinen. Luovasta mielestä se ei ainakaan ole kiinni!

On hyvä oppia tunnistamaan omat tapansa vältellä työtä, jotta osaa taklata itsensä takaisin työn pariin juuri oikealla hetkellä.

Jos kirjoittaminen on sinulle tärkeää, on sinut pakotettava kirjoittamaan.

  1. Kuri voi auttaa. Ota käyttöön esimerkiksi Pomodoro-tekniikka. Aseta työskentelylle aikatavoite ja ota ajastin käyttöön. Työskentele keskeytyksettä 25 minuuttia ja pidä sen jälkeen 5 minuutin tauko.
  2. Huijaa itsesi työn alkuun esimerkiksi kirjoitusharjoitusten avulla. Sitoudu kirjoittamaan vaikka seitsemäksi minuutiksi. Kun seitsemän minuuttia on jo tehty, on sama jatkaa hommia.
  3. Kirjoittaa voi myös ilman nettiä. Tee kirjoittamista ja taustatyötä eri aikaan. Sammuta netti tai vie tietokone sen ulottumattomiin ja listaa tiedonhakua vaativat asiat paperille. Palaa niihin myöhemmin. Näin vältyt ajautumasta tiedonhaun ja somen kautta vauvapalstalle.

Eduketun kirjoittajaretriitti 2.–4.8.2019

Eduketun kirjoittajaretriitti järjestetään 2.–4.8. rauhallisessa Lempäälän luontaiskylpylässä. Kirjoittajaretriitti tarjoaa mahdollisuuden kurinalaiseen työskentelyyn yhdessä. Porukan paine ja kirjoittamisen opettajien apu voi auttaa kirjoittamista vastustavaa mieltä. Kirjoitusharjoituksien avulla lämmitellään ja herätellään ajatuksia silloin, kun luova mieli muuttuu väisteleväksi mieleksi. Retriitissä saa myös luvan kanssa välillä nauttia oheistoiminnoista vaikkapa kylpylän rentouttavissa hoidoissa.

Lue lisää kirjoittajaretriitistä!