Eduketun Operetriitti 3.–5.6.2019

Kun Suvivirsi on laulettu, opettajasta tuntuu kuin olisi juossut päin seinää. Ensimmäisinä lomaviikkoina olo on kuin koomassa eikä lomastakaan jaksa vielä nauttia. Voisiko lukuvuodesta palautumista nopeuttaa?

Tule palautumaan lukuvuodesta ja suuntaamaan kohti kesälomaa Eduketun Operetriittiin! Retriitti järjestetään upeassa Lempäälän luontaiskylpylässä. Operetriitissä päästetään irti menneen lukuvuoden harmeista ja taakoista unohtamatta iloita sen onnistumisista. Lisäksi rentoudutaan kevyen ohjelman, yhdessäolon, yksinolon ja luontaiskylpylän hoitojen avulla.

Retriitissä ajatukset suunnataan eteenpäin tulevaan lomaan, ehkä vähän sitä seuraavaan lukuvuoteenkin ja kauemmaksi tulevaisuuteen. Vetäydytään yhdessä hetkeksi pois maailmasta, nautitaan hiljaisuudesta ja rauhasta sekä olla että ajatella.

Kaikki on mietitty valmiiksi puolestasi, jotta sinun ei tarvitsisi huolehtia mistään. Osallistut päivittäin ohjattuun toimintaan samanhenkisessä porukassa, lataat akkujasi luontaiskylpylän uskomattoman rentouttavissa hoidoissa ja istut valmiiksi katettuun pöytään kolmesti päivässä.

Ohjelma (alkaen 349 €) sisältää täysihoidon viehättävässä parantolamiljöössä järven rannalla, ohjattua toimintaa samanhenkisessä porukassa ja halutessasi lisäksi luontaiskylpylän hemmotteluhoitoja.

Mitä vielä mietit? Ilmoittaudu heti mukaan, sillä paikkoja on rajoitetusti! Retriitin hinta määräytyy sen mukaan, minkä majoituspaketin valitset. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja ilmoittaudu:

Operetriitin ohjaajina toimivat

Noora Friman                                         Kati Miettinen

suomen kielen opettaja                        varhaiskasvatuksen opettaja

kirjoittamisen opettaja                          personal trainer

Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia

Toiminnallisen oppimisen käsite on monelle tuttu erilaisista kasvatustieteen teorioista. Arkisella tasolla kouluelämässä mielikuvat toiminnallisesta oppimisesta ja toiminnallisista menetelmistä liittyvät usein liikunnallisiin tuokioihin tunnin aikana tai piristäviin peli- ja leikkituokioihin tunnin päätteeksi. Toiminnallinen oppiminen voi olla fyysistä tekemistä, mutta se on muutakin.  

Meille toiminnallinen oppiminen on ennen kaikkea yhteistoiminnallista ajatustyötä, jonka tarkoituksena on, että oppilas ymmärtäisi paremmin opittavan asian sisällön ja siitä jäisi kehollinen muistijälki. Toiminnallisten menetelmien ei ole tarkoitus olla lisätyötä opettajalle eikä piristysruisketta puuduttaviin tunteihin. Toiminnalliset menetelmät voivat tarjota uudenlaisen tavan käsitellä minkä tahansa oppiaineen – tai koulun ulkopuolisen aiheen – sisältöjä. Käsin kosketeltavat materiaalit helpottavat abstraktien käsitteiden konkretisoimista ja helpottavat mieleen painamista.

Toiminnallisia menetelmiä voi käyttää niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Omaan opetukseemme suunnitellut tehtävät on toteutettu enimmäkseen ryhmätyöskentelyä ajatellen, mutta tehtävät ovat muokattavissa myös yksilöohjauksen tarpeisiin. Toiminnallisten menetelmien käyttäminen luokkatilanteissa lisää aktiivista vuorovaikutusta oppilaiden kesken ja kehittää sitä kautta oppilaiden sosiaalisia taitoja.

Opetussuunnitelman oppimiskäsityksessä kuvataan, kuinka myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Toivomme, että toiminnallisten menetelmien kautta oppilaat saisivat myönteisiä tunnekokemuksia, jotka innostaisivat ajattelemaan ja kehittämään omaa itseään sekä osaamistaan – taitoja, joita tulevaisuudessa takuulla tarvitaan.

Toiminnallisia menetelmiä pääsee kokeilemaan ja kehittelemään Eduketun koulutuksessa Toiminnalliset menetelmät – toisenlainen tapa oppia. Kouluttajina toimivat opinto-ohjaajat Hanna Koskinen ja Tanja Portaankorva.

Kirjoittamisen voima on vuorovaikutuksessa

Kirjoittaminen on hyvä ajattelun ja dokumentoinnin väline. Siitä kirjoitin aikaisemmassa blogipostauksessa Kriisin käsittelyä kynä kädessä. Ennen kaikkea kirjoittaminen on kuitenkin vuorovaikutusta. Se on tapa avata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Lukeminen taas on tapa ottaa niitä vastaan.

Kirjoittaminen ei välttämättä kaipaa lukemista. Joskus on hyödyllistä kirjoittaa niin, että tekstiä ei ole tarkoituskaan ikinä lukea. Usein teksti kuitenkin kaipaa lukijaansa. Se lukija voi olla kirjoittaja itse tai joku ulkopuolinen.

Kirjoittaminen on tapa kurottaa pois yksinäisyydestä

Kriisi tiputtaa usein kokijansa paksun yksinäisyyden kokemuksen sisälle. Kriisin keskellä tuntuu, ettei kukaan kuule oikeita ajatuksiani eikä kukaan täysin ymmärrä, mitä käyn läpi. Monia ajatuksia ja tilanteita voi olla vaikea selittää. Niitä voi myös olla vaikea kuunnella.

Kirjoittaminen on tapa kurottautua yksinäisyyden verhon läpi. Kun saa rauhassa asetella sanansa ja asiansa, on se mahdollista saada sellaiseen muotoon, jonka vastaanottaja voi rauhassa ymmärtää ja sisäistää. Kirjoittajan ja vastaanottajan ei edes välttämättä tarvitse olla samassa tilassa. Oikein hankalassa tilanteessa voikin olla kaikille helpompaa välittää ajatuksia niin, että sekä kirjoittaja että lukija saavat niiden miettimiseen ja tunteidensa käsittelyyn riittävästi aikaa.

Moniäänisestä vertaisryhmästä löytyy voimaa

Kirjoittaminen voi myös olla vertaistukea. Paksun yksinäisyyden keskellä voi olla helpottavaa oivaltaa, että maailmassa on joku, joka tietää, miltä minusta tuntuu ja osaa jopa pukea sen sanoiksi. Voi myös olla voimauttavaa huomata, että oma henkilökohtainen kokemus löytää kaikupintaa vertaisessa lukijassa. Parhaimmillaan vertaisryhmä onnistuu kirjoittamalla sanoittamaan paljon syvempiä ja tärkeämpiä asioita kuin puhumalla.

Vertaisten kanssa kirjoittaminen on myös mainio tapa laajentaa näkökulmaa kriisistä. Kun koko ryhmällä on kokemus tahattomasta lapsettomuudesta, mutta kriisin vaihe on jokaisella erilainen, voi ryhmän moniäänisyys olla tärkeä voimavara. Kaikkia ryhmän jäseniä yhdistää kokemus ja tarve käsitellä sitä. Kirjoittaminen on tehokas tapa avata erilaisia näkökulmia ja saada aikaan yhteistä ymmärrystä valtavan monialaisesta kriisistä.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssi antaa osallistujalleen kirjoittamisen työkalujen lisäksi oman kirjoittavan yhteisön, joka kerääntyy yhteisen tekemisen äärelle sekä kasvokkaisissa tapaamisissa Tampereella että ryhmän halutessa myös sähköisten välineiden kautta. Kurssi kestää vuoden, mutta se voi olla tärkeä alku pidemmillekin ystävyyksille.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika: la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”– Karen Blixen

Kriisin käsittelyä kynä kädessä

Kun kriisi kohtaa, sen käsittelemiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä. On tavallista etsiä apua ajatusten järjestämiseen esimerkiksi puhumisesta tai liikunnasta. Monelle myös kirjoittaminen on loistava ajattelun apuväline.

Kirjoittamisen avulla on mahdollista muodostaa epämääräisistä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja lauseita. Käsittelemistä karttava paha olo voi antautua käsiteltäväksi, kun siitä ottaa otteen kirjoittamalla. Eikä välttämättä tarvitse uskaltaa ajatella tai kirjoittaa heti sitä pahinta ja epätoivoisinta ajatusta. Ehkä aluksi riittää, että kirjoittaa vähän asian sivusta. Jossain vaiheessa paha olo antautuu kirjoitettavaksi – ja samalla ajateltavaksi.

Kirjoittaminen on mahtava dokumentoinnin apuväline. Lopulta on vaikea muistaa, mitä tapahtui, mitä ajatteli tai tunsi tapahtumien keskellä. Kaiken dokumentointi voi osoittautua hyödylliseksi jälkikäteen. Mitä oikein tunsin ja ajattelin silloin, kun kriisi oli pahimmillaan? Millä tavalla ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet?

Kirjoittaminen antoi väylän ajatella selkeämmin

Kun tahaton lapsettomuuteni alkoi muuttua kriisiksi, huomasin tarvitsevani kirjoittamista. Ajattelin ensin päiväkirjan kirjoittamista, mutta huomasin pian, etten saa kirjoitettua, jollen kirjoita jollekin toiselle. Niinpä aloin kirjoittaa Toiveissa-blogia. Blogin kirjoittaminen antoi minulle väylän tehdä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja saada vastakaikua vertaisilta. Kirjoitin jollekin. Sellaiselle, joka oli kokemassa samaa. Kirjoittaminen oli minulle kriisiaikojen ja kriisistä toipumisen aikojen tärkein työväline. Saatoin pyörittää epämääräisistä oloista selkeitä ajatuksia.

Kun olin aikani kirjoittanut blogitekstejä, aloin kaivata uudenlaista kirjoittamista. Luova kirjoittaminen alkoi kiinnostaa. Luova prosessi nosti kirjoittamisen uuteen vaiheeseen: Vaikka kirjoittaisin kokemuksistani, ajatuksistani ja tunteistani, minun ei tarvitsisi juuttua kiinni totuuteen. Ei tarvitsisi ajatella, missä järjestyksessä mikäkin asia tapahtui tai toiminko oikeasti juuri niin vai olisinko vain halunnut toimia.

Luova kirjoittaminen sysää ongelmat henkilöhahmojen harteille

Kun oman kriisinsä siirtää henkilöhahmon harteille, saa kaikkeen kaivattua etäisyyttä. Henkilöhahmo voi tehdä sellaisia asioita, joita minä en syystä tai toisesta voi tehdä. Henkilöhahmolle voi kirjoittaa juuri sellaisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kuin haluaa. Henkilöhahmon suuhun voi kirjoittaa sellaista, mitä ei itse saa läheiselle sanottua. Luova kirjoittaminen siis vapauttaa ja puhdistaa.

Kun käyttää luovaa kirjoittamista kriisinsä keskellä ajattelemisen apuvälineenä, lopputuotoksella ei ole mitään merkitystä. Prosessi on se, joka auttaa ajattelemaan. Kirjoittajan ei tarvitse huolehtia lopputuloksesta eikä tuottaa mitään valmista ja kokonaista. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Halu kokeilla kirjoittamista ajattelun apuna riittää. Luova kirjoittaminen voi antaa menetelmiä ja työvälineitä, joiden avulla asetella ajatuksia siisteihin riveihin. Kirjoittamista ei tarvitse jännittää. Se on ajattelemista kynä kädessä. Siinä kaikki.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssin aikana saat kirjoittamisen työvälineitä ajatustesi avuksi. Kurssi järjestetään Tampereella Simpukan toimistolla ja se kestää vuoden. Tapaamiskertoja on vuoden aikana viisi, joten osallistuminen kauempaakin onnistuu hyvin.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)

Aika:la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020 ja la 25.4.2020

Kello: 11.00–15.00

Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €

Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2

Yhteystiedot: noora@edukettu.com

Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 5.8.2019.

Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”

– Karen Blixen

Yksi tekee ja kolme katsoo vierestä ­– Miksi teettäisin enää yhtäkään ryhmätyötä?

Jos oikein optimistisilla silmälaseilla katselee, ryhmätyöskentely menisi näin: Opettajan mielestä käsiteltävää aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat jakautuisivat ryhmiinsä sen suuremmitta nurinoitta ja alkaisivat töihin. Kaikki ottaisivat hommasta vastuun ja ihana kuhina tuottaisi luokallisen ryhmätöitä. Opettajan tehtävä ryhmätyön aikana olisi kehua ja kannustaa, opastaa oikean lähteen äärelle ja juosta hakemassa tarvittavia työvälineitä. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Kaikki oppilaat voisivat oppia toistensa töistä jotakin. Opettaja antaisi jokaisesta tuotoksesta arvosanan ja koska tuotos on ryhmän yhteinen, kaikki ryhmäläiset saisivat saman arvosanan.

Jos nostaa päähänsä realistisemmat rillit, tajuaa sen oikeasti menevän näin: Opettajan mielestä aihetta olisi hyvä työstää ryhmissä. Oppilaat olisivat hyvin tyytymättömiä ryhmäkokoonpanoihin. Osa valittaisi opettajalle, osa nurisisi yksikseen ja osa kieltäytyisi tekemästä työtä ryhmänsä kanssa. Töihin ryhtyminen alkaisi hitaasti ja ryhmät olisivat riitaisia. Lopulta yksi ryhmäläinen ottaisi työn tehdäkseen eikä antaisi muiden tehdä siihen mitään. Eivätkä muut haluaisikaan osallistua. Opettajan tehtävänä olisi jatkuva riitojen selvittely ja passiiviseksi heittäytyneiden oppilaiden patistus, kannustus ja uhkailu. Lopulta kaikkien tuotokset esiteltäisiin koko luokalle. Ryhmien tuotokset olisivat melko köykäisiä eikä kukaan olisi oppinut asiaa kovinkaan perusteellisesti. Opettaja antaisi tuotoksesta arvosanan, mutta voisiko koko ryhmä lopulta saada samaa arvosanaa?

Jos yksi tekee ja kolme katsoo vierestä, onko ryhmätyön tekemisessä mitään järkeä? Eivätkö kaikki pääsisi helpommalla, jos jokainen oppilas olisi vastuussa vain omasta työskentelystään ja oppimisestaan?

Vuorovaikutustaidot koulutyön ytimessä

Koulutyö on kiinni opetussuunnitelmassa. Jos opetussuunnitelmaa lukee, huomaa, että se painottaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, yhdessä oppimista ja työskentelyä sekä työelämätaitoja. Taustalla on paljon oppimiseen liittyvää teoriaa alkaen Vygotskyn ajatuksesta oppimisesta sosiaalisena toimintana. Lisäksi taustalla on ajatuksia nykyisen työelämän vaatimuksista, joissa vuorovaikutus korostuu yli muiden taitojen.

Ryhmätyöskentelyn harjoitteleminen ja tekeminen siis todella kannattaa. Se todella on koulutyön ytimessä. On harjoiteltava vuorovaikutustaitoja, on harjoiteltava yhteistä ajattelua ja tekemistä, on harjoiteltava vastuuta itsen lisäksi myös muista.

Ratkaisu löytyy yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmistä. Näissä menetelmissä korostuu ajatus siitä, että ryhmätyöskentelyn taustalla on paljon prosesseja, jotka liittyvät ryhmään ja vuorovaikutukseen. Opettajan kannattaa hetkeksi siirtää opetettava sisältö toissijaiseksi asiaksi ja nostaa vuorovaikutustaidot ensisijaiseksi. Vuorovaikutustaitoja on pakko harjoitella tietoisesti, jotta niitä voi oppia. Ja siihen tarvitaan aikaa!

Oikeastaan yhteistoiminnallisen oppimisen tulisi olla tavallisin työskentelytapa. Sitä tulisi harjoitella jatkuvasti ja paljon. Vain harjoittelemalla asioista tulee automaattisia. Automatisoituneilla tiimityöskentelytaidoilla onkin jo suuri voima työelämään siirtyessä.

Opettajan kannalta yhteistoiminnallisen oppimisen omaksuminen tarkoittaa aluksi enemmän työtä. On hyvä ottaa haltuun menetelmän teoreettista taustaa. Opetusjakso on syytä suunnitella perusteellisesti etukäteen. On aluksi yritettävä ajatella, että vuorovaikutuksen harjoitteleminen on oppiaineen sisältöä tärkeämpää. On luotettava, että harjoittelu tuottaa tulosta ja että yhteistoiminnalla voi lopulta päästä yksilötyöskentelyä syvempiin tuloksiin.

Tule maaliskuun Demokettuun!

Ensimmäisen askeleen kohti yhteistoiminnallista työskentelyä voi ottaa maaliskuun Demoketussa, jonka otsikkona on Ryhmätyöskentelyn menetelmäpakki. Tässä koulutuksessa opitaan teoriaa yhteistoiminnallisen menetelmän taustalla ja tutustutaan erilaisiin yhteistoiminnallisiin työskentelymenetelmiin ja yhteistoiminnallisen työskentelyn arviointiin.

Maaliskuun Demokettu järjestetään maanantaina 18.3. klo 17.30 alkaen Tampereella Teho-osastolla (Sairaalankatu 5–7 B1).

Demoon mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautujaa. Kannattaa siis ilmoittautua nopeasti. Ilmoittautuminen onnistuu tästä.

Nettisovellus osallistaa ja piristää

Eduketun Nettisovellukset opetuskäytössä -koulutuksen demoversio pidettiin 18.2.2019 Tampereella. Koulutuksessa kerätyn palautteen perusteella koulutuksesta lähti joukko tyytyväisiä osallistujia, jotka saivat mukaansa liudan linkkejä, muutaman omaa opetusta varten alkuun saatetun verkkotehtävän ja paljon ideoita erilaisten sovellusten käyttöön.

”Kiva koulutus! Hyviä vinkkejä, joita tulee varmasti käytettyä luokassa.”

Koulutuksessa käsitellään sovelluksia, joita voi käyttää esimerkiksi opetuksen pelillistämiseen, oppituntityöskentelyn apuvälineinä, esitystyökaluina, yhteisen työskentelyn työkaluina ja tietojen testaamisen työkaluina. Moni nettisovellus aktivoi ja osallistaa oppilasta eri tavalla kuin esimerkiksi paperin, kynän ja puhumisen kautta työskentely.

”Erityisen hyvää oli, että sovellukset osallistavat oppilaita. Niillä voi saada myös opettajainkokoustilanteista vuorovaikutteisia.”

Tieto- ja viestintätekniikalle sama arvo kuin muillekin työvälineille

Tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen osana opetusta on noussut ihanteeksi, jonka tulkinnat ovat toisinaan saaneet kummallisiakin mittasuhteita. Kaikkein luonnollisimmillaan nettisovellusten käyttäminen osana opetusta on silloin, kun siihen suhtaudutaan kuin mihin tahansa välineeseen. Saman oppitunnin aikana voidaan hyvin käyttää niin kirjaa, kynää ja monistetta kuin nettisovellustakin. Kaikkien sovellusten vuoksi ei tarvitse varata koulun ruuhkaisia läppärikärryjä tai käyttää oppilaiden omia laitteita. Paljon voi tehdä myös pelkällä opettajan koneella.

Opettajan suhtautuminen digiloikkimiseen on merkityksellistä. Siihen ei kannata suhtautua mahdottoman kokoisena kokonaisuutena, vaan yksittäisinä sovelluksina, joilla on mahdollista muokata ja rikastaa omaa opetusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun kerralla. Yksi asia kerrallaan riittää mainiosti!

”Hyvä juttu on myös se, että sovelluksia pääsee käyttämään matalalla kynnyksellä ja aikaa säästäen.”

Muista ajatella tietoturvaa!

Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin nettisovelluksiin. Moni sovelluksista edellyttää vähintään opettajan kirjautumista. Sen vuoksi on tärkeää ajatella joitakin tietoturvaan liittyviä asioita.

Opettajan on hyvä miettiä, millä sähköpostilla on paras kirjautua ohjelmiin. Muistamista helpottaa, jos kirjautuu kaikkiin sovelluksiin samalla sähköpostilla. Sovellukset lähettävät usein mainospostia sähköpostilistoille. Niiltä pääsee yleensä pois menemällä sähköpostin loppuun ja klikkaamalla ”unsubscribe”.

Myös salasanojen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Ikinä ei kannata käyttää samaa salasanaa kuin sähköpostissa tai muissa tärkeissä sovelluksissa. Muistamisen helpottamiseksi kannattaa luoda joku salasanasysteemi. Voit esimerkiksi muodostaa salasanan jonkun lauseen alkukirjaimista ja vaihtaa jotain salasanan osaa sovelluksen mukaan.

Muista myös oppilaiden tietoturva! Jotkut sovellukset vaativat myös oppilaan kirjautumista. Tällöin kannattaa vakavasti harkita sovelluksen käyttöä. Kunnat ja kaupungit ovat myös saattaneet linjata sen, millaisia sovelluksia opetuksessa kannattaa käyttää. Jos sovellusta päättää käyttää, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tietoja sille on syytä antaa. Lue esimerkiksi Kauppalehden artikkeli Classdojo-sovelluksesta Uusi sovellus leviää vauhdilla suomalaiskouluissa – Voi olla vahingollinen ja tietosuojalain vastainen.

On myös hyvä muistaa, että osa opettajan tehtävää on opettaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä vastuullisesti ja turvallisesti.

Nettisovelluksien hyödyntäminen opetuksen osana tuo oppitunneille vaihtelua ja usein nettisovelluksen käyttäminen innostaa oppilaita. Turvallista käyttöä voi harjoitella vain käyttämällä sovelluksia. Sen vuoksi opettajan on muistettava ajatella myös turvallisuusnäkökulmaa.

”Kaikki oli uutta! Kynnys kokeilla uusia juttuja madaltui ja nyt ainakin on liuta tunnuksia valmiina, joten harjoittelu jatkuu.”

Nettisovellukset opetuskäytössä

Koulujen digiloikkimisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Moni kantaa huolta siitä, että tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen koulussa on muuttunut itsetarkoitukseksi ja että se lopulta vain häiritsee oppimista.

Mielestäni digitaalisuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa välineeseen. Tietokonetta tai tablettia ei kannata kaivaa esiin vain käytön vuoksi. Sähköiselle työskentelylle on syytä antaa täysin sama arvo kuin paperiselle työskentelyllekin. Molemmille on paljon perusteltuja käyttötarkoituksia.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttötarkoituksia

Käytän itse opetuksessani tieto- ja viestintäteknologiaa pääasiassa viidessä eri kategoriassa:

  1. Palkitseminen, pelillistäminen
  2. Tietojen testaus ja kokeet
  3. Vanhan tekeminen uudenlaisella alustalla
  4. Äänestäminen, keskustelu, ideointi
  5. Tiedon (ja tiedostojen) jakaminen
Mistä sopiva sovellus löytyy?

Olisi näppärää, jos kaikenlaiset tarvittavat sovellukset olisivat saatavilla samasta paikasta. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Juuri sopivanlaisia sovelluksia löytyy laitteiden lisäksi sieltä täältä internetistä.

Sen vuoksi olen kehittänyt koulutuksen Nettisovellukset opetuskäytössä, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan sovelluksiin. Koulutukseen osallistujat saavat käyttöönsä myös päivittyvän sähköisen kokoelman, joka sisältää opettajalle hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä.

Helmikuun Demokettu

Helmikuun Demoketun aiheena on Nettisovellukset opetuskäytössä.

Koulutukseen mahtuu 20 ensimmäistä ilmoittautunutta.  Ilmoittaudu koulutukseen tästä linkistä: https://goo.gl/forms/zCDNJXqZp0WQIWS72

Lisätietoja: noora@edukettu.com

** Demokettu on Eduketun demokoulutus. Koulutuksen hinta on vain 20 euroa ja se sisältää kahvitarjoilun. Osallistujilta pyydetään koulutuksen päätteeksi palautetta. **

Miten minusta tuli koulukoiran omistaja

En olisi halunnut koiraa. Kun puolisoni alkoi puhua koiran hankkimisesta, vastustin ajatusta pitkään ja hartaasti. Näin lemmikin tuovan mukanaan pelkkiä ongelmia: Sen ulkoiluttaminen räntäsateessa ei houkutellut ja hoitopaikan etsiminen lomamatkojen ajaksi tuntui työläältä. Puhumattakaan siitä, miten pentu tuhoaisi kotimme pureskelemalla jalkalistat ja pissaamalla matot piloille.

Lopulta puolisoni harjoittama väsytystaktiikka kuitenkin toimi ja eräänä päivänä viitisen vuotta sitten suostuin lähtemään mukaan koiranpentua “katsomaan”. Illalla palasimme kotiin suloisen karvavauvan kanssa, jonka nimeksi annoimme Ronja Ryövärintytär. Elämäni koiranomistajana alkoi.

Jouduin pian myöntämään olleeni väärässä koiran suhteen. Toki se toi mukanaan vastuuta, mutta hämmästyin koiran aiheuttamia välittömiä vaikutuksia päivittäiseen hyvinvointiini.

Iloinen vastaanotto eteisessä raskaan työpäivän jälkeen tuntuu ihanalta. Tutkimustenkin mukaan pelkkä söpön olennon katseleminen saa ihmisen kehossa hyvänolonhormonit liikkeelle. Eikä ulkoilu muutaman kerran päivässä ole kellekään pahitteeksi – edes räntäsateessa.

Koirasta koulukoiraksi

Pari vuotta sitten jouduin olosuhteiden pakottamana ottamaan koiran mukaani töihin. Silloin ensi kertaa huomasin eläimen läsnäolon rauhoittavan vaikutuksen luokkahuoneessa. Onnistuin saamaan koiran avulla kontaktin muutamaan sellaiseen oppilaaseen, joita en ollut aikaisemmin osannut motivoida oikealla tavalla.

Aloin hakea eläinavusteisuudesta tietoa internetistä ja löysin kurssin Sosiaalipedagoginen koiratoiminta. Kävimme Ronjan kanssa soveltuvuuskokeessa, jossa meidät molemmat todettiin koulutukseen sopiviksi. Sen jälkeen aloitimme vuoden mittaisen koulutuksen, joka sisälsi teoriaa ja käytännön harjoituksia.

Aluksi luokassa toimiminen jännitti sekä minua että koiraa. Minulle opettaminen oli tuttua työtä, mutta koiran mukana olo asetti uudenlaiset haasteensa. Kun on huolehdittava oman itsen ja oppilaiden lisäksi koiran turvallisuudesta sekä oppimistavoitteiden täyttymisestä, ilmassa oli yhtäkkiä kahden sijaan kolme palloa, joilla piti oppia jonglööraamaan.

Pikku hiljaa myös Ronja tottui luokkahuoneeseen ja oppilaiden läsnäoloon – ja oppilaat oppivat antamaan sille oman tilansa. Oli hienoa huomata, kuinka yleensä levottomatkin oppilaat pystyivät säätelemään omaa toimintaansa ottaen koiran huomioon. Kun koiralla on luokassa mukava olla, se tarkoittaa, että kaikilla on työrauha.

Koululaiset eivät nuku päiväunia kesken koulupäivän, mutta koulukoira voi nukkua. Ronjan turvapaikka on opettajanpöydän alla. Oppilaat tietävät, että kun koira lepää, sitä ei saa häiritä.

Tammikuun Demoketussa opimme tunnistamaan omia voimavarojamme. Siinä meitä auttaa karvainen työparini Ronja. Lue lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan! Koulutuksessa on vielä muutama paikka vapaana.

Miten tehdä oppimisesta hauskaa ja tehokasta?

Maria kävi pari viikkoa sitten Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mitä tarkoittaa performatiivinen pedagogiikka, minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat ja mikä on tämän talven uusi muotiväri. Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 4/4.

 

 

Konferenssin parasta antia olivat tietenkin käytännön työpajat. Shanghaissa englantia opettava Man Cheung piti työpajan vieraan kielen opettamisesta draaman keinoin. Samalla hän esitteli tekeillä olevaa väitöstutkimustaan.

Mitä on performatiivinen pedagogiikka?

Kuvan oikeudet: Man Cheung

Man Cheungin tutkimuksen hypoteesi on, että kieltä opitaan parhaiten performatiivisen pedagogiikan [performative pedagogy] kautta. Siihen liittyy myös käsite performatiivinen toiminta [performative act], joka sisältää aina (vapaasti kääntäen ja lyhentäen, vrt. kuva) sosiaalisen, kielellisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Performatiivinen toiminta on myös mukaansa tempaavaa, siinä on positiivinen jännite ja mukana on aina jonkinlaista kehon liikettä.

 

Näennäisesti samakin toiminta voi olla performatiivista tai ei-performatiivista. Hyvä esimerkki tästä on syöminen. Illallinen ystävien seurassa on performatiivista toimintaa; se sisältää kaikki yllä mainitut elementit. Kuitenkaan joka-aamuinen kaurapuuron lusikoiminen yksin ei ole performatiivista.

Teoriaosuuden lisäksi saimme kokeilla, mitä performatiivinen pedagogiikka tarkoittaa käytännössä. Opin monta hauskaa toiminnallista harjoitusta, jotka tulen ottamaan heti käyttöön omassa opetuksessani. Saatanpa napata toimivimmat niistä myös koulutukseeni ”Draama menetelmänä kieltenopetuksessa”.

Mikä on talven uusi muotiväri?

Yksi hauskimmista harjoituksista oli sanapingis. Siinä luetellaan parin kanssa vuorotellen tiettyyn kategoriaan (esim. värit) kuuluvia sanoja. Se häviää, jolta ensiksi loppuu ideat. Leikkiin voi lisätä haastetta siten, että sanoja on lueteltava aakkosjärjestyksessä tai sanan on alettava edellisen viimeisellä kirjaimella. Helpotusta taas tuo, jos yleisö saa auttaa kilpailijoita.

Siinä pelatessa tuli keksittyä muutama uusikin väri palettiin… Varmasti kaikki ymmärtävät, miltä näyttää esimerkiksi sähkönpunainen tai timantinvalkoinen. Mutta entäs norjankeltainen?

Olin häviämässä sanapingisottelun, sillä en millään keksinyt n-kirjaimella alkavaa väriä englanniksi. Sitten yleisöstä kuiskattiin: ”Norwegian yellow!” Tuomari hyväksyi vastauksen.

Norjankeltaiseen kulminoituu toiminnallisen oppimisen hienous: Meillä oli hauskaa ja saimme käyttää luovuutta. Kaikki oppilaat olivat herkeämättä pelissä mukana. Olen varma, että värit jäivät jokaisen mieleen.

Minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat?

Konferenssin lopetustilaisuudessa nähtiin koskettava esitys, jonka oli yhdessä työstänyt ryhmä draamakasvatuksen opiskelijoita Liverpoolista ja Ateenasta konferenssia edeltävällä viikolla järjestetyllä leirillä. Devising-menetelmällä luodussa näytelmässä näimme välähdyksiä koulusta vuonna 2018 ja 2068.

Teoksen sanoma oli, että nuoret tarvitsevat innostavia ja läsnäolevia opettajia ja opettajat tarvitsevat enemmän resursseja. Nuoret julistivat myös, että he oppisivat mieluiten itse tekemällä ja kokeilemalla eivätkä niinkään oppikirjoista tai tietokoneen näytöltä pänttäämällä.

Olkoon norjankeltainen siis tämän talven uusi muotiväri! Haastan teidät kaikki käyttämään mahdollisimman paljon performatiivista pedagogiikkaa omilla oppitunneillanne.

Ateenan konferenssi -sarja päättyy tähän. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.

Onko virtuaalimaailman ulkopuolella elämää?

Maria kävi pari viikkkoa sitten Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mitä Maria oivalsi viime hetkellä, minkälaisia ongelmatilanteita peliriippuvuus voi aiheuttaa lapsiperheissä ja miten päättyi foorumiteatterityöpajassa esitetty kosinta.

Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 3/4.

 

Lauantaiaamuna olin menossa konferenssiin pitämään työpajaa, jonka olin vetänyt samalla rungolla useita kertoja ennenkin. Oloni oli aika itsevarma. Ainoa asia, mikä minua jännitti, oli työpajan aloittaminen.

Vaikka olen ammatiltani opettaja, en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Vieraassa porukassa puhuminen usein jännittää minua.

Päätin noudattaa omaa neuvoani

Bussimatkalla konferenssiin harjoittelin mielessäni. Olin suunnitellut aloittavani esittelemällä itseni sekä työpajan aiheen, sisällön ja teorian. Jännitys vain kasvoi: sydän tykytti, hengitys kiihtyi ja ajatukset sinkoilivat sinne tänne.

Mietin, mikä jännittämiseen oikein auttaisi. Sitten minulla välähti! Neuvon oppilaita aina edes hieman lämmittelemään ennen esiintymistä. Samaa korosti Ilonakin lokakuun Demoketussa, jonka aiheena oli esiintymisjännitys.

Niinpä muutin viime hetkellä suunnitelmaa. Aloitin työpajan esittelemällä itseni. Heti perään ohjasin ensimmäisen lämmittelyleikin, ja vasta sen jälkeen avasin työpajan rakennetta ja foorumiteatterin teoriaa. Eikä se sitten jännittänytkään enää yhtään.

Foorumiteatteri tekee digiloikan

Työpajan aiheena oli digitalisaation mukanaan tuomat haasteet. Osallistujat saivat yhdessä suunnitella lyhyet näytelmät, joissa tuotiin esille heidän oikeassa elämässä kohtaamiaan ongelmia.

Katsoimme näytelmät ja yritimme yhdessä ratkaista tilanteet foorumiteatterin avulla eli neuvomalla näytelmän henkilöhahmoja, miten heidän tulisi muuttaa omaa käytöstään.

Pääsimme ratkomaan kahden perheen ongelmia: toisessa vanhempien oli vaikea asettaa lapsen pelaamiselle rajoja ja toisessa taas lasta kiusattiin koulussa, koska äiti ei antanut pelata ollenkaan. Yhdessä näytelmässä lapsen mieli sekoitti pelin ja oikean maailman keskenään, mikä aiheutti vaarallisen tilanteen.

Mobiiliromatiikkaa

Käsittelimme myös kohtaamisen ongelmia nykymaailmassa, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus häiriintyy jatkuvan kännykän tuijottamisen vuoksi. Pohdimme, tarvitaanko kaikkien inhimillisten toimintojen suorittamiseen jokin sovellus ja onko ihan kaikki postattava someen.

Erityisesti kyseisen näytelmän loppukohtaus jäi oivaltavuudessaan mieleeni: Päähenkilöä kosittiin, mutta sormuksen sijaan rasiasta paljastui uusi iPhone. Kaverit seisoivat metrin päässä ja ikuistivat tilanteen kännyköillään. Kun ensimmäiset kuvat eivät onnistuneet, tilanne piti lavastaa vielä uusiksi.

Kun henkilöhahmot yleisön ohjeistamina joutuivat laittamaan välillä puhelimet taskuun, koko tarina sai uuden vireen. Hahmojen välillä käytiin upeita keskusteluita ja jokainen koki tulleensa aidosti nähdyksi. Se juuri on foorumiteatterinkin tarkoitus: tehdä tilanteet näkyviksi.

Kaikkien työpajaani osallistuneiden mielestä älypuhelimet ovat hyödyllisiä ja videopelejä on joskus kiva pelata. On kuitenkin tärkeä myöntää teknologian mukanaan tuomat ongelmat. Lue lisää Eduketun koulutuksesta Foorumiteatteri tekee digiloikan.

Ateenan konferenssi -sarjan seuraava osa julkaistaan maanantaina. Pysy kuulolla, niin saat tietää, mitä tarkoittaa performatiivinen pedagogiikka, minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat ja mikä on tämän talven uusi muotiväri. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.