Kuuntele, viihdy ja opi – podcastit opettajan työvälineenä

Podcast tukee oppimista ja auttaa jäsentämään ja syventämään opittua asiaa. Toisaalta podcastien kautta voi tutustua myös ihan uuteen ja itselle tuntemattomaan aihepiiriin ja löytää innostuksen oppimiseen.

Maailmalla podcastit ovat olleet kovassa huudossa jo pitkän aikaa; Edison researchin toteuttaman tutkimuksen mukaan USA:ssa yli 44 prosenttia asukkaista oli kuunnellut podcasteja vuonna 2018 (https://www.edisonresearch.com/infinite-dial-2018/). Melkoinen määrä kuuntelijoita siis. Suomessa menestys on ollut maltillisempaa: 19 % prosenttia 25–34-vuotiaista oli käyttänyt podcast-palvelua matkapuhelimella vuonna 2017 (https://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2017/13/sutivi_2017_13_2017-11-22_tau_018_fi.html).

Podcastien suosion kasvu näkyy myös Suomessa, sillä uusien julkaisijoiden ja toimijoiden määrä on tasaisessa kasvussa, ja podcasteja tuottaa ja julkaisee yhä useampi yritys, toimija ja yksityishenkilö. Pedagogisesta näkökulmasta podcasteja on hyödynnetty muun muassa vieraiden kielten opetuksessa jo pitkän aikaa.

Mitä podcast sitten oikein tarkoittaa? Määritelmän mukaan podcast tarkoittaa audion jakamista internetissä, usein tilauspohjaisesti. Podcastien aihepiirit, sisällöt, tyylit ja teemat vaihtelevat valtavasti. Valikoimaa on hurjan paljon, ja jokaiselle kuuntelijalle löytyy varmasti omaan makuun sopivaa materiaalia – varsinkin, jos kuuntelukieleksi kelpaa myös joku muu kieli kuin suomi. Joskus podcastia on kuvailtu ääniblogiksi – vähän samalla idealla monet podcastit ja podcast-sarjat onkin rakennettu.

Opetuksen näkökulmasta podcasteja voi lähestyä kahdesta näkökulmasta: valmiit podcastit laajentavat oppimateriaalivalikoimaa ja avaavat ovia erilaisiin maailmoihin. Itse tehty podcast taas mahdollistaa sen, että oppijat saavat juuri heille suunnattua ja suunniteltua äänimateriaalia. Äänen kautta opettaja tulee lähelle ja säilyttää kontaktin oppijoihin esimerkiksi silloin, kun lähiopetusta ei ole tai oppija esimerkiksi suorittaa jonkun osan oppimiskokonaisuudesta itsenäisesti. Myös oppimistehtävänä podcast toimii hyvin.

Lähde mukaan tarkastelemaan podcasteja opettajan työvälineenä; pääset sekä tutustumaan erilaisiin esimerkkeihin valmiiden podcastien hyödyntämisestä opetuksessa että ideoimaan ja tekemään omaa podcastia.

Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia

Toiminnallisen oppimisen käsite on monelle tuttu erilaisista kasvatustieteen teorioista. Arkisella tasolla kouluelämässä mielikuvat toiminnallisesta oppimisesta ja toiminnallisista menetelmistä liittyvät usein liikunnallisiin tuokioihin tunnin aikana tai piristäviin peli- ja leikkituokioihin tunnin päätteeksi. Toiminnallinen oppiminen voi olla fyysistä tekemistä, mutta se on muutakin.  

Meille toiminnallinen oppiminen on ennen kaikkea yhteistoiminnallista ajatustyötä, jonka tarkoituksena on, että oppilas ymmärtäisi paremmin opittavan asian sisällön ja siitä jäisi kehollinen muistijälki. Toiminnallisten menetelmien ei ole tarkoitus olla lisätyötä opettajalle eikä piristysruisketta puuduttaviin tunteihin. Toiminnalliset menetelmät voivat tarjota uudenlaisen tavan käsitellä minkä tahansa oppiaineen – tai koulun ulkopuolisen aiheen – sisältöjä. Käsin kosketeltavat materiaalit helpottavat abstraktien käsitteiden konkretisoimista ja helpottavat mieleen painamista.

Toiminnallisia menetelmiä voi käyttää niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Omaan opetukseemme suunnitellut tehtävät on toteutettu enimmäkseen ryhmätyöskentelyä ajatellen, mutta tehtävät ovat muokattavissa myös yksilöohjauksen tarpeisiin. Toiminnallisten menetelmien käyttäminen luokkatilanteissa lisää aktiivista vuorovaikutusta oppilaiden kesken ja kehittää sitä kautta oppilaiden sosiaalisia taitoja.

Opetussuunnitelman oppimiskäsityksessä kuvataan, kuinka myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Toivomme, että toiminnallisten menetelmien kautta oppilaat saisivat myönteisiä tunnekokemuksia, jotka innostaisivat ajattelemaan ja kehittämään omaa itseään sekä osaamistaan – taitoja, joita tulevaisuudessa takuulla tarvitaan.

Toiminnallisia menetelmiä pääsee kokeilemaan ja kehittelemään Eduketun koulutuksessa Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia. Kouluttajina toimivat opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva.

Yksi tekee ja kolme katsoo vierestä ­– Miksi teettäisin enää yhtäkään ryhmätyötä?

Jos oikein optimistisilla silmälaseilla katselee, ryhmätyöskentely menisi näin: Opettajan mielestä käsiteltävää aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat jakautuisivat ryhmiinsä sen suuremmitta nurinoitta ja alkaisivat töihin. Kaikki ottaisivat hommasta vastuun ja ihana kuhina tuottaisi luokallisen ryhmätöitä. Opettajan tehtävä ryhmätyön aikana olisi kehua ja kannustaa, opastaa oikean lähteen äärelle ja juosta hakemassa tarvittavia työvälineitä. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Kaikki oppilaat voisivat oppia toistensa töistä jotakin. Opettaja antaisi jokaisesta tuotoksesta arvosanan ja koska tuotos on ryhmän yhteinen, kaikki ryhmäläiset saisivat saman arvosanan.

Jos nostaa päähänsä realistisemmat rillit, tajuaa sen oikeasti menevän näin: Opettajan mielestä aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat olisivat hyvin tyytymättömiä ryhmäkokoonpanoihin. Osa valittaisi opettajalle, osa nurisisi yksikseen ja osa kieltäytyisi tekemästä työtä ryhmänsä kanssa. Töihin ryhtyminen alkaisi hitaasti ja ryhmät olisivat riitaisia. Lopulta yksi ryhmäläinen ottaisi työn tehdäkseen eikä antaisi muiden tehdä siihen mitään. Eivätkä muut haluaisikaan osallistua. Opettajan tehtävänä olisi jatkuva riitojen selvittely ja passiiviseksi heittäytyneiden oppilaiden patistus, kannustus ja uhkailu. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Ryhmien tuotokset olisivat melko köykäisiä eikä kukaan olisi oppinut asiaa kovinkaan perusteellisesti. Opettaja antaisi tuotoksesta arvosanan, mutta voisiko koko ryhmä lopulta saada samaa arvosanaa?

Jos yksi tekee ja kolme katsoo vierestä, onko ryhmätyön tekemisessä mitään järkeä? Eivätkö kaikki pääsisi helpommalla, jos jokainen oppilas olisi vastuussa vain omasta työskentelystään ja oppimisestaan?

Vuorovaikutustaidot koulutyön ytimessä

Koulutyö on kiinni opetussuunnitelmassa. Jos opetussuunnitelmaa lukee, huomaa, että se painottaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, yhdessä oppimista ja työskentelyä sekä työelämätaitoja. Taustalla on paljon oppimiseen liittyvää teoriaa alkaen Vygotskyn ajatuksesta oppimisesta sosiaalisena toimintana. Lisäksi taustalla on ajatuksia nykyisen työelämän vaatimuksista, joissa vuorovaikutus korostuu yli muiden taitojen.

Ryhmätyöskentelyn harjoitteleminen ja tekeminen siis todella kannattaa. Se todella on koulutyön ytimessä. On harjoiteltava vuorovaikutustaitoja, on harjoiteltava yhteistä ajattelua ja tekemistä, on harjoiteltava vastuuta itsen lisäksi myös muista.

Ratkaisu löytyy yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmistä. Näissä menetelmissä korostuu ajatus siitä, että ryhmätyöskentelyn taustalla on paljon prosesseja, jotka liittyvät ryhmään ja vuorovaikutukseen. Opettajan kannattaa hetkeksi siirtää opetettava sisältö toissijaiseksi asiaksi ja nostaa vuorovaikutustaidot ensisijaiseksi. Vuorovaikutustaitoja on pakko harjoitella tietoisesti, jotta niitä voi oppia. Ja siihen tarvitaan aikaa!

Oikeastaan yhteistoiminnallisen oppimisen tulisi olla tavallisin työskentelytapa. Sitä tulisi harjoitella jatkuvasti ja paljon. Vain harjoittelemalla asioista tulee automaattisia. Automatisoituneilla tiimityöskentelytaidoilla onkin jo suuri voima työelämään siirtyessä.

Opettajan kannalta yhteistoiminnallisen oppimisen omaksuminen tarkoittaa aluksi enemmän työtä. On hyvä ottaa haltuun menetelmän teoreettista taustaa. Opetusjakso on syytä suunnitella perusteellisesti etukäteen. On aluksi yritettävä ajatella, että vuorovaikutuksen harjoitteleminen on oppiaineen sisältöä tärkeämpää. On luotettava, että harjoittelu tuottaa tulosta ja että yhteistoiminnalla voi lopulta päästä yksilötyöskentelyä syvempiin tuloksiin.

Tule maaliskuun Demokettuun!

Ensimmäisen askeleen kohti yhteistoiminnallista työskentelyä voi ottaa maaliskuun Demoketussa, jonka otsikkona on Ryhmätyöskentelyn menetelmäpakki. Tässä koulutuksessa opitaan teoriaa yhteistoiminnallisen menetelmän taustalla ja tutustutaan erilaisiin yhteistoiminnallisiin työskentelymenetelmiin ja yhteistoiminnallisen työskentelyn arviointiin.

Maaliskuun Demokettu järjestetään maanantaina 18.3. klo 17.30 alkaen Tampereella Teho-osastolla (Sairaalankatu 5–7 B1).

Demoon mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautujaa. Kannattaa siis ilmoittautua nopeasti. Ilmoittautuminen onnistuu tästä.

Nettisovellus osallistaa ja piristää

Eduketun Nettisovellukset opetuskäytössä -koulutuksen demoversio pidettiin 18.2.2019 Tampereella. Koulutuksessa kerätyn palautteen perusteella koulutuksesta lähti joukko tyytyväisiä osallistujia, jotka saivat mukaansa liudan linkkejä, muutaman omaa opetusta varten alkuun saatetun verkkotehtävän ja paljon ideoita erilaisten sovellusten käyttöön.

”Kiva koulutus! Hyviä vinkkejä, joita tulee varmasti käytettyä luokassa.”

Koulutuksessa käsitellään sovelluksia, joita voi käyttää esimerkiksi opetuksen pelillistämiseen, oppituntityöskentelyn apuvälineinä, esitystyökaluina, yhteisen työskentelyn työkaluina ja tietojen testaamisen työkaluina. Moni nettisovellus aktivoi ja osallistaa oppilasta eri tavalla kuin esimerkiksi paperin, kynän ja puhumisen kautta työskentely.

”Erityisen hyvää oli, että sovellukset osallistavat oppilaita. Niillä voi saada myös opettajainkokoustilanteista vuorovaikutteisia.”

Tieto- ja viestintätekniikalle sama arvo kuin muillekin työvälineille

Tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen osana opetusta on noussut ihanteeksi, jonka tulkinnat ovat toisinaan saaneet kummallisiakin mittasuhteita. Kaikkein luonnollisimmillaan nettisovellusten käyttäminen osana opetusta on silloin, kun siihen suhtaudutaan kuin mihin tahansa välineeseen. Saman oppitunnin aikana voidaan hyvin käyttää niin kirjaa, kynää ja monistetta kuin nettisovellustakin. Kaikkien sovellusten vuoksi ei tarvitse varata koulun ruuhkaisia läppärikärryjä tai käyttää oppilaiden omia laitteita. Paljon voi tehdä myös pelkällä opettajan koneella.

Opettajan suhtautuminen digiloikkimiseen on merkityksellistä. Siihen ei kannata suhtautua mahdottoman kokoisena kokonaisuutena, vaan yksittäisinä sovelluksina, joilla on mahdollista muokata ja rikastaa omaa opetusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun kerralla. Yksi asia kerrallaan riittää mainiosti!

”Hyvä juttu on myös se, että sovelluksia pääsee käyttämään matalalla kynnyksellä ja aikaa säästäen.”

Muista ajatella tietoturvaa!

Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin nettisovelluksiin. Moni sovelluksista edellyttää vähintään opettajan kirjautumista. Sen vuoksi on tärkeää ajatella joitakin tietoturvaan liittyviä asioita.

Opettajan on hyvä miettiä, millä sähköpostilla on paras kirjautua ohjelmiin. Muistamista helpottaa, jos kirjautuu kaikkiin sovelluksiin samalla sähköpostilla. Sovellukset lähettävät usein mainospostia sähköpostilistoille. Niiltä pääsee yleensä pois menemällä sähköpostin loppuun ja klikkaamalla ”unsubscribe”.

Myös salasanojen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Ikinä ei kannata käyttää samaa salasanaa kuin sähköpostissa tai muissa tärkeissä sovelluksissa. Muistamisen helpottamiseksi kannattaa luoda joku salasanasysteemi. Voit esimerkiksi muodostaa salasanan jonkun lauseen alkukirjaimista ja vaihtaa jotain salasanan osaa sovelluksen mukaan.

Muista myös oppilaiden tietoturva! Jotkut sovellukset vaativat myös oppilaan kirjautumista. Tällöin kannattaa vakavasti harkita sovelluksen käyttöä. Kunnat ja kaupungit ovat myös saattaneet linjata sen, millaisia sovelluksia opetuksessa kannattaa käyttää. Jos sovellusta päättää käyttää, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tietoja sille on syytä antaa. Lue esimerkiksi Kauppalehden artikkeli Classdojo-sovelluksesta Uusi sovellus leviää vauhdilla suomalaiskouluissa – Voi olla vahingollinen ja tietosuojalain vastainen.

On myös hyvä muistaa, että osa opettajan tehtävää on opettaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä vastuullisesti ja turvallisesti.

Nettisovelluksien hyödyntäminen opetuksen osana tuo oppitunneille vaihtelua ja usein nettisovelluksen käyttäminen innostaa oppilaita. Turvallista käyttöä voi harjoitella vain käyttämällä sovelluksia. Sen vuoksi opettajan on muistettava ajatella myös turvallisuusnäkökulmaa.

”Kaikki oli uutta! Kynnys kokeilla uusia juttuja madaltui ja nyt ainakin on liuta tunnuksia valmiina, joten harjoittelu jatkuu.”

Nettisovellukset opetuskäytössä

Koulujen digiloikkimisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Moni kantaa huolta siitä, että tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen koulussa on muuttunut itsetarkoitukseksi ja että se lopulta vain häiritsee oppimista.

Mielestäni digitaalisuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa välineeseen. Tietokonetta tai tablettia ei kannata kaivaa esiin vain käytön vuoksi. Sähköiselle työskentelylle on syytä antaa täysin sama arvo kuin paperiselle työskentelyllekin. Molemmille on paljon perusteltuja käyttötarkoituksia.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttötarkoituksia

Käytän itse opetuksessani tieto- ja viestintäteknologiaa pääasiassa viidessä eri kategoriassa:

  1. Palkitseminen, pelillistäminen
  2. Tietojen testaus ja kokeet
  3. Vanhan tekeminen uudenlaisella alustalla
  4. Äänestäminen, keskustelu, ideointi
  5. Tiedon (ja tiedostojen) jakaminen
Mistä sopiva sovellus löytyy?

Olisi näppärää, jos kaikenlaiset tarvittavat sovellukset olisivat saatavilla samasta paikasta. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Juuri sopivanlaisia sovelluksia löytyy laitteiden lisäksi sieltä täältä internetistä.

Sen vuoksi olen kehittänyt koulutuksen Nettisovellukset opetuskäytössä, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan sovelluksiin. Koulutukseen osallistujat saavat käyttöönsä myös päivittyvän sähköisen kokoelman, joka sisältää opettajalle hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä.

Helmikuun Demokettu

Helmikuun Demoketun aiheena on Nettisovellukset opetuskäytössä.

Koulutukseen mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautunutta.  Ilmoittaudu koulutukseen tästä linkistä: https://goo.gl/forms/zCDNJXqZp0WQIWS72

Lisätietoja: noora@edukettu.com

** Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujilta pyydetään koulutuksen päätteeksi palautetta. **

Miten minusta tuli koulukoiran omistaja

En olisi halunnut koiraa. Kun puolisoni alkoi puhua koiran hankkimisesta, vastustin ajatusta pitkään ja hartaasti. Näin lemmikin tuovan mukanaan pelkkiä ongelmia: Sen ulkoiluttaminen räntäsateessa ei houkutellut ja hoitopaikan etsiminen lomamatkojen ajaksi tuntui työläältä. Puhumattakaan siitä, miten pentu tuhoaisi kotimme pureskelemalla jalkalistat ja pissaamalla matot piloille.

Lopulta puolisoni harjoittama väsytystaktiikka kuitenkin toimi ja eräänä päivänä viitisen vuotta sitten suostuin lähtemään mukaan koiranpentua “katsomaan”. Illalla palasimme kotiin suloisen karvavauvan kanssa, jonka nimeksi annoimme Ronja Ryövärintytär. Elämäni koiranomistajana alkoi.

Jouduin pian myöntämään olleeni väärässä koiran suhteen. Toki se toi mukanaan vastuuta, mutta hämmästyin koiran aiheuttamia välittömiä vaikutuksia päivittäiseen hyvinvointiini.

Iloinen vastaanotto eteisessä raskaan työpäivän jälkeen tuntuu ihanalta. Tutkimustenkin mukaan pelkkä söpön olennon katseleminen saa ihmisen kehossa hyvänolonhormonit liikkeelle. Eikä ulkoilu muutaman kerran päivässä ole kellekään pahitteeksi – edes räntäsateessa.

Koirasta koulukoiraksi

Pari vuotta sitten jouduin olosuhteiden pakottamana ottamaan koiran mukaani töihin. Silloin ensi kertaa huomasin eläimen läsnäolon rauhoittavan vaikutuksen luokkahuoneessa. Onnistuin saamaan koiran avulla kontaktin muutamaan sellaiseen oppilaaseen, joita en ollut aikaisemmin osannut motivoida oikealla tavalla.

Aloin hakea eläinavusteisuudesta tietoa internetistä ja löysin kurssin Sosiaalipedagoginen koiratoiminta. Kävimme Ronjan kanssa soveltuvuuskokeessa, jossa meidät molemmat todettiin koulutukseen sopiviksi. Sen jälkeen aloitimme vuoden mittaisen koulutuksen, joka sisälsi teoriaa ja käytännön harjoituksia.

Aluksi luokassa toimiminen jännitti sekä minua että koiraa. Minulle opettaminen oli tuttua työtä, mutta koiran mukana olo asetti uudenlaiset haasteensa. Kun on huolehdittava oman itsen ja oppilaiden lisäksi koiran turvallisuudesta sekä oppimistavoitteiden täyttymisestä, ilmassa oli yhtäkkiä kahden sijaan kolme palloa, joilla piti oppia jonglööraamaan.

Pikku hiljaa myös Ronja tottui luokkahuoneeseen ja oppilaiden läsnäoloon – ja oppilaat oppivat antamaan sille oman tilansa. Oli hienoa huomata, kuinka yleensä levottomatkin oppilaat pystyivät säätelemään omaa toimintaansa ottaen koiran huomioon. Kun koiralla on luokassa mukava olla, se tarkoittaa, että kaikilla on työrauha.

Koululaiset eivät nuku päiväunia kesken koulupäivän, mutta koulukoira voi nukkua. Ronjan turvapaikka on opettajanpöydän alla. Oppilaat tietävät, että kun koira lepää, sitä ei saa häiritä.

Tammikuun Demoketussa opimme tunnistamaan omia voimavarojamme. Siinä meitä auttaa karvainen työparini Ronja. Lue lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan! Koulutuksessa on vielä muutama paikka vapaana.

Älä anna oikeinkirjoitusmurheiden estää kirjoittamista!

Kirjoittaminen on puuhaa, johon on kummallisen helppo kehittää esteitä. Tavallisia kirjoittamisen esteitä ovat esimerkiksi aikapula, perfektionismi tai virheiden ja epäonnistumisen pelko. On myös todella tavallista juuttua kiinni oikeakielisyyteen sen sijaan, että pystyisi keskittymään sisältöön.

Monelta meistä vaaditaan paljon kirjoittamista. Usein työ on keskellä tekstejä. Joka päivä on kirjoitettava jotain – esimerkiksi sähköposteja, hakemuksia, tiedotteita ja raportteja. Myös vapaa-aika on usein tekstien täyttämää. Vähintään puhelimen viestisovellus vaatii näppäilemään.

On myös paljon niitä, jotka haluaisivat kirjoittaa enemmän. Kouluaikojen kielenhuollon tunneilta on kuitenkin saattanut jäädä mieleen vain pieniä yksityiskohtia, ja oikeinkirjoitusvirheiden pelko syö kirjoittamisen halua.

On kurjaa ja myös turhaa, jos oikeinkirjoitusmurheet estävät kirjoittamisen. Oikeinkirjoittamisen esteistä on kuitenkin mahdollista päästä yli.

Kaikkein tärkeintä kielenhuoltoa on hyvin kirjoitetun tekstin lukeminen. Sillä tavalla oikeakielisyyden malli kaivertaa itsensä selkäytimeen saakka. On myös tärkeää kirjoittaa aina vain enemmän ja enemmän. Hyödyllistä on myös se, että keskittyy kielenhuoltoon tietoisesti. Ottaa selvää säännöistä ja palaa niihin kirjoittaessaan.

Voi kuitenkin olla hankalaa päästä alkuun. Kuinka voi tietää, mistä aloittaa, jolleivät oman tekstin pulmakohdat ole tiedossa? Kuinka voi tietää, mitkä ovat tekstin luettavuuden kannalta tärkeimpiä kielenhuollon asioita?

Vinkkejä kielenhuoltoa kertaavalle
  1. Hakukone auttaa

Googlata vai guuglata? Enää vai enään? Jolleivat vai jolleivät? Yksinkertaisissa kielenhuollon ongelmissa hakukone on ystävä.

  1. Netistä löytyy hyviä kielenhuollon sivuja
  1. Netistä löytyy myös koululaisille tarkoitettuja harjoituksia, joista aikuinenkin saattaa oppia uutta
  1. Youtube on väärällään apua

Youtubesta löytyy paljon videoita, joissa selitetään oikeinkirjoitusasioita.  Tarkista esimerkiksi Kotus-kanava https://www.youtube.com/channel/UCAP9IceTLa4MKdsabT6snvA

  1. Osallistu Eduketun Pakene oikeinkirjoitusongelmia -koulutukseen

Eduketun Pakene oikeinkirjoitusongelmia! on koulutus, jossa opiskellaan ja harjoitellaan kielenhuollon perussääntöjä pakopelin avulla. Koulutuksen kesto on 2 x 45 minuuttia. Tilaa koulutus itse tai vinkkaa yhdistystäsi, yritystäsi, oppilaitostasi tai harrastuspiiriäsi suositusta koulutuksestamme. Lisätietoja koulutuksesta: noora@edukettu.com.

 

 

 

Pakopeli huomion keskipisteenä vai oppimisen apuvälineenä?

Äidinkielen tunneilla käsitellään joka ikisellä vuosiluokalla kielenhuoltoa. Kielenhuollosta on superhelppoa tehdä samanlainen tylsä opiskelujakso joka vuodelle: Jokaiselle tunnille teemaksi uusi sääntö. Alkuun pieni opettajajohtoinen keskustelu säännöstä. Harjoituksia, kotiläksyjä ja jakson loppuun koe.

Silläkin tavalla oppii, mutta kielenhuolto pakkaa jäämään luonnollisesta tekstimaailmasta erilliseksi nippelitietojen kokoelmaksi. Oppilaitakin on kovin hankala motivoida pilkkusääntöjen pariin!

Kaikissa oppiaineissa on taatusti sisältöjä, jotka ovat kyllä todella hyödyllisiä mutta joiden käsittely ei motivoi oppilaita sen paremmin kuin opettajiakaan.

Pahimmillaan sekä oppilaat että opettaja haluaisivat vain paeta kielenhuoltotunneilta. Ehkä heille voisi tarjota siihen mahdollisuuden pakopelin avulla.

Pakopelin suunnitteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Sen luominen voi olla raskas projekti. Tekemisessä voi mennä kauan eikä sen kokoaminenkaan ole välttämättä nopeaa ja helppoa. Rekvisiitta saattaa vaatia rahaa, eikä sen kantaminen luokkahuoneesta toiseen ole ihan yksinkertaista.

Viekö oppimisen pelillistäminen huomion itse asialta?

Mielestäni oppimista varten tehdyn pakopelin suurimpana riskinä on se, että se vie huomiota itse asialta. Olisi ihanaa keksiä peliin monenlaisia jännittäviä ja hoksaamista vaativia asioita. Jokainen uusi vihje voisi löytyä uudella tavalla. Luokkahuonekin olisi mahtavaa sisustaa pakopeliä varten innostavaksi.

Innostuessakin on tärkeä muistaa aikarajat. Oppituntien suunnitteluun ei voi käyttää määräänsä enempää aikaa. On kohtuutonta, jos yhden kokonaisuuden suunnittelu ja pystyttäminen vie tunteja. Liian ison kokonaisuuden pystyttäminen saattaa lopulta tylpistää varsinaista aihetta käsittelevät tehtävät liian minimaalisiksi.

Oppituntejakin on opittavaan asiaan nähden käytössä aina liian vähän. Oppilaiden huomio kannattaa siis suunnata tärkeimpään. Siis opittavaan asiaan. Sekin on hyvä aina muistaa, että pakopelin sääntöjen opetteluunkin kuluu yllättävän paljon aikaa.

Voiko pakopeli olla yksinkertainen?

Ajattelen, että on tärkeää erottaa viihteellinen pakopelaaminen opetuksen pelillistämisestä. Ensimmäisessä tavoitteena on todella viihtyä. Mutta mikä on opetuksen pelillistämisen tavoite?

Mielestäni sen tavoitteena on oikeastaan hämätä oppilaan motivaatiopulaa tarjoamalla uusi tapa oppia. Parhaimmillaan pelillistäminen motivoi ja auttaa painamaan asioita mieleen. Pahimmillaan se aiheuttaa luokkahuoneeseen kaaoksen, jossa kaikkien hermot kiristyvät ja jossa homman pointti katoaa kokonaan.

Jotta pakopeli toimisi sekä opettajan että oppilaiden kannalta mielekkäästi, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman yksinkertainen. Pakopelin yksinkertaistaminen on monella tapaa hyödyllistä:

  • Oppilailta säästyy huomiokykyä itse asiaan eikä sääntöjä tarvitse jokaisen pelin kohdalla opiskella uudelleen.
  • Peli on helppo kuljettaa ja pystyttää eri opetustiloihin.
  • Peli keskittyy opittavaan asiaan eikä ylimääräisiin kikkoihin.
  • Yksinkertaista mallia on helppo toteuttaa useaan otteeseen vain tehtäviä ja taustatarinaa muuttamalla.
Pakene oikeinkirjoitusongelmia! Kielenhuoltoa kirjoittajille – pakopelit opetuksessa

Joulukuun Demoketussa tutustutaan pakopelin käyttämiseen opetuksessa. Tässä koulutuksessa aiheena on kielenhuolto, mutta pakopeli on mahdollista rakentaa myös muihin opittaviin asioihin ja oppiaineisiin. Tämä Demokettu on saavuttanut todella suuren suosion, ja me edukettulaiset olemme siitä todella iloisia.

Demokettu on Eduketun demokoulutus. Testaamalla koulutuksemme toimivuuden voimme taata koulutustemme laadun. Demokoulutuksen jälkeen tämä koulutus on osa koulutustarjontaamme.

Koulutuksen näkökulma räätälöidään kohderyhmän mukaan. Päähuomion kohteena voi olla joko pakopelien käyttäminen opetuksessa tai kielenhuolto.

Linkkivinkkejä:

Facebook-ryhmä Pakopelit opetuksessa: https://www.facebook.com/groups/161361931205537/

Ääres Eduscape: https://www.aares-suomi.com/

Kortesuo, Katleena: Pakohuone. Suunnittele, toteuta, pakene. Karisto 2018.

Opettaja ja virheiden tekemisen taito

”Katsokaapa kaikki tätä nuorta neitoa, joka istuu niin hauskan näköisenä tässä luokan keskellä.”

Näin aloittaa yläasteen maantiedon ja biologian opettajani oppitunnin ja viittaa kommentillaan minuun. Olen juuri lukenut John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhlan ja salaisesti ihastunut sekä kirjassa esiintyvään karismaattiseen meribiologiin että häntä muistuttavaan opettajaani, joka tosin kalojen sijaan tutkii lintuja. Luokkatoverini kääntyvät pulpeteissaan ja tuijottavat minua. Poskeni kipunoivat ja helahdan tulipunaiseksi.

”Tätä ilmiötä, joka hänen kasvoillaan tapahtuu, voidaan kutsua hyväksi pintaverenkierroksi. Tunnin aiheena onkin ihmisen verenkierto.” Nauramme, ja tunti alkaa. Minuakin naurattaa ja olen hyvilläni saamastani huomiosta. Kerron myöhemmin juttua hyvänä kaskuna eteenpäin.

En koskaan uskaltaisi alustaa omaa oppituntiani näin, ja hyvä niin. En tiedä tunsiko opettajani minut tarpeeksi hyvin vai oliko tarinan onnellinen loppu sattumaa. Jos esimerkkinä olisi ollut minua ujompi oppilas, olisi opettaja toiminut julmasti.

Hyvä pintaverenkiertoni on toki ärsyttänyt minua työurani varrella. Se ei kuitenkaan rajannut ammatinvalintaani: opetan sekä ohjaan teatteria ja luennoin yliopistolla vuorovaikutustaidoista tuleville opettajille ja asiantuntijoille. Punastelen välillä edelleen, mutta lasken siitä leikkiä, sillä olen huomannut sen rohkaisevan opiskelijoitani. En ole koskaan epäillyt ammatillista osaamistani siksi, että vereni kohisee kovaa. Minulle on käynyt hyvin.

Teetän yliopisto-opiskelijoiden vuorovaikutuskurssin lopuksi oppimispäiväkirjan, jossa asiantuntijoiksi ja opettajiksi valmistuvat pohtivat omaa oppimistaan ja vuorovaikutustaitojaan. Eräällä kurssilla kaikki opiskelijat olivat suoriutuneet kurssin aikana käytännön harjoituksista niin hyvin, että epäilin asettaneeni riman liian matalalle. Oppivatkohan he kurssilla mitään? Olivatko vuorovaikutustehtävät tarpeeksi haastavia?

Opiskelijoiden oppimispäiväkirjat kertoivat kuitenkin toista tarinaa. Moni kertoi kärsivänsä esiintymisjännityksestä ja että vuorovaikutustilanteiden pelko oli vaikuttanut paitsi yliopisto-opinnoista suoriutumiseen, myös ammatinvalintaan. Osa oli valinnut opettajalinjan sijaan asiantuntijalinjan juuri siksi, etteivät he uskoneet olevansa jännittämisensä takia opettajamateriaalia. Onneksi kurssin myötä monen opiskelijan käsitys itsestä ja omasta osaamisesta muuttui ja samalla omat ammatilliset mahdollisuudet näyttäytyivät entistä laajempina.

Miksi opiskelija ajattelee, ettei tiettyyn ammattiin voi opiskella, jos jännittää? Eivätkö he ole koskaan nähneet ammattilaisen pelkäävän mitään? Epäonnistuiko heidän oma opettajansa koskaan luokan edessä? Entä kuinka opettaja suhtautui siihen, jos opetus ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan?

Kumpi on oppimisen kannalta parempi, kokeilla rohkeasti uutta ja ajoittain epäonnistua, vai tähdätä taatusti toimivaan lopputulokseen?

Opiskelijani pelkäsivät epäonnistumista, naurunalaiseksi joutumista, virheiden aiheuttamaa häpeää ja uskottavuuden menettämistä, vain muutamia mainitakseni. Kuinka näistä peloista voisi vapautua ja rohkaistua uteliaasti kokeilemaan ilman virheiden pelkoa?

Ensi keskiviikkona 24.10. Demoketun aiheena on esiintymisjännitys. Koulutuksessa tarkastelemme kriittisesti mm. sitä, millaisia vuorovaikutustaitoja ja -strategioita todella opetamme (vai opetammeko taitoja ollenkaan). Kysymme, oppiiko oppilas, jos jokainen ryhmätyötilanne on pelkkää selviytymistä. Pohdimme, kuinka kouluaika voisi olla jännittäjälle jotain muuta, kuin suoriutumista piinallisista tehtävistä, jotta opettaja voisi antaa hänelle kaikista opetussuunnitelman osa-alueista arvosanan. Lokakuun Demoketun tavoitteena on antaa konkreettisia työkaluja vuorovaikutustaitojen opettamiseen, myös jännittäjille.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Ope, älä jää yksin ongelmiesi kanssa! Foorumiteatterista apua opettajien työhyvinvointiin

Jos opettaja uupuu, vaikutukset ulottuvat pitkälle. Opettajan loppuunpalamisesta ei kärsi vain opettaja itse vaan koko työyhteisö sekä oppilaat ja heidän perheensä. Viime sunnuntaina järjestetyssä kaikkien aikojen ensimmäisessä Demoketussa aiheena oli opettajien työhyvinvointi, jota käsiteltiin foorumiteatterin keinoin. Foorumiteatteri on soveltavan teatterin menetelmä, jonka avulla voidaan ratkaista oikeassa elämässä kohdattuja ongelmatilanteita.

Demoketun osallistujat saivat tehtäväksi jakaa pienryhmissä omia tarinoitaan työelämän haasteista. Ryhmän omista kokemuksista koostettiin pieni näytelmä, joka esitettiin muille. Lopputuloksena nähtiin kaksi erilaista näytelmää, joissa esiin tulleita ongelmia yritettiin ratkaista yhdessä foorumiteatterin keinoin.

Ensimmäisen esityksen päähenkilö oli nuori opettaja, joka aloitti syksyn intoa puhkuen uudessa koulussa. Vanhemmat kollegat kuitenkin halveksuivat opettajan innostusta ja toisaalta esittivät kohtuuttomia vaatimuksia siitä, mitä kaikkea jo olisi pitänyt osata. Huoltajat olivat päähenkilön kimpussa vaatien kuka mitäkin: laadukkaampaa opetusta, vähemmän läksyjä, pedagogisia asiakirjoja.

Kun lähdimme ratkomaan päähenkilön kohtaamia haastavia tilanteita foorumiteatterin avulla, saimme huomata, että pienilläkin asioilla on väliä. Tervehtiminen, silmiin katsominen, toisen kuunteleminen ja ystävällinen äänensävy ovat avaimia onnistuneeseen vuorovaikutukseen.

Toisessa näytelmässä näimme kohtauksen koululuokasta, johon mahtui monenlaisia oppijoita. Päähenkilönä oli opettaja, joka ei millään ehtinyt yksin vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Resurssit menivät levottomien ja turhautumistaan ääneen purkavien oppilaiden auttamiseen. Oli sydäntä särkevää nähdä, kuinka luokan hiljainen oppilas jäi täysin huomiotta.

Kokeilimme monenlaisia keinoja, joiden avulla luokassa jokainen, opettaja mukaan lukien, suoriutuisi koulupäivästä mahdollisimman hyvin. Jälleen havaitsimme, kuinka tärkeää on jo pelkästään toisen ihmisen huomioiminen. Se ei kuitenkaan aina riitä, vaan usein opettaja tarvitsee työnsä tueksi myös muita aikuisia.

Soveltavassa teatterissa tärkeintä on erilaisten tilanteiden näkyväksi tekeminen ja se, että pääsemme kokeilemaan sellaisiakin rooleja ja toimintamalleja, joita emme muuten ehkä pääsisi. Sunnuntaina jouduimme toteamaan, että kaikkia ongelmia ei ole yksinkertaista tai välttämättä edes mahdollista ratkaista. Mutta jo se, että pääsimme jakamaan vaikeita kokemuksiamme ja löysimme toisistamme vertaistukea, tuntui voimaannuttavalta.

Foorumiteatterin kehittäjä, brasilialainen Augusto Boal, kutsui menetelmää myös sorrettujen teatteriksi. Nimi viittaa siihen, kuinka metodin avulla on mahdollista tuoda esiin yhteiskunnallista sortoa ja antaa ääni myös niille, joita eniten syrjitään. Foorumiteatterin ei silti aina tarvitse olla vakavaa tai yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Sitä voi käyttää pienempienkin ongelmien ratkaisemiseen. Vaikkapa vieraan kielen tunnilla voidaan harjoitella asiakaspalvelutilanteissa käyttäytymistä tai kohteliaisuusfraaseja foorumiteatterin keinoin.

Haluaisin vielä kiittää jokaista Demoketun osanottajaa rohkeasta heittäytymisestä ja intensiivisestä läsnäolosta. Toivon, että työssä jaksamiseen saatujen konkreettisten vinkkien lisäksi koulutukseen osallistuneet opettajat uskaltaisivat kokeilla foorumiteatteria myös omien oppilaiden, kollegoiden tai vaikka huoltajien kanssa. Ongelmien ratkaiseminen yhdessä on niin paljon helpompaa kuin yksin!